tyhjä olo

[Naurettavaa mieheltä!]

Tilanne on todella tukala. Meillä tullut(miehen puolelta) isoja muutoksia elämään, ja tosissaan koettelee parisuhdettakin. Mies ehkä kokee, että syy kaikki hänessä, ja siksikin käyttäytyy nyt miten käyttäytyy.
Hän sanoi vähän aikaa sitten, että varmaan meidän täytyy puhua näistä luottamusasioista kunnolla enemmän, mutta puhutaanko jooko rauhallisessa tilanteessa, ei tässä nyt.
No odotinpa pari viikkoa, otin sitten asian esille kotona ollessa rauhallisena sunnuntaipäivänä.
Mies meni täysin lukkoon, pisti musiikin huutamaan kovalle ja alkoi tuijottamaan telkkaria. Sanoin, että en syytä häntä, mutta tahdon jutella kun omaa mieltä asiat ainakin vaivaa. Hän lähes huusi, että mitä näitä asioita jauhamaan, hän ei ainakaan puhu enää mitään. Olin ihan ällikällä, hänhän sanoi aiemmin että puhutaan kun on rauhallisempi tilanne, nyt oli ja hänellä oli myös ollut aikaa miettiä ja valmistautua. Sanoin, että hänen pitäisi puhua ainakin jo siksi, kun huomaa miten tärkeää tämä on minulle, miten minua nämä vaivaavat. Ei mitään, ei suostunut todellakaan puhumaan vaikka minä suorastaan maanittelin. Kyselin kaikkia ""helppoja"" kysymyksiä, joihin olisi voinut sanoa edes kyllä tai ei.
Seuraavana päivänä makoiltiin hämärässä sängyllä, ei ollut edes katsekontaktia. Tilanne olisi voinut olla taas aika helppo puhua ja yritinkin oikein nätisti, ilman syyllistämistä. Mies oli ollut sitä ennen puhelias, nyt mykistyi sillä sekunnilla. Oli kymmenen minuuttia täysin vaiti, sitten sanoi että käytäisiinkö nukkumaan ja kävi.
Olin täysin raivona. Purin kiukkua suihkussa, sitten tein radikaalin käännöksen. Menin sänkyyn ja aloin lepertelemään hänelle, mies oli onnessaan. Sama on nyt jatkunut muutamat päivät, tässä muka kaikki täydellisen hyvin ja mies tyytyväinen kun mitään asioita ei tarvitse selittää. Mä en tiedä mitä tehdä! Tämä on koko ajan kuin kulissia. Miten mies voi tyytyä tähän, ja oikeasti ajatella että niistä isoista muutoksista ei tarvitse puhua yhtään mitään?
Miten hän voi ylettömään lässytykseen peitota kaiken sen järkevän, mikä nyt pitäisi käydä läpi?! Mitä mun pitäisi tehdä? Jos taas avaan suuni, mies mykistyy täydellisesti. Eikä kirjeet tms. auta, niitäkin on yritetty. Tässä pitää vain tyytyä sitten esittämään kaiken olevan hyvin, ja omassa mielessä koittaa yksinään syventää suhteen tilaa..?

 

[alkup.]

Äh, meni vähän väärinpäin otsikko ja nimimerkki. Mutta toivottavasti joku huomaa lukea ja vastakin! Neuvoja tosiaan tartteisin.

 

[Kokemus]

oman mieheni kanssa on ollut samanlainen tilanne kriisissämme. Ei toista voi vaatia puhumaan, jos ei ole siihen valmis = ei vielä tiedä, mitä asioista itse ajattelee. Hänellä ehkä ollut kiireitä eikä ole ehkä ehtinyt ajatella koko asiaa.

Omassa tilanteessa lopetin vaatimisen toiselta ja puhuin itse. Yhdessä vaiheessa itseasiassa vedin kännit ja latasin kaikki ulos. Mies oli ihan hiljaa ja kuunteli. Sanoi sitten lopuksi, että lähtee koiran kanssa lenkille = lähti sulattelemaan kuulemaansa. Parin päivän kuluttua ""purkautumisestani"" hän alkoi kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä ja välimme olivat puhdistuneet - vaikka hän ei sanonut sanaakaan. Yhdessä aloimme ""sanattomasti"" korjaamaan huutamiani asioita ja mieheni tajusi, että myös hänen on muututtava.

Siis asiasta ei puhuttu sanaakaan, tai siis minä huusin ""kaikki asiat pohjamutia myöten"" ja mies ""funtsi"" ja sitten asiat toteutettiin kompromissiratkaisulla sovitellen, jotta molemmat olivat tyytyväisiä.

Nyt olemme onnellisia näiden ongelmien suhteen...vaan uusiahan on taas 10 jo ovella Kuitenkin opittiin toimimaan toistemme kanssa ""kumpikin omien kykyjensä mukaan""!

Kokeileppa!

 

[ps]

katsekontakti on tärkeä! Sen olen oppinut koiran kouluttamisesta )

 

[ei katsetta]

Mutta miehille tuo katsekontakti on usein pelottava. Eivät uskalla avautua silloin ainakaan.

 

[kokemus]

katsekontaktia on harjoiteltava! Puhuessa vaikeista asioista, sängyssä ym. SE ON VAIKEAA vaan silloin ainoastaan näet ""toisen ihmisen"". SILMÄT ON SIELUN PEILI.

Koulutan sakemanniani ja jos katsekontakti ja keskittyminen ei pelaa niin yhteistyö mahdotonta koiran kanssa. KAIKKI koulutus perustuu katsekontaktiin - sillä sillä luodaan yhteys ihmiseen/koiraan ja jätetään muu maailma ulos. Sitä harjoitellaan pennusta saakka. Kun koira tekee tottissarjan niin se tuijottaa hievahtamatta vaan ""käskijäänsä"" tekee liikkeen ja sitten silmiinkatsoen se palkitaan... ja näin yhteistyö pelaa mainiosti.

Seksi on mielestäni parasta, kun porautuu syvälle rakkaaseensa silmien kautta. Minä ainakin nautin silloin eniten. Olen sen kyllä ""oppinut"" vasta elämää kokeneena ihmisenä ja uskallan siis katsoa kaikkia ihmisiä silmiin... riippumatta tilanteesta ja asjasta... kai se on sitä itsetuntoa ja ""elämän hallintaa kantapään kautta opittuna"" heh.

ps vierasta koiraahan ei saa katsoa silmiin, koska se voi tulkita sen uhkaukseksi ja puolustautua!!
Ihminenhän voi silmiin katsomisen tulkita myös ""flirtiksi""

 

[kiva tarina]

upp

 

[Vesihiisi::]

Meilläkin vähän samantyyppistä tilannetta. Mies ei puhu, vaikka käytöksestä näkee, että jokin asia vaivaa häntä. Meillä parhaaksi systeemiksi on osoittautunut se, että nimeomaan EMME katso toisiamme silmiin. Ensiksi minä olen 1-2 päivän aikana miettinyt, miten haluan asian tuoda julki. Sitten valitsen sopivan ajankohdan joko nukkumaanmennessä tai silloin, kun mies katsoo tv:stä jotakin yhdentekevää ohjelmaa (ei lätkää...). Sen jälkeen sanon, että haluan jutella yhdestä asiasta, joka vaivaa mieltäni. Sitten sanon asian mahdollisimman asiallisesti ja syyttämättä, ehdotan ratkaisuja, annan vaihtoehtoja jne. Mies sitten puolestaan joko tottelee tai miettii asiaa joitakin päiviä. Mies ei itse osaa puhua tunteista mitään, joten täytyy kyllä myöntää, että tämä meidän tapa kommunikoida on tosi raskas, koska vastuu on kokonaan minulla.