tyhjä olo

[olava]

pitääks sun aina sanoo älä lääpi kun mä kosketan ja
pitääks sun aina kysyy mitä tuijotat kun katson sua kauan
hei pitääks sun aina kääntyy pois kun mä yritän koskettaa sua kaulaan
pitääks sun aina olla niin helvetin hankala.... by suurlähettiläät

Mä olen itku kurkussa... paha mieli. Kaikekni oon oittanu mut ei miestä nyt oikeen innosta.... vuoden olen koittanu et sais useemmin ku kerran kuussa mutta ei. Syy ei kuulemma ole minun, mut mies ei ite tiiä mikä mättää.

Nitä mä voin tehdä... kaikkeni oon koittanu oikeesti. Mies on muuten ihana, rakastaa ja näyttää sen auttaa kotona ja on lasten kanssa. Rakastan sitä. Fyysistä vikaa ei ole. Tunnen itteni kaikesta huolimatta vaikka mies sanookin että olen kaunis ja ihana niin hyljeksityks ja inhottavaks kun mies ei innostu

 

[VauvaHai]

:hug:

 

[Klonkku]

:hug:

 

[Siipien havinaa]

:hug:

 

[minä vain täältä jostain]

Hmm... Hankalaa.

Omalta kohdaltani voin neuvoa, et se oikeasti pahentaa tilannetta, jos toinen koko ajan yrittää ja itseä ei kiinnosta yhtään. Meillä siis ollut sellaisia kausia ennemmin niin päin, et mä en innostu, mut ukko tietty haluis ja yrittää ja yrittää. Ja silloin se toisen yrittäminen käy vaan väkisin ...noh... vähän ärsyttämään.

Mä veikkaan, et mulla taustalla on ollu hormonivaihtelut. Ne tuntuu vaikuttavan muhun heti. Mutta kun sulla on kyseessä mies, tilanne on kieltämättä vaikeampi. Koita hetkeksi, jos pystyt, hellittää sen asian suhteen. Oo muuten oma itsesi ja tehkää asioita yhdessä (se on ollu mulla ainakin semmoinen instant booster mitä haluihin tulee), mutta älä edes pyydä. Koita hetko, jos mies sitä kautta löytäis jutun uudestaan...

 

[SaNi-81]

:hug:

 

[olava]

Hmm... Hankalaa.

Omalta kohdaltani voin neuvoa, et se oikeasti pahentaa tilannetta, jos toinen koko ajan yrittää ja itseä ei kiinnosta yhtään. Meillä siis ollut sellaisia kausia ennemmin niin päin, et mä en innostu, mut ukko tietty haluis ja yrittää ja yrittää. Ja silloin se toisen yrittäminen käy vaan väkisin ...noh... vähän ärsyttämään.

Mä veikkaan, et mulla taustalla on ollu hormonivaihtelut. Ne tuntuu vaikuttavan muhun heti. Mutta kun sulla on kyseessä mies, tilanne on kieltämättä vaikeampi. Koita hetkeksi, jos pystyt, hellittää sen asian suhteen. Oo muuten oma itsesi ja tehkää asioita yhdessä (se on ollu mulla ainakin semmoinen instant booster mitä haluihin tulee), mutta älä edes pyydä. Koita hetko, jos mies sitä kautta löytäis jutun uudestaan...

NO tuo etten yritä mitään kuuluu tohon lauseesen kaikkeni oon yrittäny.Oon antanu olla rauhassa enkä ole puhunukka seksistä, en ole kiusannut enkä puristellut vihjaillut yms. mutta ei sekän ole auttanut

 

[harmaannuin]

harmaana vastaan kun arka aihe mulle. Meillä on päinvastoin mies haluais useammin, minä en. Olen miettinyt että mistä se johtuu. Mies on rakastava, ihana mies mulle ja mahtava isä lapsille. Olen tullut siihen tulokseen mielessäni että tää on kiinni mun itsetunnosta. Olen siis ylipainoinen. Mies ei ikinä ole asiasta mitään maininnut, vaan tiedän hänen rakastavan minua ja minä rakastan häntä. Kuitenkin kun mies vaikka halaa minua, työnnän käden pois koska en halua sen kättä mun kiloille.
Aijemmin ei mua tällanen oo ressanu mutta tätä nyt jatkunut jo pidempää. Painoa olen yrittänyt pudottaa, aina repsahdan ja itsetunto on vielä huonompi.
No tällä kuitenkin haen takaa sitä että voisiko olla että miehesikin salaa tuntisi jotain häpeää itseään kohtaan. Minäkään en asiasta ole miehelleni puhunut, oikeaastaan en ole pystynyt asiaa myöntämään edes itselleni

 

[olava]

harmaana vastaan kun arka aihe mulle. Meillä on päinvastoin mies haluais useammin, minä en. Olen miettinyt että mistä se johtuu. Mies on rakastava, ihana mies mulle ja mahtava isä lapsille. Olen tullut siihen tulokseen mielessäni että tää on kiinni mun itsetunnosta. Olen siis ylipainoinen. Mies ei ikinä ole asiasta mitään maininnut, vaan tiedän hänen rakastavan minua ja minä rakastan häntä. Kuitenkin kun mies vaikka halaa minua, työnnän käden pois koska en halua sen kättä mun kiloille.
Aijemmin ei mua tällanen oo ressanu mutta tätä nyt jatkunut jo pidempää. Painoa olen yrittänyt pudottaa, aina repsahdan ja itsetunto on vielä huonompi.
No tällä kuitenkin haen takaa sitä että voisiko olla että miehesikin salaa tuntisi jotain häpeää itseään kohtaan. Minäkään en asiasta ole miehelleni puhunut, oikeaastaan en ole pystynyt asiaa myöntämään edes itselleni

En oikein usko, Mies on hoikahko, hyvännäköinen ja mä sen sille keron usein että oletpa kivan näköinen ja näytät namulta yms... joten ei se siitäkään johdu. Mä olen miehen kans oikeesti puhunu siasta oikein juurta jaksain mut syytä ei löydy ku ei mieskä itekkätiiä. Masentunu ei ole sillä sen tunnista heti ku ite siitä olen kärsiny... väsymys ei voi olla, viime yönä sai nukkua 10 tuntia. Rahallisesti pärjätään vaikkei rikkaita ollakka ni ei ole mitän syyt stressatakka...

 

[harmaannuin]

kyllä muakin mies kehuu jne. Ja tuskin nyt mikään hirvitys oonkaan vaikka ylimäärästä on. Mutta minkäs sitä pääkoppalensa mahtaa :/
Toivottavasti saatte asiat järjestykseen.

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

Jos se vaan ei sitä useammin kiinnosta.Toiset on viriilimpejä, kun toiset =)

 

[harmaannuin myös]

Meillä on ollut samanlaista ongelmaa. Just tuossa toissailtana meillä oli tosi pitkä keskustelu aiheesta. Kaikki muu meillä toimii todella hienosti, arkielämä on juuri sitä mitä sen pitääkin olla ja rakastetaan toisiamme. Mutta tämä seksipuoli on meillä nyt suht jäässä.

Mulla on ittelläni ollu tosi rankkaa sairastelujen takia. Lapsi on ollut vaativa joka tietenkin verottaa mun jaksamistani. Oon tosi hoikka mutta silti mun itsetunto on nollassa. Luut paistaa ja pullottaa ja kaikki loput roikkuu. Ei siis tarvii olla ylipainoinen jotta on huono olla oman ulkonäön takia. Mies kyllä sanoo että näytän hyvältä mutta mä en itse sitä näin näe.

Miehellä taas on ollut paineita muiden asioiden takia. Hänellä on taas sitä ylipainoa josta ei ole päässyt eroon ja inhoaa itseään sen vuoksi. Mä oon hänelle sanonut ettei sillä ole mulle mitään merkitystä, paljonko hän painaa mutta ihan niinkuin munkin kohdalla, häntä se vaivaa..

Tää on herkkä alue ja varmasti sellaisia hiljaisempia aikoja tulee jokaisessa pitkässä parisuhteessa, etenkin kun on pieniä lapsia. Me on saatu puhumalla helpotettua tilannetta, saatu vietyä paineita pois. Tällasessa tilanteessa on vielä tärkeempää tuo puhuminen, mun mielestä ainakin. Meillä oli tosi hyvät keskustelut ja nyt on paljon helpompi olla. Annetaan vaan ajan kulua eikä pakoteta mitään, kyllä se sieltä palautuu..

Koittakaa tekin puhua. Vaikka aihe saattaa olla hankala niin olkaa avoimia ja puhukaa rehellisesti siitä mitä tunnette. Ja jos tuntuu että puhuminen jollakin hetkellä on hankalaa, aina voi kirjoittaa toiselle kirjeen.

 

[olava]

Jos se vaan ei sitä useammin kiinnosta.Toiset on viriilimpejä, kun toiset =)

on sitä ennen kiinnostanu...

 

[olava]

Meillä on ollut samanlaista ongelmaa. Just tuossa toissailtana meillä oli tosi pitkä keskustelu aiheesta. Kaikki muu meillä toimii todella hienosti, arkielämä on juuri sitä mitä sen pitääkin olla ja rakastetaan toisiamme. Mutta tämä seksipuoli on meillä nyt suht jäässä.

Mulla on ittelläni ollu tosi rankkaa sairastelujen takia. Lapsi on ollut vaativa joka tietenkin verottaa mun jaksamistani. Oon tosi hoikka mutta silti mun itsetunto on nollassa. Luut paistaa ja pullottaa ja kaikki loput roikkuu. Ei siis tarvii olla ylipainoinen jotta on huono olla oman ulkonäön takia. Mies kyllä sanoo että näytän hyvältä mutta mä en itse sitä näin näe.

Miehellä taas on ollut paineita muiden asioiden takia. Hänellä on taas sitä ylipainoa josta ei ole päässyt eroon ja inhoaa itseään sen vuoksi. Mä oon hänelle sanonut ettei sillä ole mulle mitään merkitystä, paljonko hän painaa mutta ihan niinkuin munkin kohdalla, häntä se vaivaa..

Tää on herkkä alue ja varmasti sellaisia hiljaisempia aikoja tulee jokaisessa pitkässä parisuhteessa, etenkin kun on pieniä lapsia. Me on saatu puhumalla helpotettua tilannetta, saatu vietyä paineita pois. Tällasessa tilanteessa on vielä tärkeempää tuo puhuminen, mun mielestä ainakin. Meillä oli tosi hyvät keskustelut ja nyt on paljon helpompi olla. Annetaan vaan ajan kulua eikä pakoteta mitään, kyllä se sieltä palautuu..

Koittakaa tekin puhua. Vaikka aihe saattaa olla hankala niin olkaa avoimia ja puhukaa rehellisesti siitä mitä tunnette. Ja jos tuntuu että puhuminen jollakin hetkellä on hankalaa, aina voi kirjoittaa toiselle kirjeen.

Me ollaan puhuttu, paljonkin. Mies ei koe huonoa itsetuntoa, ollaan sen verran puhuttu ja puhuttiin äskenkin asiasta... sitä ei vaan kiinnosta, muttei tiedä miksi