tuun tänne itkee vaikka saankin varmaan pa*kat niskaan kaikilta

ekaks kiitän niitä,jotka ymmärtää mua ja tokaks niille ketkä ihmettelee miks kannan vauvaa koko ajan...edes sairaalassa vauva ei nukahtanut itekseen sänkyyn,vaan syliin piti nukahtaa.joo,ja lasken vauvan kyllä pakon tullen sylistä kun täytyy esim esikoinen pukea päikkäreille tai pestä pylly,mutta vauva huutaa tän ajan.ei kaikkien vauvat vaan nukahda itekseen,sen pitäis olla selvä kaikille.

mä saisinkin miehen puolesta mennä yksikseni johonkin,mutta vauva ei juo pullosta...ja sit musta tuntuu että vrk:n tunnit ei riitä kaikkeen...noh,ehkä vaan teen asioista vaikeempia mitä ne todellisuudessa on.mutta se ei silti poista tätä huonomuudentunnetta ja itkusuutta musta.halusin niin paljon ison perheen,mutta ei musta ole edes kahelle lapselle hyväks äidiks.

onneks mun oma äiti tuli nyt ja vei esikoisen pihalle kun mä en näiden kahden kanssa pääse...(kuitenkin joku ihmettelee miks en,ni syitä on:3.kerros,vauva ei viihdy vaunuissa,ei tuplarattaita,esikoinen ei jaksa kävellä)

niin ja sille joka suositteli eroa:ehkä me silti yritetään päästä yhteisymmärrykseen...

Hankkikaa semmoset! Tai kantoliina tai -reppu. Semmoset vois olla näppäriä kotosallakin. Onneksi vauva kasvaa ja sekin aika koittaa että pääset omiin menoihisi!!!! :hug:

 

Ihan oikeasti ihmettelen miten kukaan viitsiikin kantaa koko ajan vauvaa.Kuukauden ikäisen vauvan kuvittelisin kuitenkin nukkuvan aika ison osan päivästä.Jos jo vastasyntyneestä opettaa vauvan siihen että häntä kantaa jatkuvasti niin sitähän lapsi sitten vaatii isonpanakin.En minä ole viitsinyt koko aikaa kantaa lapsiani kun he olivat vauvoja,laitoin nukkumaan pinnasänkyyn.
Sekään ei ole hyväksi että lapsi opetetaan siihen että hänelle pidetään koko ajan seuraa hänen ehdoillaan.Vaikka onkin lapsia,silti pitää kyetä pesemään pyykkiä,siivoamaan ja laittamaan ruokaa.Ottaa lasta mukaan siihen tekemiseen,antaa pestä perunoita,antaa tiskata omia muovikippoja,antaa vähän imuroida ym.

Ihan oikeasti ihmettelen, miten on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että jokainen lapsi on yksilö, kellä erilaiset tarpeet. Toiset vauvat tarvivat enemmän syliä kuin toidet. Varsinkin jos on kipuileva tai koliikkivauva.

Ap:lle. Juttele sen miehes kanssa. Jos tuntuu, että ei ymmärrä, niin tehkää selvät pelisäännöt, toinen harrastaa vaikka maanantaina ja toinen tiistaina. Kun mies on vähän aikaa yksistään lasten kanssa, niin oppii varmaan ymmärtämään, että sinunkin tarvii joskus puhaltaa hiukan.

 

:hug: :hug: :hug:

 

Sama tappelu käytiin meillä. Vauva kuukauden ja isäntä liihottaa kolme arki-iltaa harrastuksissa. Sanoin että saa vaihtaa osoitetta elllei meno muutu. Olin aivan rikki enkä parempaa keksinyt. Mutta toimi, ei harrasta enää, eikä edes valita, vaan viihtyy vauvan kanssa.

 

Mä harrastan painonnostoa .Mies ei uskalla ryppyillä :saint:
Miten se mies reagoi silloin kun sulla oli masennus?Jospa se ymmärtäis kun juttelet sen kans vakavasti. :hug:

 

Munki mielestä on kummaa hommaa tuo että miehen automaattisesti pitäis päästä harrastaan eikä miehen menoista sais karsia oikeen yhtään mitään. Yhtälailla se mies on perustanu perheen, yhtälailla sen miehen pitäis ymmärtää että lapsista koituu työtä ja niiden eteen on joskus tehtävä uhrauksia ja tingittävä niistä omista mukavuuksista. Ja hemmetti soikoon, eihän se lapsi ole ikuisesti vauva! Kyllä se voi isäntä olla vähemmillä harrastuksilla sen muutaman vuoden, mitä se oikea vauva-aika on! Varsinkin tässä kun ap:lla on kaks ihan pientä lasta!