Tutkimus varoittaa: Nainen, älä ota puolisosi sukunimeä!

No jos on tutkittu, että oman nimensä säilyttäneet naiset ovat kunnianhimoisempia ja älykkäämpiä, ja että paremmin koulutetut naiset pitävät oman nimensä, niin toki se antaa sen viestin työnantajalle, ja valinta kohdistuu helpommin näihin naisiin. Mikä tässä nyt on niin kummallista?

Kysytäänkö tuollaista asiaa valintatilanteessa? Minä olen ollut jo työpaikassani, kun olen mennyt naimisiin.

Onko tää tutkimus taas yksi keino sulloa ihmisiä muotteihin ja kategorioihin??

 

Sulta ei kysytty esim koulutodistuksia?

Ei, mutta minulla onkin erikoinen työhönottotapa, minut on valittu tehtävääni näkemättä ja kuulematta, nykyään ei niin ole toki. Ja kuten sanoin, olin työpaikassani jo ennen naimisiinmenoani, joten toki sitten tiedettiin kun nimi vaihtui.

 

Minä inhosin vanhaa os. nimeäni, ja oli todella selkeetä muutenkin, että jos naimisiin mennään, niin perheellä on sama sukunimi.

 

No jos on tutkittu, että oman nimensä säilyttäneet naiset ovat kunnianhimoisempia ja älykkäämpiä, ja että paremmin koulutetut naiset pitävät oman nimensä, niin toki se antaa sen viestin työnantajalle, ja valinta kohdistuu helpommin näihin naisiin. Mikä tässä nyt on niin kummallista?

Kysytäänkö tuollaista asiaa valintatilanteessa? Minä olen ollut jo työpaikassani, kun olen mennyt naimisiin.

Onko tää tutkimus taas yksi keino sulloa ihmisiä muotteihin ja kategorioihin??

No ehkä tämä koskee naisia, jotka ovat hakemassa jonkun ison firman johtotehtäviä tai isojen ja vaativien projektien pariin. Uskoisin, että näissä paikoissa kaikki työntekijät seulotaan kaikilla mahdollisilla käytettävissä olevilla keinoilla ja tutkimuksilla. Sen verran isoista sijoituksista puhutaan. Tuskin näillä asioilla nyt Siwan kassoja tai lastetarhanopettajia valitaan.

 

Njääh, tää on taas näitä tutkimuksia ja etenkin uutisointeja, joissa on tahallaan tehty yksinkertaisesta asiasta monimutkainen, ja sitten taas päästy vetämään mutkia suoriksi.

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

Minä olen varmaan just sellainen juureton, ei ole tyttönimeen, ei sukuun (äitiä ja sisarta lukuunottamatta ) ei kotiseutuun minkäänlaista vetoa tai tarvetta kuulua sinne jonnekin.

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

Minä olen varmaan just sellainen juureton, ei ole tyttönimeen, ei sukuun (äitiä ja sisarta lukuunottamatta ) ei kotiseutuun minkäänlaista vetoa tai tarvetta kuulua sinne jonnekin.

Mä jotenkin roikun siinä nimessäni ja sen myötä ohuessa langassa kiinni edes jossakin.

 

Muuttuko tuo sitten jos olet ennen naimisiin menoa virtanen ja pärjäät töissä ja uralla hyvin, kun menet naimisiin Järvisen kanssa ja vaihdat nimesi niin heti ura lähtee laskuun???

Joo otin mieheni nimen. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta halusin että me ollaan yhtä perhettä, samalla sukunimellä! ENkä koe, että mun identiteetti muuttui sen myötä mitenkään.

Tuon verran minäkin toivon nimeltä, eli että lapsillani on sama sukunimi kuin minulla. Mutta ei se mikään kynnyskysymys ole, mutta luulen sen olevan lapsille parempi.

Miten se on mielestäsi lapsille parempi, että on sama sukunimi?

Selventää asioita, kun toimii koulun, päiväkodin yms kanssa. Eli se tuo käytännön hyötyjä, mutta voi olla että tilanne on erilainen kuin olen sen arvioinut. Nykyään eri sukunimet ovat niin yleisiä, että ei se taida johtaa edes lapsen kiusaamiseen kuten ennen. Nimenvaihdoksesta ei olisi minulle itselleni muuta haittaa kuin uuden allekirjoituksen opettelu ja virallisten paperien uudistamisen vaiva, joten helpompi minun se on tehdä kuin lasteni.

Lisäksi ihmisiä on erilaisia, joten voi olla että lapsilleni olisi tärkeää että vanhemmilla on sama sukunimi ja he sitä kautta kokisivat yhteenkuuluvaisuutta. Pidän sitä mahdollisuutta kuitenkin pienenä. Minun identiteettiäni nimi ei kuitenkaan määritä ollenkaan sen enempää kuin esimerkiksi horoskooppini. Lapsille nuo asiat voivat kuitenkin olla joskus tärkeitä. Hehän kiinnittävät heti huomiota jos jollain heidän tutullaan on sama nimi.

Voi olla että suhtautuisin nimiin eri tavalla, jos minulla olisi harvinaisempi nimi. Mutta omalla kohdallani nimi ei kerro ollenkaan sitä, olenko sukua jonkun toisen kanssa. Etunimeni on myös tuiki tavallinen, joten se ei varsinaisesti yksilöi minua. Toisaalta olen persoonana jollain tapaa keskimääräistä erottuvampi, joten pidän itseäni hyvinkin yksilöllisenä enkä oikein samaistu muihin samoissa määrin kuin suuri osa ihmisistä. Suhtautumisesta nimiin kertoo myös se, että kirjoittelen täällä palstalla yleensä 'vieras' nimimerkillä harmaana, enkä yleensä kiinnitä huomiota muiden nimimerkkeihin kuin joidenkin muutoinkin erottuvien yksilöiden kohdalla.

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

No todellakin! Ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä ikinä. Muoks. Mulle siis sukunimi on niin vahvasti identiteettikysymys, että en osaa ajatella itseäni muunnimisenä. Eikä siihen ole edes mitään järkevää syytäkään, vaikka naimisiin joskus päätyisinkin.

 

Mä jotenkin roikun siinä nimessäni ja sen myötä ohuessa langassa kiinni edes jossakin.

Minulta voisi tietysti ihan oikeutetusti kysyä, että miksi sitten vaihdoin nimeä, jos nimellä ei ole väliä Ja vastaus on se turhamainen, miehen nimi on kauniimpi

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

Mä olen nimenomaan kotiseudun kautta kiinni juurissani ja asunkin taas tuolla kotiseudullani. Sukunimeni "menetin" 10 vuotta sitten, mutta ei se minulle ollut koskaan mikään kriisinpaikka. Minä olen silti minä. Toisaalta olisi kyllä ollut helpompi pitää vanha sukunimeni, sillä etunimi + sukunimi -yhdistelmällä kun olisi ollut pilvin pimein muitakin ihmisiä. Sen sijaan tällä nykyisellä yhdistelmällä meitä on Suomessa käsittääkseni vain kaksi ja olemme eri ikäisiä, joten minut on halutessaan hyvin helppo löytää. Toisaalta nykytilanteesta saattaa minulle olla jopa etuakin.

 

Mä jotenkin roikun siinä nimessäni ja sen myötä ohuessa langassa kiinni edes jossakin.

Minulta voisi tietysti ihan oikeutetusti kysyä, että miksi sitten vaihdoin nimeä, jos nimellä ei ole väliä Ja vastaus on se turhamainen, miehen nimi on kauniimpi

Sama syy oli minullakin. Olisin kai vaihtanut sukunimeä muutenkin, jollen olisi mennyt naimisiin. Sellaiset hienot sukunimet kuin Lohikäärme ja Runkqvist ovat vielä vapaina.

 

No jos on tutkittu, että oman nimensä säilyttäneet naiset ovat kunnianhimoisempia ja älykkäämpiä, ja että paremmin koulutetut naiset pitävät oman nimensä, niin toki se antaa sen viestin työnantajalle, ja valinta kohdistuu helpommin näihin naisiin. Mikä tässä nyt on niin kummallista?

En kiistä tosiasioita, vaan syy-seuraus suhdetta. Luulen että oman nimensä säilyttäjät ovat luonteeltaan kilpailuhenkisempiä, päämäärätietoisempia ja enemmän henkilökohtaista kunniaa myös urallaan haluavia. Lisäksi nuorempi sukupolvi on yksilöllisempi ja vähemmän perinteitä noudattava, joten siksi he ovat edustettuina tuossa. Kuinka paljon noista tutkituista ominaisuuksista johtuu ikäpolvesta? Onko iän vaikutus poistettu tuloksista?

En kuitenkaan kritisoi tutkimusta, vaan siitä tehtyä tulkintaa. Tutkimuksissa jätetään usein johtopäätösten teko tuleviin tutkimuksiin ja tarkoitus voi olla vain uuden tiedon tuominen tutkittavaksi. Tämä nimenomainen tutkimus on mukavasti keskustelua herättävä ja ehkä siten se tuo näille tutkijoille lisärahaa, jotta he voivat paneutua syihin seuraavaksi.

 

Sama syy oli minullakin. Olisin kai vaihtanut sukunimeä muutenkin, jollen olisi mennyt naimisiin. Sellaiset hienot sukunimet kuin Lohikäärme ja Runkqvist ovat vielä vapaina.

Kumpikin on hieno todellakin. Voi olla että ne vaatisivat etunimeltäkin hieman tuunaamista. Mikä passaisi Lohikäärmeen kanssa, Leopold?

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

Minä olen varmaan just sellainen juureton, ei ole tyttönimeen, ei sukuun (äitiä ja sisarta lukuunottamatta ) ei kotiseutuun minkäänlaista vetoa tai tarvetta kuulua sinne jonnekin.

Minäkään en varsinaisesti ole juurtunut juuri minnekään. Mutta kiintynyt olen ja se on melkein sama asia. Olen vahvasti kiintynyt lähisukuuni (he ovat ystäviäni) sekä erityisesti perheeseeni. Asun täällä missä nyt asun juuri siksi, että muu perheeni ei halua muuttaa täältä pois ja puolisoni on vahvasti juurtunut kotiseudulleen jossa nyt asumme. Hän on sosiaalinen jolla on täällä paljon ystäviä ja hän tuntee täältä paljon ihmisiä. Minä taas tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen hyvin oli hän vieras tai ei. Toisaalta pysyviä ystävyyssuhteita minulle ei juurikaan tule, ellei ole jotain aktiivista yhdessäpitävää linkkiä. Lähisukulaisuus toimii tuollaisena linkkinä, joka pistää pitämään yhteyttä ihmiseen.

 

Mä jotenkin roikun siinä nimessäni ja sen myötä ohuessa langassa kiinni edes jossakin.

Minulta voisi tietysti ihan oikeutetusti kysyä, että miksi sitten vaihdoin nimeä, jos nimellä ei ole väliä Ja vastaus on se turhamainen, miehen nimi on kauniimpi

Sama syy oli minullakin. Olisin kai vaihtanut sukunimeä muutenkin, jollen olisi mennyt naimisiin. Sellaiset hienot sukunimet kuin Lohikäärme ja Runkqvist ovat vielä vapaina.

Minusta intiaanien tapa nimetä oli hyvä. Nimi kuvasi nimen omistajaa hyvin ja se saattoi muuttua ihmisen muuttuessa. Tosin heille sukulaisuussuhteet olivat todella tärkeitä, mutta ainahan ne voi kertoa erikseen tarvittaessa.

 

Eikö kukaan muu ole nimensä kautta kiinni omissa juurissaan? Tiedän, että jotkut kokevat sen tunteen ns. kotiseudun kautta, ja ehkä on muitakin tapoja olla "juurillaan"? Ja kaikkihan eivät edes juurru

Mä en halua olla sukunimeni kautta sidoksissa sukuuni, enkä kotiseutuuni. Inhottaa pelkkä ajatuskin :$
Ei se että inhoaisin sukuani- mutta en halua olla niille kotipaikkakuntani vanhoille papoille ja mummoille juuri "sen suvun tyttö" ja en todellakaan pidä kyseisestä paikasta. Siksipä häivyinkin sieltä 15-vuotiaana. Ei ole mitään kiinnostusta nähdä koko paikkakuntaa enää.
Juureni ovat siellä missä ikinä olenkin, ne eivät ole kiinni paikkakunnassa tai nimessä.

 

Mikäs mä sitten olen, kun sain mieheni ottamaan mun sukunimeni? Koskeeko tuo nyt sitten mun miestäni? =D

 

Sama syy oli minullakin. Olisin kai vaihtanut sukunimeä muutenkin, jollen olisi mennyt naimisiin. Sellaiset hienot sukunimet kuin Lohikäärme ja Runkqvist ovat vielä vapaina.

Kumpikin on hieno todellakin. Voi olla että ne vaatisivat etunimeltäkin hieman tuunaamista. Mikä passaisi Lohikäärmeen kanssa, Leopold?

Totta joo, miksi jättää prosessia puoleenväliin? Suunnittelin myös palindromin väsäämistä, mutta se sukunimi oli jo varattu.

 

Sama syy oli minullakin. Olisin kai vaihtanut sukunimeä muutenkin, jollen olisi mennyt naimisiin. Sellaiset hienot sukunimet kuin Lohikäärme ja Runkqvist ovat vielä vapaina.

Kumpikin on hieno todellakin. Voi olla että ne vaatisivat etunimeltäkin hieman tuunaamista. Mikä passaisi Lohikäärmeen kanssa, Leopold?

Totta joo, miksi jättää prosessia puoleenväliin? Suunnittelin myös palindromin väsäämistä, mutta se sukunimi oli jo varattu.

Pitäisikö se olla kummastakin nimestä? Saippuakauppias varmasti onkin jo varattu. Aatto Najanottaa?

 

Nää on aina hupaisia.... mikä on ollut otos, onko otettu huomioon kaikki muuttujat mitkä voivat tuloksiin vaikuttaa, entä kulturaaliset tekijät jne.

 

Mikäs mä sitten olen, kun sain mieheni ottamaan mun sukunimeni? Koskeeko tuo nyt sitten mun miestäni? =D

Voi olla. Mutta pitää muistaa että riippuu myös työtehtävistä ja työpaikasta. Tutkimus on tehty Hollannissa, joten on vaarallista yleistää sitä Suomen oloihin suoraan. Näissä asioissa kun kulttuurin merkitys on valtava ja pohjoismaat ovat huomattavan vapaampia näissä asioissa kuin muut maat keskimäärin. Luulen että Etelä-Euroopan kulttuureissa miehen nimen ottamatta jättämisellä on vielä enemmän vaikutusta.

 

Nää on aina hupaisia.... mikä on ollut otos, onko otettu huomioon kaikki muuttujat mitkä voivat tuloksiin vaikuttaa, entä kulturaaliset tekijät jne.

Kaikkia muuttujia ei voi mitenkään ottaa huomioon, kuten ei myös kaikki kulttuureja. Eikä iltapäivälehtien uutisointitapa auta ollenkaan, paitsi julkisuuden ja sen myötä ehkä rahoituksen saamiseksi. Tutkijat kyllä ottavat nuo asiat huomioon jatkotutkimuksia tehdessään tai tietoja soveltaessaan, poliitikoista ei ole täyttä varmuutta lukevatko he tutkimuksia oikein. Ja jos lukevat, niin he luultavasti tulkitsevat julkisuudessa tutkimukset heille suotuisalla tavalla.

 

..aviopuolisot, joilla on eri sukunimi, ovat vähän.... ei-niin-hyvin-keskenään-toimeentulevia. Ymmärrän silloin, jos toisen sukunimi on Alapää ja oma etunimi Hellä.. Siinä ei paljon nimeä kiinnosta vaihtaa.

Ja miten niin nimenvaihto tekee naisesta sen tyhmän ihmisen? Tiedän sellaisiakin pareja, joissa mies on ottanut naisen sukunimen.