Tutista luopuminen, väärä ajankohta...

Meidän poika on 1v8kk, ja mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän oli tutti suussa. Viikko sitten pojan tutti tippui maahan, ja kun hän näki hiekkaisen tutin, ei hän kelpuuttanut sitä vaan irvisti ja sanoi hyi. Mieheni mielestä tämä oli sopiva tilaisuus jättää tutti kokonaan pois. Niinhän se oli, ja niinhän se tutti jätettiin pois.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Meille nimittäin syntyi kolme viikkoa sitten vauva, ja sehän on jo riittävän suuri muutos isoveljen elämässä. Tutin jättämisen aikoihin pojalle iski myös uhma, joista muuten myös olen kirjoittanut tällä palstalla. Ihan järkyttäviä kiukkukohtauksia, itkemistä, huutoa jne. Tarkkaan ottaen kiukuttelu alkoi pari päivää ennen tutin jättämistä, mutta kohtaukset pahenivat tämän jälkeen. Poika ei kuitenkaan ole kysynyt tai pyytänyt tuttia kuin parisen kertaa, ja silloinkin toteaa heti itse, että hyi.

Kuinkahan väärin olemme tehneet, kun vieroitimme pojan tutista tällaisella hetkellä, kun elämä muuttui muutenkin suuresti?! Itse olen ihan rikki koko tämän uhmakiukuttelun ja pojan muuttumisen takia. Mikään ei tunnu olevan enää kuin ennen, ja kaikki mikä ennen onnistui pojan kanssa hyvin, ei enää onnistu. Tekis mieli kokeilla, auttaako tutti kiukkukohtauksiin... Mutta ei taida enää paluuta olla.

 

Meillä poika oli 1v7kk kun pikkusisko syntyi. Poika käytti silloin tuttia,mutta kiukutteli silti ihan mustasukkaisuuttaan. Oli täyttä huutoa,niin kauan kuin vauva oli sylissä tai hoidin vauvaa. N.kuukausi sen jälkeen tutista luovuttiin vähän niin kuin vahingon kautta eli poika jätti tuttinsa kyläpaikkaan ja puhuttiin sitten että nyt se tutti jäi sinne eikä päästä sitä sieltä hakemaan. Pari päivää kaipaili sitä ja sitten alkoi jo tutti unohtumaan. Uhma alkoi tosin heti 2-v synttäreiden jälkeen ja meno oli taas aivan mahdotonta paljon kiukuttelua ja "temppuilua"..Itse en enää palaisi takaisin tuttiin,kun olette siitä jo luopuneet,mutta se on tietysti jokaisen oma asia jos haluaa sen vielä takaisin antaa.

 

Hei

Me luovuttiin tutista pari viikkoa sitten, poika oli 1v10kk. Aikamoista huutoa oli, mutta perään ei kysellyt. Meillä myös tutti alkoi olla koko ajan enemmän suussa. Puhetta on alkanut tulla huomattavasti enemmän. Mietin, että olis varmaan kannattanut ottaa tutti pois jo aiemmin, jotenkin vaan varoin sitä ja ennakoin sen olevan vielä vaikeampaa kuin olikaan.

Mutta mikä tulikaan perään, uhma.. mietin kans että oliko näillä jokin yhteys. Välillä unille käyminen on mieletöntä raivoamista, välillä onnistuu aika hyvinkin. Yöunet ovat hiukan parantuneet. Poika uhmailee lähinnä minulle, isikausi on tullut esiin eli isi on ykkönen, äiti on sitten se mikä lie (no ei toki nimittele, mutta ilme kertoo aika paljon.) toki sitten halailee ja pussailee myös kovin.

Meille on vauva tulossa vasta vuodenvaihteessa. Hauskaa on, että poika sanoo kaikkia tuttia syöviä kavereitaan ja tuntemattomiakin vauvoiksi, vaikka olisivat isompikokoisempia...