Tutista luominen niin vaikeaa etten tiedä mitä teen!

Perjantaina annettiin 2-vuotiaan tutti oraville ja siitä lähtien elämä on ollut niin kamalaa ettei usko kukaan. Lapsi huutaa hysteerisenä vaikka kaksi tuntia ja mikään ei auta, vaikka kuinka silittäisin, ottaisin syliin, viereen tms. Auttakaa, mitä teen? Lapsi on ihan väsymyksestä sekaisin ja ennen nukahti tuosta vaan omaan sänkyyn. Olen ihan toivoton.

 

Mä varmaan antaisin periks ja ottaisin tutin uudelleen käyttöön.

 

Mietin, että olenko ihan kamala, jos annan tutin takaisin ja kokeillaan muutaman kuukauden päästä uudelleen. Tämä on jotain niin kauheaa...

 

Mä leikkasin tutin päästä pienen palan pois. Poika huomasi ettei oo hyvä suussa joten jätti sitten itse sen pois, tosin poju kantoi tuttia mukana kuten ennenkin. Nukkumaan meni myös tutin kanssa, ei ollut suussa. Välillä laittoi tuttia suuhun ja sanoi itse minulle - Rikki . Sit taas kantoi mukana, nyt poika ei muista koko tuttia , ihan kuin koskaan ei olisi ollut tuttia käytössä . Juuri luovuttiin tutista ja itse panikoin tosi paljon. Poika reilu 2v. Tsemppiä! =)

 

Jos elämä menee ihan kauheeksi niin anna vaan takasin vielä joksikin aikaa. Kyse sentään vaan tutista.

 

Onko se ennen ollut vaan unilla, vai päivisinkin?

 

no mä en ainakaan takasin antais... taitaa vaan olla aika vahva luonne kyseessä, kyllä se siitä joskus rauhottuu

 

Älä missään nimessä anna tuttia takaisin!!! Meillä oli kanssa yhtä vaikeaa tutista luopuminen, mutta siihen ei auta muu kuin aika. jos nyt annat tutin takaisin, niin kiusaat vaan lastasi, kun sitten taas vähän ajan päästä olette saman tilanteen edessä. Meillä tytöllä nukkumaan meno meni joksikin aikaa vaikeaksi, eikä päikkäreitä suostunut nukkumaan, mutta ne meni ohi ja rauha palasi lopulta. Tsemppiä! ja mitä ikinä teetkin, niin älä anna tuttia takaisin!

 

Jos elämä menee ihan kauheeksi niin anna vaan takasin vielä joksikin aikaa. Kyse sentään vaan tutista.

Nimenomaan! Samaa mieltä! Kyllä lapsi sitten tutista luopuu kun on siihen valmis. Meillä kans tuntui ettei ikinä päästä pojan kanssa tutista eroon, mutta niin vaan kävi 2v kunniaks, jotta tutti tippui pottaan(missä pissa) ja poju ite kantoi tutin roskiin.
Kyllä silti hetkittäin tuntu, että tuttia kaipas, mutta ei ollut mitään pahaa purkautumista.

 

Älä missään nimessä anna takaisin. Sen jälkeen et kyllä takuulla saa sitä pois, jos kerran näytät että kun tarpeeksi huutaa, tutti tulee takaisin!

 

Älä anna takasin!

Meillä kävi samoin, aiemmin tyttö nukahti tutin kanssa ilman mitään ongelmia. Ei tarvinnu ku kantaa sänkyyn ni se oli siinä.
Tutti kun otettiin pois, niin viikon verran oli vaikeaa. Ja siis ihan oikeasti vaikeaa, pari kertaa nukahti alle kahteen tuntiin, mutta saatto huutaa neljäkin tuntia ennenkun rauhottu.

Tasan viikko siinä meni, mutta sitten palasi siihen helppoon taas. Nyt se käy taas niin että kuhan vie sänkyyn.
Ikää oli vajaa 1v9kk.

 

ÄLÄ ANNA TAKAISIN!! Kyllä se helpottaa, usko pois! Meillä annettiin myös oraville tutit 2-vuotiaana (päivä synttäreitten jälkeen) ja oravat toi tilalle kivan lelun. Unilelu myös otettiin käyttöön. Tai oli sängyssä ollut jo muutama pehmolelu, mutta nyt oikein huomioitiin sitä unilelua, kuinka se tuli lapsen kainaloon nukkumaan. Onko lapsellasi unilelua?

 

Jos sen nyt antaa takaisin, niin parin kuukauden kuluttua on edessä vielä kovempi huuto, jos lapsi nyt oppii, et kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi tässä asiassa. Jos taas odottaa niin kauan, et lapsi itse haluaa tutista luopua, voi lapsi olla hyvinkin iso jo siinä vaiheessa. Kaverin lapsi söi tuttia neljä vuotiaaksi asti eli niin kauan kun itse halusi. Myös päiväaikaan oli tällä lapsella tutti suussa. Typerän näköistä ja kuuloista, kun lapsi sössötti tuttinsa takaa, vaikka osasi puhua täysin normaalisti muuten. eikä varmaan ollut hampaillekaan hyväksi.

 

ja nyt kun mielipiteitä on tutin antamisesta takaisin puolesta ja vastaan, niin sä, ap, teet niinkuin itse haluat. ja kuten näät, löytyy ihmisiä jotka tekevät molemmin päin joten kumpikaan ei ole väärä tapa.

 

ja nyt kun mielipiteitä on tutin antamisesta takaisin puolesta ja vastaan, niin sä, ap, teet niinkuin itse haluat. ja kuten näät, löytyy ihmisiä jotka tekevät molemmin päin joten kumpikaan ei ole väärä tapa.

en siis ole toi äskönen v-kirjoittelija. niinkuin tekstistä ehkä selvii

 

Tuntuisi kyllä hurjalta antaa tutti takaisin, sitten varmaan vahtisi sitä koko ajan ettei enää katoaisi. Ihmettelen vain kun aina kuulee niitä juttuja ettei lapsi ole yhtään tuttia kaipaillut. Katsotaan jos tämä menisi viikossa tai parissa...Lohduttaa kuulla, että muillakin on ollut vaikeaa. unilelut ja rätit on, orava toi pehmolelun, mutta eivät auta mitään.

 

Ja tutti ollut vain aikaisemmin käytössä nukahtamiseen.

 

Tuntuisi kyllä hurjalta antaa tutti takaisin, sitten varmaan vahtisi sitä koko ajan ettei enää katoaisi. Ihmettelen vain kun aina kuulee niitä juttuja ettei lapsi ole yhtään tuttia kaipaillut. Katsotaan jos tämä menisi viikossa tai parissa...Lohduttaa kuulla, että muillakin on ollut vaikeaa. unilelut ja rätit on, orava toi pehmolelun, mutta eivät auta mitään.

Meillä kesti yli kuukauden sellanen pieni levottomuus, mutta sitten meni ohi, joten älä sinä vielä luovuta =). ensimmäinen viikko oli ihan kauhea kun lapsi huusi kuin syötävä..

 

Tuli vielä mieleen, että ei kai kellään ole lapsi jättänyt päikkäreitä tutin luopumisen myötä, se olisi kurjaa. Ja onko tosiaan aina muutamassa viikossa selvitty vai onko jollakin ollut vielä vaikeampaa?

 

Tuli vielä mieleen, että ei kai kellään ole lapsi jättänyt päikkäreitä tutin luopumisen myötä, se olisi kurjaa. Ja onko tosiaan aina muutamassa viikossa selvitty vai onko jollakin ollut vielä vaikeampaa?

Heips!
Meillä annettiin kans pupuille viime perjantaina tutti 2 vuotiaalta.
Päikkäreille nukahtaminen ollut hankalaa...tai siis tänäänkin putosi n. 16.00 kun yleensä nukkuu puolen päivän jälkeen.
Viikonlopulla oli pahaa kiukkua ja pyyntöjä,että haetaan tutit takaisin pupuvauvoilta.
Eiköhän tämä tästä...takaisin ei anneta kun hävitetty todella kaikki tutit ettei tule kiusausta luovuttaa.
3 vanhemman muksun kanssa ollut helpompaa.

 

on epäreilua lasta kohtaan antaa takas tutti jos on sen kerran pois ottanut ja lapsi on surrut sitte turhaan monta päivää. kyllä se ajan kanssa ohi menee. hakekaa mielummin joku uus pikku lelu unikaveriksi

 

Perjantaina annettiin 2-vuotiaan tutti oraville ja siitä lähtien elämä on ollut niin kamalaa ettei usko kukaan. Lapsi huutaa hysteerisenä vaikka kaksi tuntia ja mikään ei auta, vaikka kuinka silittäisin, ottaisin syliin, viereen tms. Auttakaa, mitä teen? Lapsi on ihan väsymyksestä sekaisin ja ennen nukahti tuosta vaan omaan sänkyyn. Olen ihan toivoton.

Ja mitähän ajattelit luoda siitä? Sori, olin ilkeä..

 

meillä tutti meni "rikki" viime keskiviikkona. Leikkasin siis tuttiosan pois. Poika koitti laittaa suuhun, mutta kun ei onnistunutkaan, niin viskasi pois. Poika on 1v3kk. Kaksi iltaa oli karmeeta huutoa, lopulta sänkyyn minun viereen unilelua nuhjaten nukahti uupuneena. Päiväunille käynti ei myöskään helppoa. Viikonloppuna oli jo vähän parempaa, mutta ei helppoa vieläkään. Nyt tuolla sängyssä itki hieman ja jäi sitten sinne nukkumaan. Jotain pulinaa kuuluu nyt. On siis aina tottunut käymään omaan sänkyyn "yksin" nukkumaan melko pienestä pitäen. Ei ole muuten tarvinut nukutella, mutta nyt täytyi pari yötä, kun tutti jäi. Mutta nyt taas käy itse nukkumaan iltapusujen ja halien jälkeen.
Tuttia en antaisi takaisin, toivottavasti huomenna on jo parempi päivä! Tsemppiä!