Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisi ehkä kiva kuulla kommentteja äideiltä keiden lapset syöneet pitkään tuttia.
No, meillä on jätetty "päivätutti" pois noin yksivuotiaalta, mutta unituttia ovat saaneet lutkuttaa niin kauan kuin ovat halunneet. Tyttö jätti unitutin pois 2 v 5 kk iässä, ilman ainoaakaan kyyneltä. Poika täyttää tammikuussa 2 v ja on luopunut unitutista päiväkodissa joskus syyskuussa, kotona haluaa usein vielä tutin illalla mennessään nukkumaan. Ja sen myös saa.
Mulla on vähän kaikkien asioiden suhteen se periaate, että en ala itkettämään lapsia. Oli kyse sitten omaan sänkyyn nukahtamisesta, yösyöttöjen lopettamisesta, kuivaksioppimisesta, tuttivieroituksesta tai tuttipullon poisjättämisestä. Kyllä lapsi niistä luopuu, kun tuntee olevansa valmis. Yhtään yötä en aio valvoa siksi, että lapsi itkee tuttinsa tai äidin läheisyyden perään.
Ihan vaan selvyyden vuoksi, hieman off topic: tottakai ohjaan lapsia oikeaan suuntaan, vaikka en pakotakaan
. Ei meillä ole rattaissa tutti suussa istuvia vaippahousuisia viisivuotiaita
.
Esikoinen on ollut täysin kuiva 2 v 2 kk ikäisestä, lopetti rattaissa istumisen joskus 2½-vuotiaana, on nukahtanut itsekseen omaan sänkyynsä 2½-vuotiaasta (ja nukkuu siellä mukisematta koko yön), tuttipullon antoi pois 1½-vuotiaana. Pikkuveljellä ei pulloa ole koskaan ollutkaan, opettelee tosi innoissaan potalle, siirtyi juuri omaan sänkyyn nukkumaan, ja kävelee jo sellaisia matkoja joita naapurin nelivuotiaskaan ei vielä "jaksa" kävellä. Eli hyvin on mennyt, vaikka ei itketetä eikä pakoteta. Ohjataan vaan, kevyesti.
Joskus vuodenvaihteen jälkeen ajattelin neuvotella, jospa poika jättäisi unitutin pois ja saisi tilalle jonkun makeen unilelun, kuten siskonsakin aikoinaan (hän sai Äitinallen, siis Ti-Ti Nallesta tutun).
Mun lapset on molemmat sellaisia, jotka tykkää kasvaa isoksi ja oppia uusia juttuja. En tiedä, toimisiko tällainen periaate sellaisen lapsen kanssa, joka haluaa olla vauva: pitää vaippaa vielä kolmevuotiaana, istua rattaissa nelivuotiaana, lutkuttaa tuttia tästä ikuisuuteen. Tuskin. Mutta meidän lasten kanssa tämä toimii hienosti. Nopeammin meillä on silti opittu potalle, tutittomiksi, olemaan ilman rattaita, jne, kuin monessa tuttavaperheessä missä toimitaan eri lailla.