M
marinaa vain
Vieras
(Nyt ensin sitten huomautus, että äitini ei todellakaan ole mikään kamala ihminen. Hänessä vain on tiettyjä piirteitä, jotka tuppaavat käymään hermoille)
Tuli sitten soitettua äidille, kun pitäisi mennä viikonloppuna käymään kylässä. Tai siis pitäisi ja pitäisi. Äitini kun ei millään voinut päättää, että ehtisikö hän hakemaan minut asemalta vai ei. (Matka on liian pitkä käveltäväksi ja julkisia ei kulje). Siis aina sama juttu. Mitään ei pysty sopimaan etukäteen, kun äitini nyt ei vaan halua sopia mistään kuin vasta päivää (jos sitäkään) aiemmin.
Ja sitten kun koitat vihjaista, että kenties jotain juttuja pitäisi oikeasti tietää aikaisemmin, niin sitten rakas äitini loukkaantuu, kun "ei hän nyt voi millään tietää, että tarvitaanko häntä välttämättä juuri silloin jossain muualla" (Yleensä ei).
Äitini myöskin olettaa muiden osaavan lukea ajatuksiaan. Hän on esimerkiksi vetänyt herneen nenäänsä siitä, kun olen kertonut aikeistani lähteä jo lauantaina , kun hän oli mielessään päättänyt sunnuntain olevan "oikea" päivä. Tai sitten kun häntä yrittää auttaa esimerkiksi kotihommissa, niin ensin tulee marinaa siitä, kun kukaan ei ole auttamassa häntä (huomautettakoon tähän väliin, että me kaikki lapset asumme jo omillamme), ja kun sitten menee vanhempien luona käymään ja yrität jotain tehdä, niin aina löytyy vikaa. Ja siis ne viat eivät ole mitään sellaisia, että olisi tehnyt jotain väärin. Ne ovat siis sitä luokkaa, että olisi pitänyt ilman asiasta kertomista tietää, että kahvipöytään nyt tällä kertaa olisi pitänyt laittaa vihreäkuvioinen eikä siniraitainen pöytäliina.
Ja lisäksi äitini kuvittelee, että hän ei kerta kaikkiaan voi olla väärässä, ja että kaikki mahdollinen on aina muiden syytä. "Mutta minähän tarkoitan vain hyvää" -loukkaantuneella äänensävyllä on hänen vakiopuolustuksena, kun hän yrittää lähteä päällepäsmäröimään esimerkiksi minun asioihini, jotka eivät hänelle millään tavoin edes kuulu. Hän on myöskin aina arvostelemassa muita, mutta itse ei kestä pienintäkään kritiikkiä. Ja jos sukulaisten, tuttavien tai naapurien kanssa on tullut vähäistäkin riitaa, niin äitini ei suostu edes harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että hän itse saattaisi olla väärässä. Ei, kaikki on aina muiden syytä.
Tuli sitten soitettua äidille, kun pitäisi mennä viikonloppuna käymään kylässä. Tai siis pitäisi ja pitäisi. Äitini kun ei millään voinut päättää, että ehtisikö hän hakemaan minut asemalta vai ei. (Matka on liian pitkä käveltäväksi ja julkisia ei kulje). Siis aina sama juttu. Mitään ei pysty sopimaan etukäteen, kun äitini nyt ei vaan halua sopia mistään kuin vasta päivää (jos sitäkään) aiemmin.
Ja sitten kun koitat vihjaista, että kenties jotain juttuja pitäisi oikeasti tietää aikaisemmin, niin sitten rakas äitini loukkaantuu, kun "ei hän nyt voi millään tietää, että tarvitaanko häntä välttämättä juuri silloin jossain muualla" (Yleensä ei).
Äitini myöskin olettaa muiden osaavan lukea ajatuksiaan. Hän on esimerkiksi vetänyt herneen nenäänsä siitä, kun olen kertonut aikeistani lähteä jo lauantaina , kun hän oli mielessään päättänyt sunnuntain olevan "oikea" päivä. Tai sitten kun häntä yrittää auttaa esimerkiksi kotihommissa, niin ensin tulee marinaa siitä, kun kukaan ei ole auttamassa häntä (huomautettakoon tähän väliin, että me kaikki lapset asumme jo omillamme), ja kun sitten menee vanhempien luona käymään ja yrität jotain tehdä, niin aina löytyy vikaa. Ja siis ne viat eivät ole mitään sellaisia, että olisi tehnyt jotain väärin. Ne ovat siis sitä luokkaa, että olisi pitänyt ilman asiasta kertomista tietää, että kahvipöytään nyt tällä kertaa olisi pitänyt laittaa vihreäkuvioinen eikä siniraitainen pöytäliina.
Ja lisäksi äitini kuvittelee, että hän ei kerta kaikkiaan voi olla väärässä, ja että kaikki mahdollinen on aina muiden syytä. "Mutta minähän tarkoitan vain hyvää" -loukkaantuneella äänensävyllä on hänen vakiopuolustuksena, kun hän yrittää lähteä päällepäsmäröimään esimerkiksi minun asioihini, jotka eivät hänelle millään tavoin edes kuulu. Hän on myöskin aina arvostelemassa muita, mutta itse ei kestä pienintäkään kritiikkiä. Ja jos sukulaisten, tuttavien tai naapurien kanssa on tullut vähäistäkin riitaa, niin äitini ei suostu edes harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että hän itse saattaisi olla väärässä. Ei, kaikki on aina muiden syytä.
