Itse en ole koskaan polttanut, mutta miehen kautta aihe on ollut viimeaikoina tapetilla.
Mies poltti aikanaan 20v, kunnes esikoista odottaessani paatti yllattaen lopettaa. Ja tuo lopetus piti yli 2,5v. Vajaa pari kuukautta sitten kuultiin etta veljeni oli uhannut ampua itsensa, aitini pyysi miestani soittamaan talle ja yrittamaan rauhoitella tilannetta. Mies soitti, mutta ei saanut veljeeni paremmin otetta, pari tuntia myohemmin kuultiin taman toteuttaneen uhkauksensa ja myohemmin yolla saatiin se puhelu jossa kerrottiin veljeni menehtyneen kesken leikkauksen. Seuraavana paivana mies sitten poltti ensimmaisen tupakkansa yli 2,5v. Ja on tuon jalkeen polttanut muutaman tupakan paivassa, joskus vahemman, joskus enemman. Sanoo etta tarkoituksena on viela jattaa tuo tapa pois, mutta kun se talla hetkella tuntuu antavan hetken rauhan mielelle niin ei viela halua luopua siita. En tieda koska aika on kypsa uudelle lopettamiselle, toivottavasti pian mutta mahdoton siis minun sanoa tai edes ymmartaa.
Itse mies sanoo ettei tama tapaus loppupelissa ollut syyna tupakkaan sortumiseen. Tuota tupakan himoa oli tullut silloin talloin jo aiemminkin. Joskus todellla kovana ja nyt vain tuosta sai itselleen teko syyn antaa periksi. Jos nain ei olisi kaynyt, olisi voinut joku muu asia laukaista tilanteen, tai sitten ei. Ehka han olisi pystynyt vastustamaan kiusausta ja vahitellen tupakanhimo olisi laantunut. Ehka hanen olisi nytkin pitanyt pitaa paatoksestaan kiinni eika antaa periksi. Tieda hanta. Mutta tavalaan kuitenkin ymmarran, itsekin kaipaan paivittain jotain hermolepoa ja jos se olisi tupakasta saatavissa niin ehka olisin itsekin siihen sortunut. Mutta nain tupakoimattomana tuo ei tunnu minulle osuvalta rentoutumiskeinolta, taytyy etsia jotain muuta.