Itse tupakoin yli kymmenen vuotta, ennen kuin tulin raskaaksi. Tosin aloimme avomieheni kanssa vähentämään tupakointia jo pari vuotta ennen, vaikkei lapsi ollut silloin suunnitelmissa. Kun sitten viime vuoden loppupuolella aloimme "yrittää" lasta, omat tupakkahimoni katosivat jonnekin ihmeellisesti ja vähensin entisestään, vaikken tehnytkään sitä mitenkään edistääkseni raskaaksi tulemista. Mies siirtyi pikkuhiljaa sähkötupakkaan, ja samalla oma tupakointini vähentyi "juopottelutupakoinniksi", siis polttelin vain silloin kun nautin alkoholia, eli korkeintaan yhtenä iltana viikossa.
Sitten tämän vuoden tammikuussa plussasin. Se oli perjantai-aamu, kun raskaustesti näytti vahvistuvaa punaista viivaa. Edellisenä iltana sanoin avomiehelleni, että "nyt käyn polttamassa viimeisen tupakkani pitkään aikaan". Ja niin kävi, olen ollut tupakoimatta siitä tammikuisesta torstai-illasta lähtien. Mielitekoja on kyllä ollut, ja olen nähnyt uniakin tupakoimisesta, mutta pientäkään lipsahdusta ei ole käynyt, en voisi elää niiden omantunnontuskien kanssa jos niin kävisi...
Avomies höyryttelee päivittäin sähkösavuketta, mutta alkanut senkin käyttöä vähentää. En olisi voinut sietää häntä röökinhajuisena (vaikka muuten tupakanhaju ei ällötä). Olen siis äärettömän iloinen että mieskin lopetti oikean tupakan polton. Tiedä sitten mitä vaaroja sähkösavukkeessa on, mutta tarkoitus on siitäkin päästä eroon.
Itse olen miettinyt, että kunhan tämä vauva syntyy, ja imetyskin loppuu, niin aion polttaa vielä tupakan silloin tällöin. Olen sallinut sen itselleni, mutta se ei tarkoita että tulen välttämättä koskaan enää polttamaan
Tsemppiä kaikille lopettamista yrittäville! Jos saatte edes vähennettyä röökaamisen ihan minimiin, niin sekin on tosi hyvä juttu! Siitä on helppo lopetellakin pikkuhiljaa. En tiedä, olisinko itse saanut näin helposti lopetettua, jos en olisi jo etukäteen vähentänyt. Joillakin seinään lopettaminen toimii, jotkut tarvitsevat pehmeämmän laskun. Oli miten oli, jokainen tupakka vähemmän on askel kohti savuttomuutta!