Tupakkaa odotusaikana...

Sellaisesta haluaisin kysyä, että te jotka olette polttaneet ennen odotusta niin oletteko te jatkaneet polttamista vaikka raskaustesti näytti positiivistä?
Itse olen polttanut 10 vuotta ja toissa päivänä tein ensimmäisen testin joka oli positiivinen, olen tällähetkellä viikolla 5.
Olen kyllä vähentäny tupakat 12:sta max kuuteen tupakkaan päivässä, mutta on jotenkin pelottava tunne kuitenkin vetää savuja kun tietää, et jokin pikkunen elämä on alkanut kasvaa sisälläni.
En tiedä mitä teen.. ?
Töissä olen ollut polttamatta jo yli kuukauden, mutta kotona olessa on ihan eri juttu.
Eräs tuttuni poltti koko raskauden ajan, eikä vaikuttanut lapseen milläänlailla, poika täyttää kohta kolme eikä mitään ole näkynyt vieläkään.
Muita epätoivosia...

 

Eikös tuo ole itsestään selvää, että yrität lopettaa kokonaan? Itse olin jo vähentänyt ehkäisyn pois jäätyä (max 5kpl/päivä), haamuillessa pudotin kolmeen ja sitten viikon loppuun mennessä jätin kokonaan pois. Onnistuin olemaan polttamatta koko loppuraskauden ja synnytyksen jälkeenkin jonkin aikaa. Harmittaa, että olen sortunut uudelleen vaikka lopettaminen raskauden myötä helppoa onkin.

Jatka vain vähentämistä edelleen vaikka yksi kerrallaan ja jos polttaessa vähänkin tuntuu ettei maistu, niin tuomppaat heti pois. Itselläni auttoi myös se, että lykkäsin tupakalla käyntiä mahdollisimman paljon. Monesti mieliteko menee ohi, jos alkaa tekemään jotain muuta. Olet jo vähentänyt sen verran reilusti, että onnistut varmasti. Tahtoa siihen tarvitaan, mutta nythän sinulla on pikkuiden hyvinvointi motivoimassa onnistumiseen. Tsemppiä!

 

Jos kaverin lapselle ei tullut mitään, se ei tarkoita, että sunkaan lapselle ei tulis. Sitä paitsi mielestäni on julmaa totuttaa vauva nikotiiniin kohdussa ja sitten synnyttyään se kärsii vieroitusoireista. Googlettelepa tästä aiheesta, niin saat hyviä tietoja. Tiedän, että lopettaminen on vaikeaa, mutta jos haluat lapsellesi parasta, niin pystyt siihen. Ei myöskään kannata lopettaa noin vain kuin seinään, vaan nimenomaan vähennellä ja vähennellä koko ajan. Zemppiä!

 

Mä en ainakaan halua ottaa minkäänlaista riskiä. Poltin ennen, mutta se jäi heti samantien kun testi näytti positiivista

 

Sama täällä, plussatestin jälkeen tupakka jäi heti. Muutaman sorruin raskausaikana polttamaan. Synnytyksen jälkeen ja maidon tulon lakattua sorruin uudestaan.

 

Jos kaverin lapselle ei tullut mitään, se ei tarkoita, että sunkaan lapselle ei tulis. Sitä paitsi mielestäni on julmaa totuttaa vauva nikotiiniin kohdussa ja sitten synnyttyään se kärsii vieroitusoireista. Googlettelepa tästä aiheesta, niin saat hyviä tietoja. Tiedän, että lopettaminen on vaikeaa, mutta jos haluat lapsellesi parasta, niin pystyt siihen. Ei myöskään kannata lopettaa noin vain kuin seinään, vaan nimenomaan vähennellä ja vähennellä koko ajan. Zemppiä!

En sitä kyllä tarkoittanut että mulla menisi kaikki samalla tavalla kuin kaverilla. Mä en edes ymmärtänyt miksi kaverini poltti silloin, ihan viimeiseen päivää asti. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä ettei tupakka ja raskaus kuulu samaan lauseeseen, mutta nyt kun se on omalla kohdalla niin se onkin hieman hankalampi juttu. Poikaystäväni hermoilee koko ajan ku meen tupakille, vaikka poltankin vain sen max 4/päivä, mielestäni se ei auta ollenkaan asiaa, päinvastoin! Olen googlettanut ja lukenut kaikki sanasta sanaan. Yritys on kova! Kyllä mä pystyn tähän! Kiitos!

 

En sitä kyllä tarkoittanut että mulla menisi kaikki samalla tavalla kuin kaverilla. Mä en edes ymmärtänyt miksi kaverini poltti silloin, ihan viimeiseen päivää asti. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä ettei tupakka ja raskaus kuulu samaan lauseeseen, mutta nyt kun se on omalla kohdalla niin se onkin hieman hankalampi juttu. Poikaystäväni hermoilee koko ajan ku meen tupakille, vaikka poltankin vain sen max 4/päivä, mielestäni se ei auta ollenkaan asiaa, päinvastoin! Olen googlettanut ja lukenut kaikki sanasta sanaan. Yritys on kova! Kyllä mä pystyn tähän! Kiitos!

Joo on se aina monimutkasempaa, kun tulee omalle kohdalle. Neuvolassakin voit ihan rohkeesti ottaa asian puheeks. Mulle sanottiin, että on parempi vähennellä pikkuhiljaa, koska mitkään karseet vieroitusoireista johtuvat raivo-itkukohtaukset ei myöskään tee sikiölle hyvää. Hyvin se menee ja sano poikkikselle, että nyt vaihdat ressin kehuihin, kun oot jo noin paljon vähentäny ja että on sit helpompi vähentää vielä lisää

 

vähentäminen ei ainakaan auta asiaa..suoraan seinään lopetus mun mielestä paras ratkasu. oon viidettä kertaa raskaana..

-yhdestä yritin 2 viikkoo vähentää ja vähentää..kun tuli stressii ym meni tupakkia 9kpl toisina päivänä pääsi taas 1 tupakkaan, ja seuraavana saatto taas mennä 10.. oon onnellinen et mulle motkotettiin siitä, ni sit päätin lopettaa seinään. itkin ja potkin ym.. kävin ilmaröökillä muitten kanssa. olin rv7 ku lopetin siis seinään.. näin koko raskauden tupakista unta sillon tällön ja teki jatkuvasti silti mieli, rv 16 sorruin polttaan 3 tupakkia, hyi vitsit tuli huono olo ja oksensin.. heti imetyksen jälkeen aloitin taas..

-seuraava raskaus tosta, en pystyny lopettaan millään ku vasta 30 viikolla :/ sain onneks keuhkokuumeen ja jouduin sairaalaan että se kävi sillon helposti, imetyksen jälkeen alotin taas.. mutta en kerinnyt polttaan kun 4 kuukautta.. tällä kertaa mulle neuvolassa sanottiin että ei kannata stressata lopettamista jos poltat 10 päivässä on se ihan ok! ja mun tosi moni kaverim poltti silloin,myös pari odottavaa..se oli jotenki vaikea hetki, mut oon onnellinen et pystyin lopettaan ees sillon 30 viikolla ja mua kaduttaa ja vituttaa ihan törkeesti et oon senki ajan polttanu ja toivon että lapsi ei oo kärsiny siitä!.. törkeetä toi neuvolan ja muitten kannustus, sen takia yhä useampi poltta raskaana niinku määki ajattelin ot ihan ok..parempi polttaa ku stressat.. se pahin stressi/vierotusoireet ei kestä viikkoo kauempaa..

-ja nyt ku olin raskaana ni lopetin heti.. nyt olis tarkotus et kun lapsi maailmassa en enää alottas ollenkaan. nii ja ekasta ja tokasta lapsesta en oo polttanut myöskään..

tsemppiä lopetukseen, pari ekaa päivää-viikko on kaikista vaikeinta. kannattaa katsoa ehkä se video mahassa olevasta lapsesta kun äiti polttaa, se vois auttaa..

 

Itselläni kaksi lasta ja ensimmäisen aikana poltin oikeastaan koko raskauden... alkuun yritin todella lopettaa mutta ei vaan onnistunut. Halusin lopettaa mutta ei se ole onnistunut nykypäivänäkään niin en tiedä sitten.
Toista lasta odottaessani poltin viikoille 10 asti mutta silloin loppui kuin seinään pahan olon takia, yksinkertaisesti ei vaan pystynyt polttamaan...onneksi
Molemmat lapset täysin terveitä, siitäkin olisin saanut syyttää vain itseäni jos jotain olisi tullut.

Nyt odotan kolmatta ihan alku viikoilla mutta irti en ole vielä päässyt...vähentänyt kyllä huomattavasti kun normaalisti poltin n.15-20 tupakkaa per päivä ja nyt max 8 per päivä...yleensä n.4-5

Mutta sehän on jokaisen oma asia ja en todellakaan itse lähde ketään kritisoimaan minkä päätöksen tekee...inhosin itse sitä kun kaverit jotka eivät niin hyvin tunteneet niin puhuivat pitkin kyliä että "miten se voi olla noin vastuuntunnoton että polttaa raskaana" eikai kukaan sitä tahalleen tahdo tehdä.

Ihmettelen vaan miten ne ihmiset jotka ovat pystyneet lopettamaan samantien kun plussan ovat saaneet...miksi ei ole sitten lopettanut jo aikaisemmin jos niin helposti käy... neuvoja voisin haluta miten tästä irti pääsis kokonaan?

 

yhdyn edelliseen kirjoittajaan...joillekkin voi olla tosi helppoa mutta ei se sitä ainakaan minulle ole ollut.
esikoista odottaessani poltin lähes koko raskauden...toki maksimissaan sen 5/pv
nyt sitten sain vihdosta viimein plussan alkuviikosta ja kyllä yritys on kova.

itselleni parhaaksi keinoksi olen todennut itseni "ruoskimisen"
kaveri myös kertois jostain videon pätkästä jossa on kuvattu miten sikiö kouristelee kun äiti polttaa tupakan...
tää vois olla myös hyvä keino ruoskia itseään lisää.
eli jos joku bongailee moisen videon nii laittakaa toki linkkiä.
itse en sitä ole vielä löytänyt

kovasti aloittajalle tsemppiä lopettamiseen
yksi keino voisi olla lopettaa yhdessä?

 

Itselläni toinen lapsi tulossa. Kun tein ensimmäisen raskaustestin niin päätin heti että tupakista on päästävä! Alkuu se ei tuntunut mitenkään onnistuvan mutta sain lopetettua kumminkin alkuraskauden aikaan kokonaan ja retkahdin sitten uudestaan kun imetyskin loppui. Nyt toisen raskauden aikaan lopetin jälleen heti alussa ja nyt on rv42 ja en ole sortunut kertaakaan, imetysaikana en myöskään tule polttamaan ja nyt toivon että en aloittaisikaan enää, mutta uskon että jälleen jossain vaiheessa retkahdan kun ympärillä olevat ihmiset polttaa melko paljon. Itselläni on myöskin ajatuksena että en halua pienen kohdussa kärsivän kun poltan, se tuntui todella pahalle ja se teki lopettamisesta mahdollista alkuraskauksina. Tsemppiä sulle ja toivottavasti pystyt lopettamaan, ajattele pienen parasta!!

 

Poltin nelisen vuotta ennen plussausta. Plussauksen jälkeen ensimäinen viikko oli ehkä vaikein ja sorruin polttamaan muutaman tupakin sillä viikolla, mutta sitten heitin kerralla koko tupakan pois eikä ole hetkeäkään tehnyt edes mieli. Pahoinvoinneilla on varmaan ollut osuutta asiaan. Toivottavasti en retkahda uudestaan, vaikka imetyskin olisi ohi.

 

Mulla lähemmäs kymmenen vuotta tupakointia takana ja aika kova ajatustyö plussan jälkeen tarvittiin, että tupakka jäi kokonaan. Tupakkapiru olkapäällä osaa aika hyvin selittää asiat parhain päin, "ei yksi mitään haittaa" jne. Vähensin tupakointia pariin tupakkaan päivässä ja viikolla 11 olin täysin "valmis" luopumaan siitä kokonaan. Mulla on vieläkin tuossa työpöydällä vajaa aski, niin seinään se sitten lopulta loppui!

Mielessä tupakka on sitten pyörinyt sitäkin enemmän, ei niinkään fyysisinä mielitekoina, lähinnä sellaisena haikailuna ja haaveiluna. Nyt voi sanoa olevansa voiton puolella: Unohdin avaimet kotiin ja jouduin tunnin verran odottelemaan pihalla, että mies tulee kotiin. Puhuin siinä puhelimessa ja normaalioloissa olisin ehtinyt polttaa puoli askillista.. Nyt vasta paljon myöhemmin havahduin siihen, että tupakka ei ollut käynyt mielessäkään! Se oli itselleni jonkinlainen saavutus, pinttynyt tapa on selvästi haihtumaan päin!

Tupakka on mulle ollut tavan lisäksi lähes osa identiteettiä. Ja todennäköisesti harrastus jatkuu, kun siihen mahdollisuus on. Ideaalitilanne olisi, että niin ei käy, mutta tiedän, että kun kieltäytymiselle ei ole enää näin hyvää syytä, paluu vanhaan tottumukseen on aika todennäköinen.

Ja hei tsemppiä muut lopettavat odottajat, jos minä pystyin, tekin pystytte! Elämässä ei tämän parempaa syytä tule eteen.

 

Itselläni kaksi lasta ja ensimmäisen aikana poltin oikeastaan koko raskauden... alkuun yritin todella lopettaa mutta ei vaan onnistunut. Halusin lopettaa mutta ei se ole onnistunut nykypäivänäkään niin en tiedä sitten.
Toista lasta odottaessani poltin viikoille 10 asti mutta silloin loppui kuin seinään pahan olon takia, yksinkertaisesti ei vaan pystynyt polttamaan...onneksi
Molemmat lapset täysin terveitä, siitäkin olisin saanut syyttää vain itseäni jos jotain olisi tullut.

Nyt odotan kolmatta ihan alku viikoilla mutta irti en ole vielä päässyt...vähentänyt kyllä huomattavasti kun normaalisti poltin n.15-20 tupakkaa per päivä ja nyt max 8 per päivä...yleensä n.4-5

Mutta sehän on jokaisen oma asia ja en todellakaan itse lähde ketään kritisoimaan minkä päätöksen tekee...inhosin itse sitä kun kaverit jotka eivät niin hyvin tunteneet niin puhuivat pitkin kyliä että "miten se voi olla noin vastuuntunnoton että polttaa raskaana" eikai kukaan sitä tahalleen tahdo tehdä.

Ihmettelen vaan miten ne ihmiset jotka ovat pystyneet lopettamaan samantien kun plussan ovat saaneet...miksi ei ole sitten lopettanut jo aikaisemmin jos niin helposti käy... neuvoja voisin haluta miten tästä irti pääsis kokonaan?

Olen ihmetellyt samaa mitä sinä, miten se plussan näkeminen oikeesti voi muuttaa ihmistä niin yht´äkkiä. Jaa a, poltan edelleen. Olen viikolla 7:n nyt. Yhden päivän olin polttamatta, ja silloinkin oli tupakka mieles koko päivän. Yritän todenteolla lopettaa, tänään en ole polttanut, eikä ole ollut edes oikein haluakaan. Nyt on mennyt viikon aikana kolme tupakkaa/päivä. Toissapäivänä kun poltin niin alkoi pikkasen oksettamaan, joten sen jälkeen ei ole tehnyt kauheesti mieli. Odotan vain kunnes alkaa oireet kunnolla, voin taata ettei mene kauan enää, tänäänki ollu niin hämärä olo kok ajan..

 

Esikoisesta olin polttamatta muutaman viikon ajan jonka jälkeen sorruin. Poltin 1-5 tupakkaa päivässä. Nyt odotan toista lasta ja tupakka jäi siihen päivään kun testi oli positiivinen. Ja ihme kyllä mutta ei ole sen jälkeen tupakkaa mieli tehnyt! Esikoinen on terve ja normaali 1,5-vuotias lapsonen mutta tytön ennenaikainen syntyminen 26+3 opetti kummasti.

Sannuli 25+6

 

tykkäsin siis tuosta kun uskalsit kertoo että enneaikanen synnytys saattoi olla tupakan aiheuttamaa.

mä haluun vielä sanoa (tai toistaa) että toi neuvoloitten asenne raskausajan polttamista kohtaa on liian lepsua.. ihan yllätyin ja ajattelin silloin kun poltin että ei tää nyt niin kamalaa oo, stressi se pahempaa ym..

 

Itse tein periaate päätöksen että lopetan viimeistään silloin kun saan plussa testin. No, plussaa ei näy, mutta tupakan jäi pois n 3kk:tta sitten.

Jos odottava äiti polttaa, omapahan on asia, jos lapsi syntyy ilman tupakoinnin tuomia ongelmia niin hyvä, ja jos on perusterve niin hyvä. Jos näin ei ole niin aivan taatusti äiti itseään siitä syyttää loppuelämänsä.

Kuitenkin uskon että jos oma terveys ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio lopettaa tupakointia niin raskaus olisi. Miksi ihmeessä sitä miettii mitä sitä syö/juo, jos samalla vetää kaikenmaailma myrkkyjä ehdointahdoin?

Ja silti, tiedän ettei se tupakasta irrottautuminen välttämättä ole helppoa. Ei edes silloin kun on raskaana

 

Itseni vuoksi en olisi varmaan ikinä saanut tupakkaa lopetettua, mutta nyt.. Mikä voisi ihan oikeasti olla parempi ja tärkeämpi syy?

En mä pitäisi sitä vauvan terveyttäkään mittarina. Fakta on kuitenkin se, että lapsi syntymänsä jälkeen kärsii nikotiinivajeen äitinsä puolesta. Ja synnärillä hoitajat hyssyttelevät nikotiiniriippuvuudesta kärsiviä vauvoja. Ei tunnu ihan reilulta alulta elämään.

 

Serkkuni poltti tupakkaa odotuksen alussa ja aikoi lopettaa mutta sanoivat neuvolassa että yhtäkkinen tupakanpolton lopettaminen voi vahingoittaa vauvaa yhtä paljon kuin koko aikainen polttaminen... En tiedä sitten, totta vai ei...

 

Heissan, tuttu tilanne.

Poltin ja kärvistelin huonon omatuntoni kanssa viikolle 26 asti. Enemmän tai vähemmän meni. Välillä sain vähennettyä 3een päivässä. Koitin kaikki, mutta heikkouteni voitti aina. KUNNES ultrassa todettiin vauvan kasvun hidastuma ja lähetettiin äippäpolille jatkotutkimuksiin. Siihen loppui mun tupakointi. Repsahtelin parin viikon ajan muutaman kerran, mutta isänpäivänä loppui kokonaan.

Positiivista tässä on ollut että kukaan ei ole syyllistänyt. Tukea on tullut ihan joka tuutista. Siksi olen pystynyt asiasta puhumaan mm neuvolassa ja saanut tietoa. Paras tuen lähde on ollut stumppi.fi, soitin siihen numeroonkin kerran epätoivoissani. Palstalla voi myös purkaa, kysyä ja saada tukea ja vinkkejä. Tämä siis JOS oikeasti haluaa lopettaa. Jos ei taas voi tai halua vielä lopettaa niin kannattaa mielenkiinnosta ja omantunnon takia lukea tupakoinnista ja riippuvuuksista kirjoja. Se oikeasti auttaa kun tietää asioista. Esim. Allan Carrin kirja on tosi hyvä ja päihdelinkin riippuvuuksista kertovat infot.

Jos ei vielä pysty niin itse ainakin uskoin että se päätös vielä tulee. Ja kyllä niitä terveitä lapsia syntyy tupakoinnista huolimattakin. Monien tupakoimattomien lasten vanhemmat päätyvät huostaanottoihin yms. eli tärkeintä mielestäni on kuitenkin että lapsella on rakkautta, ruokaa ja koti.

Mikä tulee savuttomuuteen niin oma pitkäaikainen masennukseni katosi, kunto parani, vauva kasvoi, lapset ovat onnellisia ja osaan nyt nauttia elämästäni! Tsemppiä sulle ja laita viestiä jos haluat jutella!

msmyway ja myygeli 34+3

 

Eihän se kyllä hyvälle näytä jos on maha pystyssä tupakki suussa.. Se näyttää todella pahalle. Sisko poltti koko raskauden ajan. Myös eräs ystäväni. Lapset ovat kasvaneet normaalisti. En olisi oikea ihminen alkamaan moralisoimaan sitä että ei saa polttaa raskausaikana. Syönhän itsekkin herkkuja ja sipsiä mitkä voivat aiheuttaa lapselle vaikka mitä. Huono omatunto on mutten osaa lopettaa. :I

Itse en polta ja mieskin lopetti ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen tupakoinnin. Mikä on parasta ja olen niiin ylpeä hänestä. <3

 

Mä olen aina kauhistellut maha pystyssä tupakoivia äitejä ja oon aina sanonut, että lapsen odottamiseen loppuu mun sauhutus.

Vähensin rajusti, ennen meni aski päivässä, nyt ehkä yksi tupakka jos sitäkään. Mulla ei ole ollut plussatestin jälkeen omia tupakoita, vaan oon ukon tupakista välillä ottanut savut. Sehän ei edes harkitse lopetusta.

Nyt on tullut vähän takapakkia, ennen sitkutin tosi harvoilla sauhuilla, nyt niitä on mennyt enemmän. Mutta parempi tää on mulle ollut näin, vierottaa itse itseäni hiljalleen. Ei mulla ole ollut edes mitään itkupotkuraivareita, koska en mä ole edes miettinyt tupakkaa, koska se säilynyt jotenkin "sallittuna". Jos mä kieltäsin noi satunnaiset henkoset itseltäni, niin päätyisin vain ajattelemaan sitä kiellettyä hedelmää koko ajan ja lopputuloksen tietäisi.. marssisin ostamaan maxiaskin tai muuttuisin raivottareksi. En usko että kumpikaan olisi kovin hyvä idea.

Oon ihan avoimesti puhunut neuvolassa tästä, eikä sieltä ainakaan ole mun satunnaisiin henkosiin puututtu. Tiedän ettei sekään ole hyväksi enkä puolustele käytöstäni, mutta mä ainakin voin ylpeillä sillä että on tämäkin edistystä.

 

Itse olen päättänyt jo silloin kun nuorena tupakan aloitin, että sitten kun olen raskaana niin lopetan. Niin siinä kävi plussa kun tuli tupakka loppui seinään.
Näen unia polttamiseta ja tekisi mieli polttaa, mutta kun kyse ei ole minusta vaan vauvasta.
Eräs kirjoittaja mainitsiki jostakin videon pätkästä missä näytetään kuinka sikiö sätkii polttaessa, tuosta videosta mainittiin myöd dvd:ssä jonka sain ekalla neuvola käynnillä. Olen sitä ajatellut kun alkaa tekemään tupakkia mieli.
Kuinka se avuton pieni ihmisen alku kärsii ja meinaa tukehtua kun itse nauttisin siitä tupakasta. Siitä tulee itselleni kamalan paha mieli ja syyllisyyden tunne pelkkä ajatus siitä, että tahallani vahingoittaisin vauvaani.

Poltin 9 vuotta noin askin päivässä.

 

Täällä kanssa yksi "entinen" tervakeuhko.

Poltin n. 5 vuotta ennen kuin sitten lopetin hieman ennen plussaa. Minä olin myös aina tiennyt että tupakointi loppuu siihen kun tulen raskaaksi. Itseni takia en varmasti olisi saanut lopetettua vaikka se mielessä monesti pyörikin mutta kun aloin epäillä raskautta oli päätös helppo. Ja sitä helpotti vielä sekin että tulin samaan aikaan kipeäksi, elämäni pahin yskä, ja oli muuten helppo olla polttamatta kun yskin muutenkin keuhkoja pihalle. Nyt rv. 9 menossa eikä yhtään sauhua. Voi olla että tupakointi jatkuu jossain vaiheessa mutta toisaalta toivon että ei. En aio kuitenkaan tätä asiaa etukäteen miettiä. Käy sitten miten käy.

Mutta ymmärrän kyllä ettei kaikille ole yhtä helppoa. Mies on yrittänyt lopettaa mutta ei se vaan meinaa onnistua. Silti myönnän että itse en arvosta raskaana tupakoivia. Se on vaan oikeasti aivan kamalan näköistä kun nainen polttaa maha pystyssä.

 

Näin ei-tupakoivana on hienoa lukea onnistumisista, joita täällä on kertoiltu! Ihan mahtavaa päättäväisyyttä, naiset!:flower:

Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään: Jos lapsen terveys on riittävä syy motivoitua tupakoinnin lopettamiseen raskaus- ja imetysaikana, miksei sama syy saa pysymään savuttomana myös jatkossa? Onhan siitä läjäpäin tutkimustuloksia, että vanhempien tupakointi lisää kasvavan lapsen riskiä sairastua astmaan, korvatulehduksiin, keuhkoputkentulehduksiin ym. hengitystieinfektioihin. Ja todennäköisemmin se lapsi alkaa itse polttaa, jos aikuiset kotona polttavat.

Jaksamista ja paljon onnistumisia kaikille tupakoinnin lopetuksen kanssa painiville!