Tuosta yksinäisyyskeskustelusta tuli mieleen..

["Tiuu"]

Että onko muita, jotka eivät suuremmin nk. sydänystäviä kaipaamaan? Minulla on perhe, suku, työkaverit ja yksi perhetuttupariskunta ja mulle se riittää. En kaipaa ketään jolle purkaa sydäntään, olen tyytyväinen näin. Työkavereita en näe vapaalla, mutta tarvittaessa voisin kertoa heille huolistani. Olenkohan jotenkin outo? Tosin tuntuu ettei olisi edes aikaa tavata ystäviä..

 

[....]

Kuulostat ihan minulta!
Minulla ei ole erikoisemmin ystäviä. Yksi lapsuudesta asti oleva kaveri jonka kanssa vain synkkaa, mutta harvemmin nähdään.
Tuttuja on muutama ja todella tärkeä lähisuku. Ja työkavereita näen töissä.

Eikä haittaa pätkääkään. Minusta on ihanaa kun ei puhelin soi oikeastaan koskaan, ei tarvi nähdä vaivaa menemällä jonnekkin ystävälle silloin kun ei itseä vain kiinnostais/jaksais.
Olen sellanen erakko jota ei yhtään haittaa oleskella yksin vain. Tai no, kyllä koira on pakko olla