Tuosta uimahalliketjusta tuli mieleen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ihmettelijä"

Vieras
Jos näette eksyneen oloisen ja itkevän tai jopa hätääntyneen lapsen isossa pukuhuoneessa, marketissa, puistossa tms. niin jatkatteko vain omia puuhianne lapsesta välittämättä, vaikka olisitte ainoa aikuinen lähistöllä? Ette reagoi mitenkään? Näinkö toivotte, että omia lapsiannekin kohdeltaisiin, jos olisivat eksyneet?

En ole uimahalliketjun ap ja KYLLÄ olen sitä mieltä, että vanhemmilla on ensisijainen valvontavastuu lapsistaan.
 
No en tietenkään jätä lasta siihen vaan.

Kerran lintsin vekkulaan oli laitetut keskenään kaksi pientä tyttöä ( jotain 5-v ) ja molemmat olivat kiinni toisissaan siellä seinää vasten ja itkivät ihan hillittömästi - toki vein heidät ulos sieltä ja rauhoittelin muutenkin.

Lisään vielä:
yhtenä päivänä tulin töistä ja naapurin alle 4-v lapsi huusi helkkarin kovasti. Menin paikalle, niin hän oli jäänyt kengästä ( tai siis haalarin renksu oli kengässä kiinni ja jalka pois kengästä ) jumiin lumilohkareen ja seinän väliin. Ties miten pitkään oli huutanut siellä koska jalka oli ihan kalikka ja lapsi muutenkin aika hätääntynyt.

En ymmärrä miksi vanhemmat eivät pidä huolta lapsistaan |O
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tietysti kysyn, onko äiti hukassa ym.

Kerran anttilassa näin, kun äiti hätääntyneenä selitti työntekijälle, että pieni tyttö hukassa. Sen jälkeen matkasin eteenpäin kaupassa, niin huomasin päälle yksi vuotiaan itkemässä alusvaateosaston nurkassa. Ai ku teki pahaa.:( Menin sen tytön luo ja muistin sen äidin. Otin tytön varovasti syliin ja vein tytön äitinsä luo. Tuli niin superhyvä fiilis, ku saatoin tytön ja äidin taas yhteen.:)
 
Menen äkkiä piiloon!
Jonnekin, saunaan taikka siiloon.
Muuten se lapsi tulisi mun perässä,
niinkuin tiput viallisessa munaerässä.
Tulisi perässä kuin eksynyt kisu.
Sil tulis housuun kakka ja pisu.
Mitä jos en löytäis sen emoa?
Ei mulla oo varaa ottaa uutta Nemoa.
 
Minun ja kahden poikani seuraan lyöttäytyi marketissa noin 4-vuotias poika, joka seurasi perässämme "joka paikkaan". Vähän aikaa ihmettelin, kunnes tajusin kysyä pojalta, että onko sulla äiti tai isä kadoksissa. Poika vastasi, että joo, ja lähdimme sitten siihen suuntaan, missä poika kertoi nähneensä äitinsä viimeksi. Ja onneksi äiti löytyikin lähes samantien.

Muitakin vastaavanlaisia tilanteita on ollut ja kyllä mä tuollaisissa tilanteissa menen lapsen avuksi. Ilman muuta.
 
Joskus täällä jo kertonut kuinka minulle kävi kaupassa.
Kyllä nykypäivänä on niin itsekkäitä vanhempia että huh.
Olin kerran eräässä marketissa lelupuolella lasteni kanssa katselemassa leluja (synttärit lähestyi)
No siihen tulee eräs äiti joka sanoi lapselleen että jää tähän leikipaikkaan ja tuo täti vahtii, käännyin heti katsomaan miten joku tuommoista lupaa tai jättää ja missä muka olisi lapsenvahti saatikka leikkipaikka,
kyseinen äiti näytti minua :O minä siis olin se lapsenvahti???
Olin jo heti sanomassa että anteeksi en todellakaan vahdi vaan lapsen äiti jo meni juosten menojaan,
onneksi siihen sitten sattui myyjä paikalle jolle sitten kerroin että näin kävi ja pääsin itse lähtemään.
Hiukan tämä äiti katsoi minua kassalla vihaisena kun samaan jonoon satuttiin :D mutta eipä sanaakaan sanonut :D
Auta armias jos olisikin erehtynyt sanomaan niin tasan olisi saanut kuulla kunniansa.
 
no kyllä mä vähän aikaa seuraan yleensä nurkkasilmällä tuleeko paikalle lapsen vanhempia, ennen kuin juoksen tukka putkella hätiin. kerran haukut saaneena, päätin, etten kovin helposti puutu toisten tekemisiin.
olin kukkakaupassa, siinä pihalla oli 4 isompaa lasta kaikki kuitenkin alle kymmenen ja sitten sellainen vajaa vuoden ikäinen arviolta työntörattaassa. äiti oli mennyt kukkakauppaan ja jättänyt lapset siihen pihalle. no mä selvisin sieltä kaupasta vähä ennen kuin tää äiti ja tulin ulos juuri kun pienin oli työntörattaasta tippumassa asvaltille. isommat oli menneet kauemmaksi tekemään jotain muuta ja pienin jäänyt vahtimatta. no mä nappasin lapsen kiinni ettei satuttanut itseään. äiti tuli juuri ulos ja nosti jumalattoman messun siitä, että menen koskemaan vieraaseen lapseen.
mä sille sanoin, että otin vaan kiinni, ettei loukkaa päätään kun juuri oli tipahtamassa siitä rattaasta. äiti huusi mulle helvettiä ja saatanaa isoon ääneen, ja ettei ole kuulema mun asia puuttua vaikka hänen lapselleen kävisi kuinka. että mieluummin olis saanut teloa itsensä kuin että vieras ihminen puuttuu heidän asioihinsa.

silloin päätin, etten kovin herkästi puutu kenenkään asioihin. etteihän se ole mun vika jos vanhemmat ei huolehdi jälkikasvustaan. että kun kerta haukut saa palkakseen, niin jokainen saa sitten huolehtia myös omistaan.
 
Mun mielestä se ketju muuttui epäuskottavaksi siinä kohtaa kun kaukalo jätetään altaan reunalle ja joka nurkan takaa pitäis tulla hiippailemalla kun voi tulla kaukalo vastaan.:D

Jos näen eksyneen oloisen lapsen itkevän niin toki meen kyselemään, missä vanhemmat on. Johonkin pukukoppien välissä juoksentelevaan lapseen tuskin kiinnittäisin mitään huomiota. Jos kuulen/näen lapsen vanhemmat niin olevan vanhempien olevan tietoinen lapsensa liikkeistä ja toivon vielä et vanhemmat ymmärtäis tulla komentamaan mussukkansa pois jos tulee häiritsemään muita hallissa olevia.
 
Hah, kivittäkää minut! :D

En reagoi, ellei lapsi nyt vartavasten tule minuun jotain kontaktia ottamaan. Vanhempien homma huolehtia jälkikasvustaan.

Toivottavasti ajat autolla jokus penkaan ja jäät sinne jumiin...Mie ajan ohi kepeästi pysähtymättä, eihän se mulle kuulu kun et ees apua tuu multa hakeen. Eihän sun auttaminen mulle kuulu vaan sun omaisille/läheisille. Lähettäkööt sitten etsintäpartion...

Ihminen se lapsikin on, eikä todellakaan osaa hätäänsä niin hyvin ilmaista kuin aikuinen.
 
Mä oon niin yli-huolehtivainen että riittää jo kun näen pienen lapsen yksin, ei välttämättä edes itkemässä, kun menen kysymään missä äiti on. Kerran näin lidlissä taaperon kävelemässä yksin, menin kysymään missä äiti on, lapsi juoksi äitinsä luokse kassoille ja otti äitiään kädestä kiinni ja hymyili. Äitinsä katsoi mua vihaisesti ihankuin olisin joku pahantekijä. :/
 
Vein heidät jollekin henkilökuntaan kuuluvalle tai neuvontaan, jos siihen suostuvat, jotkut menevät aivan hiljaisiksi, jos heille puhuu, väkisin en lähde raahaamaan.

Ja meidän keskimmäinen on onnistunut katoamaan parikin kertaa. Kerran Muumimaailman ryysiksessä, kun juoksivat esikoisen kanssa menemään ja minä jämähdin vaunujen kanssa tungokseen. Kiitokset sille ihmiselle, joka soitti löytymisestä! Suosittelen noita puhelinnumerolappuja lapsen vaatteisiin kaikissa huvipuistoissa yms. Samaten hän on kerran meidän lähi hypermarketissa onnistunut katoamaan, silloin kuuluttivat tytön olevan hedelmäosastolla (ei ollut varmaan suostunut lähtemään mihinkään). Itsekin pyörittiin siellä etsimässä, mutta ei vaan löytynyt.
Kerran lintsin vekkulaan oli laitetut keskenään kaksi pientä tyttöä ( jotain 5-v ) ja molemmat olivat kiinni toisissaan siellä seinää vasten ja itkivät ihan hillittömästi - toki vein heidät ulos sieltä ja rauhoittelin muutenkin.
Ei sinne nykyään kyllä noin pienet keskenään pääse tai pitää olla pitkä ikäisekseen. Ovat tosi tarkkoja pituuden suhteen ja jokaiselle alamittaiselle pitää olla vielä oma aikuinen mukana, ei pääse kaksi yhden kanssa.
 
[QUOTE="mie";23253420]Toivottavasti ajat autolla jokus penkaan ja jäät sinne jumiin...Mie ajan ohi kepeästi pysähtymättä, eihän se mulle kuulu kun et ees apua tuu multa hakeen. Eihän sun auttaminen mulle kuulu vaan sun omaisille/läheisille. Lähettäkööt sitten etsintäpartion...

Ihminen se lapsikin on, eikä todellakaan osaa hätäänsä niin hyvin ilmaista kuin aikuinen.[/QUOTE]

Soitan hinauspalvelun, tai jonkun tutun. En todellakaan odota että ventovieraat tulevat likaamaan itsensä työntäessään autoani.

Pidä vain huoli niistä lapsistasi, jos niitä kerran korkealle arvostat.

Auttamisvelvollisuus koskee lain mukaan sitäpaitsi vain ensiaputilanteita ja hengenvaaraa, ei höveleiden vanhempien kersojen paimentamista taikka autojen hinaamista.
 
Kyllä itkevän tai hätääntyneen lapsen luokse menen, totta kai. Mutta en nyt ihan jokaiselta haahuilevalta lapselta mene kysymään, missä vanhemmat ovat. Selkeä hätä erikseen, tai jos lapsi on todella pieni.
 
Mä en varmaan tekis mitään ellei lapsi itse tulisi puhumaan mulle. En mä ihan oikeasti edes kiinnitä huomiota lapsiin. Jos jossain marketissakin joku lapsi itkee, niin yleensä sillä on se aikuinen mukana, ei se ole sinne yksin lähtenyt ostoksille kuitenkaan.

Monesti näyttää siltä, että lapsi olisi yksin, mutta vanhemmat onkin jossain ihan lähellä tutkimassa jotain tuotetta. Ja se taas ei siinä kohtaa ole mun tehtävä herättää vanhempien tarkkaavaisuutta ja kyllä ne tietää, että niillä on se lapsi mukana, en mä niitä lähde muistuttamaan. Eihän se nyt sieltä marketisat mihinkään muutenkaan lähde, jostain se lapsi löytyy kuitenkin jos vähän seikkailee.

Todelliset hätätilanteet erikseen. Jokaista itkevää ja haahuilevaa lasta en noteeraa, eri asia jos on pää kainalossa tai meinaa juosta auton alle. Kaupassa en auta, se on suljettu tila.
 
Jos lapsi itkee tai on hätääntynyt, katson ympärilleni, näkyykö vanhempia. Toivon että joku muu hoitaa asian, mutta jos ei, menen auttamaan. Jos lapsella ei ole hätää, en mene.

Uimahallin pukuhuone on erikseen, sen äiti on kaapin takana, saatan huikata että täällä lapsi itkee, enkä itse alkaa opastaa lasta äidin luo. Tai sitten odotan hetken, tuleeko äiti. Jos ketään ei tule, ja joudun itse viemään lapsen, ärsyynnyn (ellei ole hyvää syytä)..
 
NO en kyllä tee mitään, jos ei sillä lapsella nyt kurkku ole auki tms. Miksi pitäisi? Joku uimahallin pukuhuone, kauppa tai vastaava ovat kuitenkin sellaisia tiloja, että ei niistä pääse lapsi nopeasti pois eikä niissä pysty satuttamaan itseään ja ei haittaa vaikka se vähän haahuileekin. Oppiipahan olemaan seikkailematta seuraavalla kerralla, niin mä ajattelen näistä ei-vaarallisista tilanteista.

En mä noteeraa jossain pukuhuneessa vaikka kuinka itkisi, koska se äiti on ihan varmasti ihan lähellä ja tulee hetken päästä hakemaan sen.

Turhaa hyysäystä
 

Yhteistyössä