tuosta ihannepainosta vaan tuli mieleeni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rukoilijasirkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
lukioaikana kaverini painoi 39 kiloa ja oli 156 cm pitkä. mutta oli tosi TOSI pieniluinen ja kaponen. ja söi kun hevonen. saatto syödä ihan yksin isoimman perhepizzan mitä yleensä oli saatavilla ja vielä vähän sen jälkeen teki itselleen paistinpannullisen risottoa... mä en ymmärrä miten se pysy niin hoikkana. mutta toisaalta, isänsä oli samanlainen linnunluinen ja hoikka. sukuvika ilmeisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lukioaikana kaverini painoi 39 kiloa ja oli 156 cm pitkä. mutta oli tosi TOSI pieniluinen ja kaponen. ja söi kun hevonen. saatto syödä ihan yksin isoimman perhepizzan mitä yleensä oli saatavilla ja vielä vähän sen jälkeen teki itselleen paistinpannullisen risottoa... mä en ymmärrä miten se pysy niin hoikkana. mutta toisaalta, isänsä oli samanlainen linnunluinen ja hoikka. sukuvika ilmeisesti.

Voihan olla, että kaverisi oksenteli salaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lukioaikana kaverini painoi 39 kiloa ja oli 156 cm pitkä. mutta oli tosi TOSI pieniluinen ja kaponen. ja söi kun hevonen. saatto syödä ihan yksin isoimman perhepizzan mitä yleensä oli saatavilla ja vielä vähän sen jälkeen teki itselleen paistinpannullisen risottoa... mä en ymmärrä miten se pysy niin hoikkana. mutta toisaalta, isänsä oli samanlainen linnunluinen ja hoikka. sukuvika ilmeisesti.

Voihan olla, että kaverisi oksenteli salaa.

ei oksennellu. sillä ei ole koskaan ollu minkäänlaista syömishäiriötä, ei bulimiaa eikä anoreksiaa. se ei ole koskaan vieroksunu ruokaa, se vaan oli niin pienikokonen. rasvaahan sillä ei ole kropassaan ollu koskaan, ennenku se lapset teki :D nyt se painaa arvioilta joku 52 kiloa :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lukioaikana kaverini painoi 39 kiloa ja oli 156 cm pitkä. mutta oli tosi TOSI pieniluinen ja kaponen. ja söi kun hevonen. saatto syödä ihan yksin isoimman perhepizzan mitä yleensä oli saatavilla ja vielä vähän sen jälkeen teki itselleen paistinpannullisen risottoa... mä en ymmärrä miten se pysy niin hoikkana. mutta toisaalta, isänsä oli samanlainen linnunluinen ja hoikka. sukuvika ilmeisesti.

Voihan olla, että kaverisi oksenteli salaa.

systeri on 174cm ja painaa jotain 52-54kg ja se syö ainaki joka välissä mitä vaan... oon ehkä "vähän" kade ku itte lihoo jo pelkästää ku ajatteleeki vaik juustosiivuu..
 
Mulle itselle ihanne paino olis bmi 24. Jos en olisi näin massiivinen mitä nyt, vois mun ihannepaino ajatukset olla pienemmätkin. Mut kun alle 25 bmi pääsis niin olisin iloinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Että joku tarjosi 158 senttiselle ihannepainoksi 42-45 kiloa, olen järkyttynyt... :o

Mkähän sitten ois ihannepaino 152 senttiselle?

Mun läheinen on 155 cm ja kun harrasti juoksemista painoi 39 kg. Ei ollut anorektikko, söi ihan normaalisti, eikä oksennellut. Myöhemmin painoi noin 43-45 kg ja oli ihan normaali. Tietysti hentorakenteinen, mutta normaali.
 
tää on jännä. yleisesti ottaen toi BMI on ihan hyvä vertailukohde.
Toiset on sen alle, eikä silti ihan nälkäkurjen näköisiä.
Toiset on huomattavasti yli, ja silti upeita, sopusuhtaisia.

Ehkäpä se vaaka kannattaisi jokaisen heittää roskiin, katsoa peiliin ihan objektiivisesti, oli ali- tai ylipainoinen kaikkien normi mittausten mukaan.

Ehkäpä merkittävin mitta on ihmisen oma tunne, missä painossa on vaan hyvä olla, oma itsensä, jolloin ei tarvitse miettiä koskaan paljonko painaa, mikä bmi jne.

(Tässä en laske mukaan syömishäiriöisiä jne, vaan ihan meidät tavan tallaajat)
 

Yhteistyössä