Tuosta ettei ylipaino muka vaikuta parisuhteeseen

[vieras]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

 

[noh noh]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

Asetapas nyt oikeaan tärkeysjärjestykseen ruoka ja mies!

 

[vieras]

Juu mäki oon lihonut sen 15 kg, mutta se on kyllä tapahtunut 20 vuodessa. Pitäiskö asialle tehdä jotain?

 

[Piccadilly Lilly]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

Asetapas nyt oikeaan tärkeysjärjestykseen ruoka ja mies!

Itseasiassa ei noita asioita pitäiskään laittaa tärkeysjärjestykseen vaan ruoka ja terveys.

 

[vieras]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

Asetapas nyt oikeaan tärkeysjärjestykseen ruoka ja mies!

Itseasiassa ei noita asioita pitäiskään laittaa tärkeysjärjestykseen vaan ruoka ja terveys.

Kyllä mun mielestä pitäs arvostaa puolisoaankin sen verran, ettei kovin päästä itseään plösähtämään!

 

[tytsyjen äiti]

Esim.lasten saaminen jättää joillekin kiloja, iän myötä voi jotain kertyä vyötärölle yms. mutta mun mielestä ei ole parisuhteessa reilua puolisoa kohtaan, jos oikein rajusti lihoo, ja jättää liikkumisen yms.ilman että on joku sairaus tai muu vakava syy. Itsestään kannattaa huolehtia. Mulla ainakin vaikuttaa omiinkin haluihin se mikä fiilids itsellä on omassa kropassa. Raskauksien aikana on ollut fiilikset itselläni vähissä kun ison mahan ja kilojen kanssa en ole kokjenut oloa mitenkään seksikkääksi. Kun vartalo on palutunut entiselleen lapsien jälkeen, on ollut itselläkin varmempi ja halukkaampi olo. Ei ihme jos painonnousu vaikuttaa parisuhteeseen, enkä puhu parista kilosta.

 

[vieras]

no olen samaa mieltä että säälittää kun mies kärsii, mutta minulla on ollut niin paljon murheita että ihan se takia olen lohduksi syönyt ja on tosi vaikea lopettaa kun kerran on sen aloittanut.

 

[endie]

no olen samaa mieltä että säälittää kun mies kärsii, mutta minulla on ollut niin paljon murheita että ihan se takia olen lohduksi syönyt ja on tosi vaikea lopettaa kun kerran on sen aloittanut.

ihan oman terveytesi takia olis kuitenkin hyvä lopettaa.

 

[MintunKukka]

Niin on vaikuttanu vain positiivisesti.

 

[Scarlett O Harava]

Tähän voidaan sitten taas tuoda esille se, että on meitä jotka ovat löytäneet seurustelukumppanin ylipainoisena. Tuskin se suhde on ihan perseestä jo alusta alkaen ihan vain sen vuoksi, että nainen on ylipainoinen.

 

[Piccadilly Lilly]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

Asetapas nyt oikeaan tärkeysjärjestykseen ruoka ja mies!

Itseasiassa ei noita asioita pitäiskään laittaa tärkeysjärjestykseen vaan ruoka ja terveys.

Kyllä mun mielestä pitäs arvostaa puolisoaankin sen verran, ettei kovin päästä itseään plösähtämään!

No kyllä mun mielestä se terveys tulee ensin ja sitten vasta puoliso. Ihan ihme käsityksiä nykysin ihmisillä Ei saa olla oma ittensä ku pitää aatella joka asiassa puolisoa??? Aatteleeko ne äijät sitte 45-50-vuotiaina ku niille rupee tuleen kaljamahaa? Ei tosiaan...

*muoks* lisään sen verran että tokihan se parisuhteeseen vaikuttaa jos ykskaks ilman mitään syytä lihoo. Siis jos se lihominen tapahtuu esim. ahmimisen vuoksi. Eri asia sitten jos on joku sairaus ja sen vuoksi lihoo.

 

[Piccadilly Lilly]

Tähän voidaan sitten taas tuoda esille se, että on meitä jotka ovat löytäneet seurustelukumppanin ylipainoisena. Tuskin se suhde on ihan perseestä jo alusta alkaen ihan vain sen vuoksi, että nainen on ylipainoinen.

Tää on hyvä pointti. Ei kaikki miehet tykkää tikuista. Mutta sillon tuskin on kyse siitä että niiden kilojen takia se suhde väljähtyy vaan siinä täytyy sillon olla jotain muutaki taustalla.

 

[endie]

Tähän voidaan sitten taas tuoda esille se, että on meitä jotka ovat löytäneet seurustelukumppanin ylipainoisena. Tuskin se suhde on ihan perseestä jo alusta alkaen ihan vain sen vuoksi, että nainen on ylipainoinen.

mutta eikö se olekin vähän jo erijuttu ? jos mun mies nyt lihoisi vaikka 40kiloo ihan puhdasta läskiä, niin kyllä mun olis vaikee kuvitella häntä eroottisena tai haluttavana vaikka rakastankin enempi ku mitään. ja tiedän, että sama toimis toisinpäin.
ihminen muuttuu toki iän myötä, mutta kyllä mä pidän enempi esim normipainosesta miehestä ku lihavasta. mitäpä sitä kieltämään

 

[idunnor]

Kyllä mun mielestä pitäs arvostaa puolisoaankin sen verran, ettei kovin päästä itseään plösähtämään!

Pitäisi arvostaa itseään ja terveyttään, puolisoansa ei kannata käyttää motivaationa, ei toimi pidemmän päälle.

 

[Piccadilly Lilly]

Tähän voidaan sitten taas tuoda esille se, että on meitä jotka ovat löytäneet seurustelukumppanin ylipainoisena. Tuskin se suhde on ihan perseestä jo alusta alkaen ihan vain sen vuoksi, että nainen on ylipainoinen.

mutta eikö se olekin vähän jo erijuttu ? jos mun mies nyt lihoisi vaikka 40kiloo ihan puhdasta läskiä, niin kyllä mun olis vaikee kuvitella häntä eroottisena tai haluttavana vaikka rakastankin enempi ku mitään. ja tiedän, että sama toimis toisinpäin.
ihminen muuttuu toki iän myötä, mutta kyllä mä pidän enempi esim normipainosesta miehestä ku lihavasta. mitäpä sitä kieltämään

Niin, siis pieni ylipaino ei oo pahannäköstä mutta sitten jos se maha on niin iso että puuskututtaa ku kävelee ja se roikkuu housujen päällä niin SE on kyllä ihan major turn off!

 

[mun muru]

Ruoka muuttuu valitettavan monessa parisuhteessa puolisoa tärkeämmäksi.
En mä ainakaan katselisi jos toinen lihoisi paljon. Ihan varmasti kannustaisin joka päivä laihduttamaan ja liikkumaan niin että kilot lähtisivät pois. Lihava elää jopa 20 vuotta vähemmän kuin laiha ja vanhuus on lihavilla keski-ikäsillä yleensä raihnainen ( tila jossa lihava kuihtuu heikoksi luurangoksi jolla monia vaivoja ).

Mun mielestä on niin paljon sairauksia jo ilman lihavuuttakin että on edesvastuutonta rakkaitaan kohtaan olla enää keski-iässä lihava. Siihen kun voi kuolla jo nelikymppisenä. Kiva menettää läheinen läskiin? Lihavuus on tila johon voi vaikuttaa. Kun taas esim. liikenneonnettomuuten ei aina voi ( vaikka yleensä kyllä siihenkin ).

Miksi riskeerata oman perheen hyvinvointi syömällä liikaa? Kyse ei aina ole omasta navasta vaikka reilusti ylipainoinen isä tai äiti niin haluaa itsekkäästi ajatella.

Aika monella on varmasti läheinen kuollut ylipainon aiheuttamaan esim. suonitukokseen tms.
Itselläni myös. Vielä itkettää välillä vaikka aikaa on jo 15 vuotta.

 

[mun muru]

Sitä paitsi läski ei ole eroottista parisuhteessa Siitä varmaan kaikki yhtä mieltä. Paitsi tunnen yhden hoikan kundin joka kiihottuu lihavista naisista. Ottikin puolisokseen iiiison naisen.

 

[Mukamaspipsa]

No, jos mun mies tosta paukahtaisi reilusti ylipainoiseksi, niin en mä sen ulkonäköä huolehtisi, vaan terveyttä.
Ja en usko, että tätä nuorempanakaan lihominen ois vaikuttanu suhteeseen. Sama rakas ihminenhän se silti on.... Tosin ei mulla ookkaan kokemusta miehen lihomisesta, oon itte kahminut kaikki kilot ittelleni...

 

[Millenia]

No, jos mun mies tosta paukahtaisi reilusti ylipainoiseksi, niin en mä sen ulkonäköä huolehtisi, vaan terveyttä.
Ja en usko, että tätä nuorempanakaan lihominen ois vaikuttanu suhteeseen. Sama rakas ihminenhän se silti on.... Tosin ei mulla ookkaan kokemusta miehen lihomisesta, oon itte kahminut kaikki kilot ittelleni...

Sama täällä. Ei minua muutamat läskit paljoa pelota, ei se kroppa ollut se mihin minä rakastuin. Mutta tosiaan hurjasta lihomisesta huolestuisin kyllä, ettei toinen henkeään ala heittämään (ja mielenterveydellinen tasapaino on se sekin ihan hieno juttu).

Monissa suhteissa missä ylipaino väljäyttää seksielämän ei välttämättä ole kyse edes siitä, ettäkö mies pitäisi lihonutta vaimoaan vastenmielisena, vaan nimenomaan siitä, että se nainen itse inhoaa itseään. Ihminen käyttäytyy todella eri tavalla silloin kun ei ole sinut itsensä kanssa.

Joillekin ihmiselle suhteessa hyvältä näyttäminen on tärkeä asea ja hyväksyn sen, mutta mielestäni näiden ulkonäkökeskeisten ihmisten pitäisi myös hyväksyä se, että on paljon ihmisiä, joille se ulkonäkö ei merkkaa paljon mitään - ihan oikeasti. Koittakaa nyt vähän venyttää niitä mielikuvituksen rajoja ja hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin te.

Minusta lihominen ei ole millään tavalla "puolison pettämistä" voi herrajestas. Kyllä jokainen huolehtii siitä omasta navastaan, minä en ole minkäänlaisia ihmeellisiä lupauksia miehelleni tehnyt esim. siitä minkänäköinen olen tulevaisuudessa tai kuinka paljon minua haluttaa. Jos tästä kasvetaan erilleen niin sitten kasvetaan, mutta kyllä mieluummin tässä ollaan vaan omia itsejämme ja koitetaan tulla keskenään toimeen niillä eväillä.

 

[Piccadilly Lilly]

Ruoka muuttuu valitettavan monessa parisuhteessa puolisoa tärkeämmäksi.
En mä ainakaan katselisi jos toinen lihoisi paljon. Ihan varmasti kannustaisin joka päivä laihduttamaan ja liikkumaan niin että kilot lähtisivät pois. Lihava elää jopa 20 vuotta vähemmän kuin laiha ja vanhuus on lihavilla keski-ikäsillä yleensä raihnainen ( tila jossa lihava kuihtuu heikoksi luurangoksi jolla monia vaivoja ).

Mun mielestä on niin paljon sairauksia jo ilman lihavuuttakin että on edesvastuutonta rakkaitaan kohtaan olla enää keski-iässä lihava. Siihen kun voi kuolla jo nelikymppisenä. Kiva menettää läheinen läskiin? Lihavuus on tila johon voi vaikuttaa. Kun taas esim. liikenneonnettomuuten ei aina voi ( vaikka yleensä kyllä siihenkin ).

Miksi riskeerata oman perheen hyvinvointi syömällä liikaa? Kyse ei aina ole omasta navasta vaikka reilusti ylipainoinen isä tai äiti niin haluaa itsekkäästi ajatella.

Aika monella on varmasti läheinen kuollut ylipainon aiheuttamaan esim. suonitukokseen tms.
Itselläni myös. Vielä itkettää välillä vaikka aikaa on jo 15 vuotta.

Asiaa puhut :flower: Olen täysin samaa mieltä. Ja olen lihava, pudottanut jo 20 kiloa ja toiset 20 kiloa on vielä jäljellä. Hitaasti mutta varmasti.

 

[naisellisista pitävä]

kyllä ainakin on meillä vaikuttanut kun olen kolmessa vuodessa lihonut 15 kiloa. Mies pitää aivan varmasti luonteestani ja huumorintajustani mutta seksin määrä on romahtanut eikä kyllä ole sanonut enää vuosiin mitään kaunista kun ennen kehui vuolaasti kuinka kaunis vartalo minulla on. Mutta kun ruoka vaan on niin hyvää...

Asetapas nyt oikeaan tärkeysjärjestykseen ruoka ja mies!

Aivan! Eli mars kauppaan ja miehelle potku persuksille.

 

[idunnor]

Ruoka muuttuu valitettavan monessa parisuhteessa puolisoa tärkeämmäksi.
En mä ainakaan katselisi jos toinen lihoisi paljon. Ihan varmasti kannustaisin joka päivä laihduttamaan ja liikkumaan niin että kilot lähtisivät pois. Lihava elää jopa 20 vuotta vähemmän kuin laiha ja vanhuus on lihavilla keski-ikäsillä yleensä raihnainen ( tila jossa lihava kuihtuu heikoksi luurangoksi jolla monia vaivoja ).

Mun mielestä on niin paljon sairauksia jo ilman lihavuuttakin että on edesvastuutonta rakkaitaan kohtaan olla enää keski-iässä lihava. Siihen kun voi kuolla jo nelikymppisenä. Kiva menettää läheinen läskiin? Lihavuus on tila johon voi vaikuttaa. Kun taas esim. liikenneonnettomuuten ei aina voi ( vaikka yleensä kyllä siihenkin ).

Miksi riskeerata oman perheen hyvinvointi syömällä liikaa? Kyse ei aina ole omasta navasta vaikka reilusti ylipainoinen isä tai äiti niin haluaa itsekkäästi ajatella.

Aika monella on varmasti läheinen kuollut ylipainon aiheuttamaan esim. suonitukokseen tms.
Itselläni myös. Vielä itkettää välillä vaikka aikaa on jo 15 vuotta.

Totta, juuri tuon takia toivon oman painoni palautuvan mahdollisimman pian normaaliksi ja suututtaa/itkettää kun en itse siihen pysty tällä hetkellä vaikuttamaan ja riskit kun tiedän niin... Onneksi olen vielä nuori, toistaiseksi.