Tuosta alkoholista..

[mietinnän aihetta]

Tuota ketjua lukiessa huomasin että ne jotka juo sen yhden tai pari, ajattelevat asian niin että ovat ihan kunnossa, ja titenkin varmaan ovatkin, en muuta väitä. Mutta ajan takaa sitä että ajattelevat sen vain itsensä kannalta, että miten se pari kaljaa heihin vaikuttaa, ja miten pystyvät hoitaa mahd vaaratilanteen ym ym..

Haluan vaan tuoda sen lapsen näkökulman esiin, sillä itselläni on kammo ihmisiä kohtaan jotka ovat edes pienen pienessä hiprakassa. Vihaan äitiäni silloin kun hän on juonut YHDEN oluen.

Huomaan heti jos joku on juonut vähänkään alkoholia, aj inhoan sitä hajua.

Tämä kaikki siksi että yh-äitini jois silloin tällöin kotona kun olin lapsi, ja vaikka mitään vakavaa ei koskaan sattunutkaan niin muistan edelleen miten turvattomalta se tuntui.

Aisitin että äiti ei ollut oma itsensä vaikka oli juonut vain sen yhden tai kaksi kaljaa tai viinilasia.

inhosi sitä miten hänen puhetyylinsä muuttui, miten hän käyttäytyi ihan vähän erilailla. En voinut luottaa häneen, olo oli oikeasti turvaton. Olisi tehnyt mieli juosta pois kotoa, karkuun jonkun turvallisen aikuisen luo.

En sitä koskaan tietnkään äidille sanonut. Teeskentelin jopa nukkuvani koska en halunnut olla äidin kanssa, vaikken saanut unta.

Ja äiti ei siis ollut mikään ryyppääjä että olisi edes sammunut, vaan se pieni muutos, ja se että hänestä tuli niin eri ihminen.

En halua syyllistää, enkä aiheuttaa tappelua, vaan haluan vaan että ymmärrätte että lapsi ei ymmärrä. En minäkään ymmärtänyt. Enkä uskaltanut sitä sanoa ääneen.

Aikuisena olen siitä vasta äidille vihoissani puhunut.

 

[ap]

Ja en ole absolutisti, alkoholin normaalikäyttöä kohtaan mulla ei ole kammoa, äitiäni en vaan edelleenkään kestä nähdä humalasas.
Itse en koskaan joisi lasten aikana enkä halua tulla kotiin jos olen humalassa, jota olen todella harvoin kylläkin nykyään.

 

[kangasajuruoho]

Mä ymmärrän.

Ja siksi juon sen toisen (ja sen ensimmäisenkin vain ruoan kera, humaltumatta) vasta kun lapset nukkuvat.

Tosin mua ei koskaan lapsena haitannut äitini juominen, isän sensijaan...

 

[RouvaRajatapaus]

Mä myös muistan tuon tunteen lapsuudesta. :ashamed: Se ahdisti, ahdistaa edelleenkin, en voi sille mitään. :/

 

[ap]

ja joskus kun joku muu aikuinen sattui selvänä huomata että olin peloissani tms ja huomautti siitä äidilleni, (Esim hoitamaan tullut ihminen kun äiti oli lähdössä baariin.) niin muistan äidin hölmistyneen ilmeen ja sen miten selitti että eihän hän nyt ole juovuksissa, ja että mitä minä nyt.

Tunsin oloni syylliseksi kun tunsin pilanneeni äidin illan kun hän tuli "surulliseksi".

ja tiedän että äitini oli kaikkea muuta kuin aikuinen vastuullinen ihminen monessakin asiassa, mutta tuo vaan herätti tunteita kun monikaan ei näytä ajattelevan mitä se lapsi ajattelee kun äiti on ihan vaan vähäsen hiprakassa.

 

[maximillianna]

Äitini pysyy poissa juomisensa takia. ja olen siitä hänelle maininnut. Itse en käytä alkoholia lasten ollessa hereillä. Itse asiassa käytän alkoholia todella harvoin. Mies jos ottaa kaljan kaksi kotona, niin minä olen se joka hoitaa ja komentaa lapsia tarvittaessa. Mies silloin vain on. Harvoin tosin ottaa lasten ollessa hereillä, koska tietää mun kannan alkoholinkäyttöön, varsinkin lasten ollessa hereillä. Sekavaa tekstiä. Mut pistää inhotukseks.

 

[ap]

Niin muakin ahdistaa edelleen, ja siksi olen tosi tarkka. Mulle nousee ihan viha pintaan kun ajattelenkin asiaa ja sitä ettei äiti ole koskaan ottanut mua tosissaan tuossa asiassa. Vähätellyt vain ja antanut ymmärtää että teen tikusta asiaa..

 

[Karussa]

Outoa, mun mielestä kun olin pieni oli ihan normaalia että äiti joi muutamankin viinilasillisen tai oluen.

En mä silloin sen käytöksessä mitään huomannut.

 

[RouvaRajatapaus]

Mua ahdisti eniten äitini teennäisyys kun oli hiukankin ottanut. Kaikki ilmeet, eleet, muutos äänessä ja puhetyylissä. Silloin saattoi jopa leperrellä, normaalin huudon ja raivoamisen sijaan.

 

[hmm]

Apn teksti oli kuin mun suusta! Mä niiiiiiin hyvin tiedän mitä sä tarkoitat! :hug:

Mun äiti oli myös alkoholisti, ja on sitä edelleen. Hänkään ei juonut kaatokänniin asti, vaan pikkuhiljaa tissutteli aamusta asti. Vasta vanhempana ymmärsin mitä oikein oli ne "menen käymään pyykkituvalla hakemassa pyykit tai mankeloimassa" -reissut.
Se turvattomuuden tunne... sen voi ymmärtää vain se joka sen on itse kokenut.
Ja nyt huomaan samaa lasteni isässä.
Minua ahdistaa myös jos kukaan ottaa yhdenkin lasteni läsnäollessa, myös se jos he ovat nukkumassa vaikka sen sallinkin jos vaan on paikalla aikuinen joka huolehtii.
Itsekin otan pari-kolme jos lapset nukkuvat, mutta jos ovat hereillä niin korkeintaan sen lasin viiniä tai lasin siideriä. Ja siitäkin tunnen syyllisyyttä...

 

[Ultramariini]

Teiltä, kenellä on tuollaisia ahdistavia lapsuukokemuksia, jotka liittyvät vanhempien alkoholinkäyttöön haluaisin kysyä ( en siis haastaa riitaa) että
oliko kuitenkin sellaisiakin tilanteita, joissa tuo vanhempi ottikin enenmmän kuin sen yksi tai kaksi?

 

[ap]

Mua ahdisti eniten äitini teennäisyys kun oli hiukankin ottanut. Kaikki ilmeet, eleet, muutos äänessä ja puhetyylissä. Silloin saattoi jopa leperrellä, normaalin huudon ja raivoamisen sijaan.

Siis just! teennäistä se oli, ja sellasta ärsyttävää, ei ollut yhtään oma itsensä! =/

 

[hmm]

Mua ahdisti eniten äitini teennäisyys kun oli hiukankin ottanut. Kaikki ilmeet, eleet, muutos äänessä ja puhetyylissä. Silloin saattoi jopa leperrellä, normaalin huudon ja raivoamisen sijaan.

Myös tää on niin totta!
Sitä äkkiseltään luulisi että lapsi on otettu kun saa huomiota ja ollaan mukavia ym, mutta se vaan ahdistaa lasta kun lapsi kyllä sen vaistoaa että nyt ei ole kaikki niinkuin pitäisi. Mieluummin se raivoaminen selvinpäin kuin teennäinen lepertely!

Tää ketju mun on näytettävä miehelle huomenna, toivottavasti sillä osuu ja uppoaa jossain kohtaa.

 

[ap]

Teiltä, kenellä on tuollaisia ahdistavia lapsuukokemuksia, jotka liittyvät vanhempien alkoholinkäyttöön haluaisin kysyä ( en siis haastaa riitaa) että
oliko kuitenkin sellaisiakin tilanteita, joissa tuo vanhempi ottikin enenmmän kuin sen yksi tai kaksi?

En muista että olisi ottanut.
ainoastaan kun olin jo teini, ja äiti joi kotonakin siivotessa, pari kertaa meni yli niin että jouduin siivota jäljet.
Mutta en muista että lapsuudessa olisi, koska joi vaan kotona aina pari, ja sitten varmaan enemmän kun kävi baarissa, usein, mutta sitä mä en taas nähnyt koska olin Luojan kiitos mummolassa hoidossa.

 

[ap]

Se mun täytyy mainita että mua ei ole koskaan, ei koskaan, hirinnyt jos isäni on juonut sen yhden viinilasin illalla kun olin hänen luonaan. Ehkä lapsi vaistoaa sen miten aikuinen tarvitsee sitä alkoholia ja miten muuttuu liikaa sitä saatuaan.
En tiedä.
Mutta pyydän teitä ainakin seuraamaan tarkemmin ja vaikka kysymään miten lapsenne reagoivat siihen kun juotte, vaikkakin vain vähän.
=)

 

[ap]

Mua ahdisti eniten äitini teennäisyys kun oli hiukankin ottanut. Kaikki ilmeet, eleet, muutos äänessä ja puhetyylissä. Silloin saattoi jopa leperrellä, normaalin huudon ja raivoamisen sijaan.

Myös tää on niin totta!
Sitä äkkiseltään luulisi että lapsi on otettu kun saa huomiota ja ollaan mukavia ym, mutta se vaan ahdistaa lasta kun lapsi kyllä sen vaistoaa että nyt ei ole kaikki niinkuin pitäisi. Mieluummin se raivoaminen selvinpäin kuin teennäinen lepertely!

Tää ketju mun on näytettävä miehelle huomenna, toivottavasti sillä osuu ja uppoaa jossain kohtaa.

Ihan totta. Se on ihan hirveä tunne, pelottavaa kun aikuinen ei ole oma itsensä, oli se sitten kuinka hyvällä tuulella tahansa.

ja kun sitä ei itse huomaa.
Mun äitini edelleen ihmettelee sitä että miten ihmeessä mä voin nykyäänkin vielä tietää heti, Joko puhelimessa tai kasvotusten että se on juonut puoli pulloa siideriä.

Outoa kai mut mä huomaan, ja miellläni lähden heti tai lopetan puhelun lyhyeen asian jälkeen.

 

[hmm]

Teiltä, kenellä on tuollaisia ahdistavia lapsuukokemuksia, jotka liittyvät vanhempien alkoholinkäyttöön haluaisin kysyä ( en siis haastaa riitaa) että
oliko kuitenkin sellaisiakin tilanteita, joissa tuo vanhempi ottikin enenmmän kuin sen yksi tai kaksi?

Mä en paljon lapsuudestani muista. Mutta 2 kertaa muistan kun äiti oli todella kännissä. Toinen oli kun isälle ja äidille tuli riita äidin juomisesta, äiti heitti isää ensin taululla ja sitten kengillä. Lopulta sammui lattialle. Itse olin vessassa piilossa kun noita kenkiä oli tulla mun päällekin.

Toinen kerta oli kun äiti kaatui olohuoneen lattialle, kirjahyllyn kulmaan ja löi hampaansa niin että verta tuli ja hampaita katkesi. Äiti sammui siihen kaatuessaan ja heräsi aamulla.

Kerran krapulassa kysyin äidiltä voinko mennä ulos(kaveri tuli pyytämään että tulisin hyppimään hyppynarulla). Äiti otti samantien kaverin hyppynarun, kiersi sen kaksinkerroin ja villä huitoi mua jaloille ja huusi että en tosiaan saa mennä mihinkään kun kohta on ruoka... Itse en ainakaan muista että olisin mitenkään ärsyttänyt tms, äiti vaan oli niin raivona koko päivän että katsoin sitten parhaaksi mennä vain huoneeseeni loppupäiväksi.

 

[ap]

Se mun täytyy mainita että mua ei ole koskaan, ei koskaan, hirinnyt jos isäni on juonut sen yhden viinilasin illalla kun olin hänen luonaan. Ehkä lapsi vaistoaa sen miten aikuinen tarvitsee sitä alkoholia ja miten muuttuu liikaa sitä saatuaan.
En tiedä.
Mutta pyydän teitä ainakin seuraamaan tarkemmin ja vaikka kysymään miten lapsenne reagoivat siihen kun juotte, vaikkakin vain vähän.
=)

Niin ja siis isäni ei juonut koskaan jos oli yksin mun ja pikkuveljen kanssa, ehkä sekin vaikutti.
Ja otti kyllä vasta sen lasin käteen tv:n ääreen kun mut ol jo laitettu petiin, joten eri asia kyllä kyseessä nyt. =)

itsellä vaan niin pahan mielessä tuo äidin juominen.

 

[RouvaRajatapaus]

Teiltä, kenellä on tuollaisia ahdistavia lapsuukokemuksia, jotka liittyvät vanhempien alkoholinkäyttöön haluaisin kysyä ( en siis haastaa riitaa) että
oliko kuitenkin sellaisiakin tilanteita, joissa tuo vanhempi ottikin enenmmän kuin sen yksi tai kaksi?

Oli sellaisia tilanteita. Se siinä juuri olikin, kun tiesi että tuo pikkuhiprakka voi johtaa isoon ja siitä ei hyvää seurannut. Joutui kokoajan olla varpasillaan, että joko kohta ollaan siinä pisteessä.

 

[hmm]

Mua ahdisti eniten äitini teennäisyys kun oli hiukankin ottanut. Kaikki ilmeet, eleet, muutos äänessä ja puhetyylissä. Silloin saattoi jopa leperrellä, normaalin huudon ja raivoamisen sijaan.

Myös tää on niin totta!
Sitä äkkiseltään luulisi että lapsi on otettu kun saa huomiota ja ollaan mukavia ym, mutta se vaan ahdistaa lasta kun lapsi kyllä sen vaistoaa että nyt ei ole kaikki niinkuin pitäisi. Mieluummin se raivoaminen selvinpäin kuin teennäinen lepertely!

Tää ketju mun on näytettävä miehelle huomenna, toivottavasti sillä osuu ja uppoaa jossain kohtaa.

Ihan totta. Se on ihan hirveä tunne, pelottavaa kun aikuinen ei ole oma itsensä, oli se sitten kuinka hyvällä tuulella tahansa.

ja kun sitä ei itse huomaa.
Mun äitini edelleen ihmettelee sitä että miten ihmeessä mä voin nykyäänkin vielä tietää heti, Joko puhelimessa tai kasvotusten että se on juonut puoli pulloa siideriä.

Outoa kai mut mä huomaan, ja miellläni lähden heti tai lopetan puhelun lyhyeen asian jälkeen.

Joo, mäkin huomaan aina puhelimessa(äiti asuu 300km päässä joten ei onneksi juuri nähdä) jos äiti on ottanut, siksi en vastaakaan jos ei soita heti aamulla. Ja jos jo silloin on ottanut sen yhdenkin niin lopetan puhelun jollain tekosyyllä heti... Se ahdistava tunne tulee päälle kun jo kuulee sen äänen.

 

[ap]

Ehkä mulla on vaan sit alitajunta kadottanut ne pahimmat muistot. En tiedä onko hyvä vai huono. =/

 

[Ärrimurri]

Ne jotka käyttää runsaasti alkoholia, muuttuukin mun mielestä eniten heti kun saavat ensimmäisen hörpyn ottaa. Sen huomaa selvästi, en tiedä johtuuko siitä kun tulevat niin iloiseksi siitä, että saavat alkoholia vai mistä.

 

[Ultramariini]

Teiltä, kenellä on tuollaisia ahdistavia lapsuukokemuksia, jotka liittyvät vanhempien alkoholinkäyttöön haluaisin kysyä ( en siis haastaa riitaa) että
oliko kuitenkin sellaisiakin tilanteita, joissa tuo vanhempi ottikin enenmmän kuin sen yksi tai kaksi?

Oli sellaisia tilanteita. Se siinä juuri olikin, kun tiesi että tuo pikkuhiprakka voi johtaa isoon ja siitä ei hyvää seurannut. Joutui kokoajan olla varpasillaan, että joko kohta ollaan siinä pisteessä.

:|

 

[RouvaRajatapaus]

Ehkä mulla on vaan sit alitajunta kadottanut ne pahimmat muistot. En tiedä onko hyvä vai huono. =/

Mä tiedän etten muista kaikkea. Sisko muistaa sellaista mitä minä en. Mä olin yleensä se äidin helpoin kiukun kohde, olipa hän selvä tai ottanut.

 

[ap]

Mä en kyllä haluakkaan ehkä muistaa. Ahdistaa jo tarpeeksi koko lapsuus ja tunne että äiti oli lapsi ja minä se jolla oli vastuu itsestään ja joskus äidistäkin.