Tuossa yksi mielipide asiaan, kirjoittajasta ensin hieman, ihan väärinkäsitysten välttämiseksi:
-Eero Kalervo Paloheimo (s. 14. kesäkuuta 1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. Hän on kirjoittanut kahdeksan ympäristöä ja tulevaisuutta käsittelevää teosta sekä lukuisia artikkeleita lehtiin ja kokoomateoksiin.
Paloheimo toimi suunnittelijana ja toisena omistajana Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilassa 1965-1994. Vihreiden kansanedustajana hän työskenteli 1987-1995 ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana 1994-1995. Teknillisen korkeakoulun puurakentamisen professuuria hän hoiti 1995-2000.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Paloheimo
Artikkeli kehitysavusta, melko kriittistä suhtautumista kaverin taustan huomioiden, itseasiassa itse yllättynyt siitä.
Hänenkin mielestään olisi nimenomaan keskityttävä koulutukseen ei oikeastaan muuhun.
Lainaus artikkelista, kannattaa kuitenkin lukaista kokonaan.
Kaikki valehtelevat Afrikasta
"Nyt asialla eivät ole enää löytöretkeilijät, lähetyssaarnaajat, orjakauppiaat, kolonialistit eivätkä globalistit - vaan mitkä?
Asialla ovat "nämä intomieliset hyväntekijät, kehitysapuväki", Paloheimo toteaa. Tuon sanomiseen ei monella ole roh-
keutta. Tai olisi kyllä, mutta se torjutaan kajoamisena tabuun, kehitysapuun, joka on niin oikeaa ja hyvää, ettei sitä saa arvostella.
Samoin suhtauduttiin suomettumisen vuosina sosialismiin. Paljon ei ole opittu, uusi vähätietoinen ja idealistinen kiimakohortti julistaa taas hyvää ja kaunista
ideologiaa, joka suojataan sensuurilla ja karkealla leimaamisella (rasisti! aikaisemmin fasisti!).
Se on osa "jättimäistä kollektiivista valhetta", jonka Paloheimo näkee leimaavan suhtautumista Afrikkaan: Kaikki valehtelevat. Lisäksi "kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat". Miksi? Siksi koska se on poliittisesti korrektia.
Ja siksi siitä hyötyvät ne, jotka kiipeävät politiikassa, kansainvälisissä tehtävissä, YK:ssa. Valheellista kehitysmaaretoriikkaa johtaa Suomessa presidentti.
Jo varhain Paloheimo päätti tulla isona Afrikan Tarzaniksi, mutta tekikin "melkoisen mahalaskun" tekniikan tohtoriksi, vihreiden kansanedustajaksi, professoriksi ja tietokirjailijaksi.
Tätä kirjaansa varten hän teki viisi matkaa Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan 2002-06, taivalsi kylien ja kaupunkien halki, jututti ihmisiä, näki omin silmin. Tulos on varmasti perusteellisimpia ja luotettavimpia kirjoja nyky-Afrikasta.
Hän ei ole matkoillaan tavannut ainuttakaan afrikkalaista, joka sanoisi, että kehitysapu on oikein ja hyvin suunnattua. "Olen tavannut useita, joiden mielestä se on ennen muuta vahingollista."
Kehitysapu on rappeuttanut kaiken, sen ylin saavutus on Paloheimon mukaan vain auttajien itsetunto ja hykertely omassa jaloudessa. Toisten rahoja onkin kiva jakaa ja ottaa siitä sädekehä palkan lisäksi. Seurauksia ei tarvitse ajatella, kun oma tulevaisuus on näin turvattu."
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=712017
-Eero Kalervo Paloheimo (s. 14. kesäkuuta 1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. Hän on kirjoittanut kahdeksan ympäristöä ja tulevaisuutta käsittelevää teosta sekä lukuisia artikkeleita lehtiin ja kokoomateoksiin.
Paloheimo toimi suunnittelijana ja toisena omistajana Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilassa 1965-1994. Vihreiden kansanedustajana hän työskenteli 1987-1995 ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana 1994-1995. Teknillisen korkeakoulun puurakentamisen professuuria hän hoiti 1995-2000.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Paloheimo
Artikkeli kehitysavusta, melko kriittistä suhtautumista kaverin taustan huomioiden, itseasiassa itse yllättynyt siitä.
Hänenkin mielestään olisi nimenomaan keskityttävä koulutukseen ei oikeastaan muuhun.
Lainaus artikkelista, kannattaa kuitenkin lukaista kokonaan.
Kaikki valehtelevat Afrikasta
"Nyt asialla eivät ole enää löytöretkeilijät, lähetyssaarnaajat, orjakauppiaat, kolonialistit eivätkä globalistit - vaan mitkä?
Asialla ovat "nämä intomieliset hyväntekijät, kehitysapuväki", Paloheimo toteaa. Tuon sanomiseen ei monella ole roh-
keutta. Tai olisi kyllä, mutta se torjutaan kajoamisena tabuun, kehitysapuun, joka on niin oikeaa ja hyvää, ettei sitä saa arvostella.
Samoin suhtauduttiin suomettumisen vuosina sosialismiin. Paljon ei ole opittu, uusi vähätietoinen ja idealistinen kiimakohortti julistaa taas hyvää ja kaunista
ideologiaa, joka suojataan sensuurilla ja karkealla leimaamisella (rasisti! aikaisemmin fasisti!).
Se on osa "jättimäistä kollektiivista valhetta", jonka Paloheimo näkee leimaavan suhtautumista Afrikkaan: Kaikki valehtelevat. Lisäksi "kaikki tietävät, että kaikki valehtelevat". Miksi? Siksi koska se on poliittisesti korrektia.
Ja siksi siitä hyötyvät ne, jotka kiipeävät politiikassa, kansainvälisissä tehtävissä, YK:ssa. Valheellista kehitysmaaretoriikkaa johtaa Suomessa presidentti.
Jo varhain Paloheimo päätti tulla isona Afrikan Tarzaniksi, mutta tekikin "melkoisen mahalaskun" tekniikan tohtoriksi, vihreiden kansanedustajaksi, professoriksi ja tietokirjailijaksi.
Tätä kirjaansa varten hän teki viisi matkaa Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan 2002-06, taivalsi kylien ja kaupunkien halki, jututti ihmisiä, näki omin silmin. Tulos on varmasti perusteellisimpia ja luotettavimpia kirjoja nyky-Afrikasta.
Hän ei ole matkoillaan tavannut ainuttakaan afrikkalaista, joka sanoisi, että kehitysapu on oikein ja hyvin suunnattua. "Olen tavannut useita, joiden mielestä se on ennen muuta vahingollista."
Kehitysapu on rappeuttanut kaiken, sen ylin saavutus on Paloheimon mukaan vain auttajien itsetunto ja hykertely omassa jaloudessa. Toisten rahoja onkin kiva jakaa ja ottaa siitä sädekehä palkan lisäksi. Seurauksia ei tarvitse ajatella, kun oma tulevaisuus on näin turvattu."
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=712017
