Harva palvelutalossa oleva osaa tekstata yhtään mitään puhelimella jos sellainen sattuu vielä olemaan. Eikä sitä osoitevihkoakaan enää löydy... Kyllä se yhteydenpito pitää tulla sieltä "ulkopuolelta".
Kiitos tiedosta!
Suosittelen tämän palstan ystäville Yle Areena elokuvaa Kuolleet lehdet. Elokuva on kuin minun elämästä. Alma Pöystin esittämä nuori nainen työskenteli nolla sopparilla ruokakaupassa, ja sai sitten potkut roskiin menevän ruoan kotiin viemisestä. Olin nuoruudessani iltatyössä valintatalossa, jossa oli samanlaiset työtakit. Työasu oli polven mittainen. Lauloin elokuvan iskelmien mukana kotona lukutuolissani. Pitäkää mukavat kekkerit siellä palvelutalossa. Jos omaiset eivät pidä yhteyttä asukkaisiin, niin so what. Teillä on miljoona kertaa hauskempaa kuin uraohjuksilla ja turhan pätijöillä. Nykyään on olemassa posti, ja monenlaisia laitteita, joilla pitää yhteyttä.
Sain tänään sähköpostin, joka ei kuulu minulle. Joku reppana on tehnyt vuokrasopimuksen asunnosta. En viitsi ilmoittaa väärästä e-mailita, sillä se voi olla huijarin kirjoittama. Sääli ettei mihinkään enää voi luottaa. Olen saanut ennenkin tärkeitä asiapapereita sähköpostiini, ja ilmoittanut asiasta lähettäjälle.
Nyt alan taas katsoa Yle aamua, ja ehkä eilisen A-studion.
Ei nuo ohjelmat saa kyyneleitä vuotamaan vuolaasti kuten Aki Kaurismäen elokuva Kuolleet lehdet. Kävin aikoinaan Ritz-elokuvateatterissa (nimi näkyy elokuvassa) silloisen asuntoni lähistöllä. Elokuvasta tulee klassikko, ja siitä voin jutella niin kauan kuin minulla järki ja muisti pelaa. Laulamaan en lähde vaikka pyydetään.
Eniten minua ilahdutti elokuvassa erittäin hyvin esitetty AA:kerhon hyvyys.
Saman tyyneysrukouksen voi myös esittää vanhus, joka kaipaa aikuisia lapsiaan.
Hän on jo lapsensa kasvattunut, ja voi hyvin mielin nauttia elämästään.
Niin minäkin teen. En enää tarvitse huolehtia mistään. Kaikki on Herran hallussa.