Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Anne:
On tuomittavaa.
Eikö pitäisi sitä mehua tunke sen suuhun joka ne sanat on lapsen kuullen sanonut.
Lapsi imee uusia sanoja kaikkialta ja niitä toistellaan hetki ja sitten tulee uusi mielenkiintoinen sana vastaan.
Jos lapsi jonkun uuden sanan sanottuaan huomaakin kauhistuksen tai vihaisuuden tai normaalista poikkeavan reaktion vanhemmissaan sanoessaan tämän sanan, hän ajattelee, että tämä olikin mielenkiintoinne sana ja sitten se jankutus alkaa.
Ei pienelle lapselle "kyykäärme ja kyrpäjooseppi" sanoissa ole mitään eroa. Toinen on eläin ja toinen joku muu sana.
Vasta se reaktio siihen sanaan saa sen joko tuntumaan kivalta tai yhdentekevältä.
Siitähän se soppa syntyy jos kaupunkireissulla työntää mehua jonkun palstamamman miehen suuhun
Mikä soppa siitä syntyy?
Lapsellesi opetat, että tiettyjen sanojen käytöstä hän saa rangaistuksen, mutta silti samalla hän kuulee ympärillään vieraiden ja tuttujen käyttävän tuota sanaa aivan kuten sanoisivat "kukka".
Lapselle tulee ristiriitainen viesti tästä.
Kuten sanoin. Pieni lapsi rekisteröi aivoihinsa koko ajan uusia sanoja pystyäkseen kehittymään. Ja hän toistaa näitä ja testaa näitä oppiakseen ja muistaakseen ja kommunikoidakseen.
Lasta ohjataan siihen, että kerrotaan sanoista kissa on eläin kukkasia on paljon on orvokkeja ja voikukkia.
Kyrpä on sellainen sana jota käyttävät tuhmat ihmiset.
Ja kun lapsi hokee ja hokee kiellettyä sanaa joka on selitetty tuhmien käyttämäksi sanaksi.
Siihen ei reagoida ärjäisemällä eikä mehulla, eikä sitä palavaa intoa siihen sanaan ruokita millään.
Se sivuutetaan ja kyllä se into siitä laantuu kun ei lapsi saa toivoamaansa vastakaikua eli vanhempien hermostumista siitä.