Tuo mies! Nuija mikä nuija... *nurinaa*

Ensinnäkin rakas ihminen; et myönnä omia tarpeitasi itsellesi. Elät muiden kautta ja iloitset muiden kautta. Se ei ole viime kädessä tervettä itseäsi kohtaan.

Toiseksi; olet passanut perheesi ja miehesi pilalle. Voisit nukkua viikonloppuisin vähän pidempään ja miehesi nousisi lastenhoitoon aamulla. Voisit ihan hyvin nukkua päikkärit edes pari kertaa viikossa, kun vanhimmat lapsesi ovat tulleet kotiin. Syöttäisit vauvan ja pari vanhinta hoitaisi vauvan ja muut lapset. He pärjäisivät oikein hyvin sen tunnin.

Miehesi osaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa yms. jos vain haluaa. Myös lapsesi osaavat tehdä ruokaa, onhan yläasteikäisillä kotitalouttakin koulussa. Harmittaa, kun annat miehellesi aivan eri tason vapaudet ja oikeudet kuin itsellesi.

Kirjoitin sinulle ensimmäiselle sivulle pitkän kommentin ja arvasin, että kadut kirjoitustasi seuraavana päivänä, kun ns.mukamasheikkkohetkesi on mielestäsi mennyt ohi. Kuitenkin sinulla on selvästi tarve purkaa itseäsi, mutta työnnät sen päättäväisesti takaa-alalle ja yrität kovasti olla ns. kiltti tyttö. Mutta rakas ihminen, ei kukaan tuollaista jaksa, et sinäkään eikä sinun kuulukaan.

Opettele olemaan terveesti itsekäs, opettele tuntemaan tarpeesi ja ole oma itsesi, äläkä pelkkä piika miehellesi ja lapsillesi. Mieti oikeasti asioita; sitä millaista elämäsi on, millaisia toiveita sinulla on, millainen olet ennen ollut.

Kovasti tsemppiä, ison perheen äidin ei tarvi olla alistuvan nyhverö. Minäkin elän täyttä ja rikasta elämää, vaikka lapsia on YLI kymmenen. Ja minä nukun päikkäreitä, viikonloppu-unia, harrastan ja mieheni tekee yhtä paljon kotihommia kuin minäkin iltaisin. Ja sairaat lapset hoidamme aika lailla yhdessä.

Älä alistu ja tyydy ihan mihin tahansa.

 

eiköhän 10 lapsen äitinä ole ihan itse valinnut sen, että omat tarpeet jää viimeiseksi, ihan väkisin =) ja harvoin se aurinkokunta täällä valittaa, en mä tuon takia miestä nyt vielä nuijaksi leimaisi... =)

 

Ensinnäkin rakas ihminen; et myönnä omia tarpeitasi itsellesi. Elät muiden kautta ja iloitset muiden kautta. Se ei ole viime kädessä tervettä itseäsi kohtaan.

Toiseksi; olet passanut perheesi ja miehesi pilalle. Voisit nukkua viikonloppuisin vähän pidempään ja miehesi nousisi lastenhoitoon aamulla. Voisit ihan hyvin nukkua päikkärit edes pari kertaa viikossa, kun vanhimmat lapsesi ovat tulleet kotiin. Syöttäisit vauvan ja pari vanhinta hoitaisi vauvan ja muut lapset. He pärjäisivät oikein hyvin sen tunnin.

Miehesi osaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa yms. jos vain haluaa. Myös lapsesi osaavat tehdä ruokaa, onhan yläasteikäisillä kotitalouttakin koulussa. Harmittaa, kun annat miehellesi aivan eri tason vapaudet ja oikeudet kuin itsellesi.

Kirjoitin sinulle ensimmäiselle sivulle pitkän kommentin ja arvasin, että kadut kirjoitustasi seuraavana päivänä, kun ns.mukamasheikkkohetkesi on mielestäsi mennyt ohi. Kuitenkin sinulla on selvästi tarve purkaa itseäsi, mutta työnnät sen päättäväisesti takaa-alalle ja yrität kovasti olla ns. kiltti tyttö. Mutta rakas ihminen, ei kukaan tuollaista jaksa, et sinäkään eikä sinun kuulukaan.

Opettele olemaan terveesti itsekäs, opettele tuntemaan tarpeesi ja ole oma itsesi, äläkä pelkkä piika miehellesi ja lapsillesi. Mieti oikeasti asioita; sitä millaista elämäsi on, millaisia toiveita sinulla on, millainen olet ennen ollut.

Kovasti tsemppiä, ison perheen äidin ei tarvi olla alistuvan nyhverö. Minäkin elän täyttä ja rikasta elämää, vaikka lapsia on YLI kymmenen. Ja minä nukun päikkäreitä, viikonloppu-unia, harrastan ja mieheni tekee yhtä paljon kotihommia kuin minäkin iltaisin. Ja sairaat lapset hoidamme aika lailla yhdessä.

Älä alistu ja tyydy ihan mihin tahansa.

:flower: Hieno kirjoitus! :flower:

 

Aurinkokunnan pitäis alkaa ajattelemaan vähän ihteäänkin!!

 

niinpä! nyt se ukko ja isot muksut kuosiin, äiti ei ole pelkkä palvelija!

 

Eiköhän tuo ole meidän aika monen muunkin äidin "heikkous" että jätämme itsemme aina viimeiseksi joka asiassa eli mies ja lapset menee aina edelle asiassa kuin asiassa....ei se sitä tarkoita että on alistunut se vaan menee monen kohdalla niin.
Minusta Aurinkokunta kirjoitti oikeaa asiaa ja en leimaisi hänen miestään huonoksi. Minusta toisen miehen räikeä haukkuminen ja mollaminen on ala-arvoista!
Minusta eräs suurenperheen äiti sanoi minulle todella hyvin kun kertoi omasta elämästään,että hän ei ole ikinä miestään, lastaan,minijöitänsä tai vävyjänsä moittinut takanapäin kun se on sama kun omaan pesään paskos!Tää ei liity aurinkokuntaan mitenkään, mutta tulipa vaan mieleen ja minusta tässä on aika hyvä ohje nuora pari/perheelämään!