Siis semmonen, kun mun serkkuni poika 4 vee ja mun poika 5vee leikkivät keskenään, niin tää mun poika joutuu aina aikuisten puolelta "pommituksen" kohteeks kun tää nelivuotias serkun poika ottaa herneen nenää jopa sellasest asiast että hänen leluillaa leikkii muutkin niin tää poju rupee tihrustaa itkuu jossaa nurkas ja vanhemmat menee kattoo et mikä sul on niin toinen tuhahtaa et ei mikää ja rupee parkuu tosissaa... no sitte heti ruvetaa tenttaa meidän poitsua et mitäs oli? oliko riitaa? MITÄS TEIT? Toinen kattoo silmiin ja sanoo nätisti et en tehny mitään niin eiväthän he sitä usko vaan tenttaus jatkuu vaan.
Tottakai pojilla (niinkuin varmasti tytöilläkin) tulee välillä sanomist ja riitaa pienistäkin asioista, mutta jo tommonen yleinen luulo heidän puoleltaan että, eihän meidän poika mitään, se oli tuo teidän... jne... Jos multa kysytään niin tuo "heidän" poikansa on piloille lellitty. Jos hän ei halua niin hänen ei tarvi ja jos hän haluaa niin hän myös saa ja jos ei saakaan niin sitte syytetää muita...
Tuo em. poika saa myös ottaa esim. leluja toisten käsistä ja vanhemmat ei muka huomaa, eivät siis toisinsanoen halua huomata, mutta jos vaikka meidän kaksvuotias ottaa heidän lapsensa kädestä lelun niin jo on hirvee meteli et annahan takasin se yms.
Mua ihan oikeesti ärsyttää kun ei toi meidän poikakaan mikään varsinainen kiusaaja tyyppi ole, mut puolensa pitää kyllä jos tarve vaatii, eipä olla paljon tekemisis onneks oltu ja tuskin tullaa olemaakaan, jos tommonen peli jatkuu.
Tää em. poika on muutenkin aika hurja tapaus, mm. hyökkää vanhempiensa kimppuun ja hakkaa nyrkeillä tosi lujaa mm. vain senkin takia että ei pidä siitä että häntä komennetaan. Välillä tekis mieli sanoo et LOPETTAKAA JO TOI TOMMONEN toisten syyllistäminen ja ton oman kakrun lelliminen niin joskos elämä helpottuis...
Muita kokemuksia ja neuvoja??? :headwall: :ashamed: =)
Tottakai pojilla (niinkuin varmasti tytöilläkin) tulee välillä sanomist ja riitaa pienistäkin asioista, mutta jo tommonen yleinen luulo heidän puoleltaan että, eihän meidän poika mitään, se oli tuo teidän... jne... Jos multa kysytään niin tuo "heidän" poikansa on piloille lellitty. Jos hän ei halua niin hänen ei tarvi ja jos hän haluaa niin hän myös saa ja jos ei saakaan niin sitte syytetää muita...
Tuo em. poika saa myös ottaa esim. leluja toisten käsistä ja vanhemmat ei muka huomaa, eivät siis toisinsanoen halua huomata, mutta jos vaikka meidän kaksvuotias ottaa heidän lapsensa kädestä lelun niin jo on hirvee meteli et annahan takasin se yms.
Mua ihan oikeesti ärsyttää kun ei toi meidän poikakaan mikään varsinainen kiusaaja tyyppi ole, mut puolensa pitää kyllä jos tarve vaatii, eipä olla paljon tekemisis onneks oltu ja tuskin tullaa olemaakaan, jos tommonen peli jatkuu.
Tää em. poika on muutenkin aika hurja tapaus, mm. hyökkää vanhempiensa kimppuun ja hakkaa nyrkeillä tosi lujaa mm. vain senkin takia että ei pidä siitä että häntä komennetaan. Välillä tekis mieli sanoo et LOPETTAKAA JO TOI TOMMONEN toisten syyllistäminen ja ton oman kakrun lelliminen niin joskos elämä helpottuis...
Muita kokemuksia ja neuvoja??? :headwall: :ashamed: =)