Tuntuuks susta koskaan

siltä, että mies syytää kaikki rahat etälapsille eikä yhtän tälle kotona asuvalle. Musta tuntuu, että yhteinen lapsi on mun ja miehen lapset sit miehen lapsia. Tiedätkö tunteen? Mun pitää huolehtia tästä yhteisestä samalla kun mies maksaa hervottomat maksut aikaisemmille lapsilleen.
APUA!

 

.. välillä tuntuu siltä. Sitten mies tekee jotain yllättävää: ostaa lapselle vaatetta tai jonkin lelun vaikkei ole edes puhuttu asiasta. Tai vie minut jonnekin, syömään, ulos, kävelylle, ajelulle...

Toisaalta mies maksaa meillä asumisen kokonaan, tv-lupaa myöten. Ja auton. Hän siis elättää minua. :$

 

\

.. välillä tuntuu siltä. Sitten mies tekee jotain yllättävää: ostaa lapselle vaatetta tai jonkin lelun vaikkei ole edes puhuttu asiasta. Tai vie minut jonnekin, syömään, ulos, kävelylle, ajelulle...

Toisaalta mies maksaa meillä asumisen kokonaan, tv-lupaa myöten. Ja auton. Hän siis elättää minua. :$

No meillä ei. :'(

 

\

siltä, että mies syytää kaikki rahat etälapsille eikä yhtän tälle kotona asuvalle. Musta tuntuu, että yhteinen lapsi on mun ja miehen lapset sit miehen lapsia. Tiedätkö tunteen? Mun pitää huolehtia tästä yhteisestä samalla kun mies maksaa hervottomat maksut aikaisemmille lapsilleen.
APUA!

Tiedän tunteen, tai ainakin olen lähellä sitä.

Ei tunnu siltä, että mies syytäisi kaikki rahat etälapselle (yksi lapsi, josta suht minimimaksu), mutta KYLLÄ tuntuu siltä, että yhteinen lapsi on minun eikä MEIDÄN - varsinkin taloudellisesti, mutta joskus myös muutenkin. Olen itse aina korostanut miehelle, että etälapsi on HÄNEN lapsensa ja joutunut välillä taistelemaankin siitä, että minulla on omaa aikaa, enkä ole vastuussa hänen lapsestaan.

Mutta kun mies ei välillä tunnu olevan vastuussa yhteisestä lapsesta... Viikolla hoitaa ihan hyvin, mutta joka toinen viikonloppu tahtoo keskittyä etälapseen (mikä vielä hyväksyttävää), mutta ne muut viikonloput ei esim. halua jäädä yhteisen kanssa kaksin, koska haluaa "vapaita" viikonloppuja - kuten ennen yhteisen lapsen syntymää. Minulla ei siis käytännössä vapaita viikonloppuja koskaan... mutta ei mies sitä ajattele!

Meillä mies maksaa ihan kaikki etälapsen kulut eli minä en osallistu niihin - en juurikaan edes ruokakuluihin. Kaikki muu meillä maksetaan puoliksi - paitsi yhteisen lapsen kulut maksan minä! Tuo saattaisi selittyä sillä, että tällä hetkellä olen aika reilustikin suurituloisempi meistä kahdesta. Mutta tilanne oli kyllä tismalleen sama silloin kun olin äitiyspäivärahalla ja mies töissä ja tulot menivät suht yksiin.

Ei ole mun mielestä reilua, mutta en ole viitsinyt napista, koska mulla tosiaankin paremmat tulot ja homma varmaan menis samalla tavalla olipa etälasta tai ei. Itse lapseni elätän ja olen siitä ylpeä! (Mitenkään väheksymättä niitä äitejä/isiä, joita puoliso elättää - jokainen elää tavallaan.)

 

Vielä tuohon lahjojen, yllätysten tms. ostamiseen.

Mies ostaa kyllä kaikki synttäri-, joulu- tms. lahjat etälapselle yksin ja jos minä haluan antaa etälapselle jotain, "joudun" ostamaan oman lahjan. Mutta yhteiselle lapselle mies olettaa että minä maksan hänen ja minun yhteisen lahjan...

Se mikä tässä eniten pienen lapsen äitinä kaivelee on, että mies ostelee yllätyksiä, lahjoja yms. juttuja etälapselle silloin kun hän on täällä viikonloppuina, mutta yhteiselle lapselle ei osta edes silloin. Yleensä joudun vaatimaan, että huomioi noissa yhteisen lapsemmekin. Yleensä mies ei edes itse huomaa, että on jättänyt yhteisen lapsen huomiotta...

Samaan kategoriaan liittyy se, että kesällä minun ollessa töissä ja miehen ollessa lomalla, yhteisen lapsen piti mennä hoitoon samalla kun mies jäi meillä lomailevan etälapsen kanssa kotiin. Ei käynyt päinsä, että molemmat lapset olisivat olleet isän kanssa kotona YHDEN PÄIVÄN ajan.

Mitäköhän tuolle asialle pitäisi tehdä? Minun pitäisi pitää oman pienen lapseni puolia, sillä hän ei itse vielä siihen kykene.

 

ei ole vielä onneksi tuntunut siltä.. Tosin on oltu taloudellisesti niin tiukoilla, että ei kellekään lapsista - ei yhteisille eikä toisen - ole voitu ostaa mitään ylimääräistä. "Etälapsista" alkujaan elatusmaksut olivat aivan kohtuuttomia tuloihin nähden ja silloinkin lähivanhempi pohjusti lapsia pyytämään etältä kaikkea kivaa - tai etän uudelta puolisolta... Mutta siinä mielessä tuntui epäoikeudenmukaiselta että meidän taloudessa tosiaankin taloudellinen vastuu yhteisestä lapsesta oli minulla. Nyt tilanne on parantunut elatusmaksujen kohtuullistamisen myötä meilläkin perheen rahat riittävät siihen, että yhdessä kaikkien lasten kanssa voidaan jotakin ekstraa tehdä tai hankkia.

Voisikohan tuo edellisten kirjoittajien etien(isien ilmeisesti?) ylläreiden ja lahjojen ostelu olla sitä "huonon omantunnon" lepyttelyä? Toisaalla asuvia lapsia näkee harvemmin ja ei siten tajuakaan että lähilapsi jää silloin syrjään ja vähemmälle. Etää on myös tosi helppo syyllistää siitä, jos ei mitään ekstraa lapsille tarjoa kun viikonlopuksi tulevat... En tiedä - auttaisikohan muistuttaa, että ei nuorimmankaan lapsen tule kärsiä aiemmasta erosta - saman arvoisia luulisi lasten vanhemmilleen kuitenkin olevan. Ja tuntuisi kyllä ehdottoman tärkeältä, että kaikki lapset viettäisivät yhdessä aikaa lomalla tai viikonloppuna. Meillä ainakin pienimmäinen on isommille niin rakaskin, että mieluusti olemme koko perheellä silloin kun se on mahdollista.

 

Kai se ostelu johtuu siitä, että hyvitetään poissaoloa. On kuitenkin hyvä, että välillä myös etälapset kahdestaan isänsä kanssa, mutta kyllä kaikkien lasten pitäisi olla keskenäänkin.

Jos etälapset näkee harvemmin niin ymmärrettävästi touhutaan heidän ympärillään. Mutta ei se nuorempikaan saisi huomiotta jäädä. Tasapuolisuus tärkeää mutta ehkä vaikeaa. Miten lapset kokevat tämän????

Mies varmaan odottaa, että sinä kustannat yhteisen lapsen kun nyt elättää jo aikaisemman liiton lapsia. Eli tasaa kustannuksia. Se ei kuulosta oikeudenmukaiselta.

 

Olisi ihan mielenkiintoista tietää miten isät suhtautuu em. tilanteisiin

Mutta pääasia on että lapset voivat hyvin, ja tuntevat olevansa rakastettuja olivatpa kummassa vaan perheessä.

 

Ei tunnu syytävän rahoja etälapsille, kun sellaisia ei ole...asuvat koko porukka meillä ja ihan varmasti näiden lasten etävanhemmat eivät osta edes tikkaria lapsille tai mitään ruuan lisäksi...että aika monella tavalla etävanhemmat toimivat.

 

olen sitä mieltä että rahallahan ei saa ostaa lapsen rakkautta, se on tultava muuta kautta. Näin anakin meillä. Mies maksaa minimin elatustuista ja se on siinä. Lapset käyvät meillä usein, tosin 17v kohta 18 v ei enään ninkään omien opiskelujen ja menojensa vuoksi ja kohta hänestä lakkaa elatusmaksut. Mieheni panostaa sitten siihen yhteiseen aikaan että olemme perheenä yhdessä siis myös nämä etälapset. Juttelemme vietämme yhdessä aikaa kun ovat meillä. mies muistaa syntymäpäivät ja joulut, mutta kun rahaa ei ole liikaa eikä joskus ihan riittävästikkäänn niin lapset ovat tottuneet siihen että rahaa ei ole ja sen tietää myös ex , eikä hän edes vaadi mitään. vaikka mieheni ei ole hänen kanssaan ollut misään tekemisissä muutamiin vuosiin, ei edes puhelimitse. Ei meillä mies ainakaan rahaa syydä sinne päin kun sen elatustuen, sehän on tarkoitettu lapsille. eikä häntä kukaan ole velvoittanut muuhun. Lapsiin on hyvät välit.