Tuntuuko muista koskaan siltä että luopuu kaikesta

[Ulpu]

pienestäkin mistä on haaveillut? En siis tarkoita sitä että joutuu luopumaan talon ostosta kun ei ole rahaa taloa maksaa vaan pikkuisistakin jutuista?

Esim. on haaveillut että laittaa ruoaksi omaa suosikkiruokaansa kerrankin mutta kun mies tulee kotiin ( tai lapset ) ja kertovat mitä tekisi mieli niin tekeekin toista ruokaa?
Tai jos on ajatellut alkuraskaudessa että tämä on se ensimmäinen raskaus/viimeinen raskaus ja haluan oikeasti uudet minua miellyttävät, käytännölliset vaunut. Ja sitten kuitenkin ostaa kirpparilta ne edullisimmat säästääkseen senkin summan johonkin muuhun tai käyttää niitä vähän risoja mutta ihan ok. kuitenkin olevia edellisten lasten 15 vuotta sitte hommattuja vankkureita?

Tai haaveilee elokuvaillasta miehen kanssa ja on miettinyt minkä elokuvan tahtoisi katsoa mutta mies tahtookin nähdä jotain muuta niin heti tottakai suostuu toiseen vaihtoehtoon, eihän se oma toive ollut niin tärkeä kuin muiden.

En tiedä osasinko edes selittää.

Mutta tänä iltana minusta tuntuu juuri tuota, itkettää ihan ja silti tiedän etten edes päättämällä saa muutosta aikaan. Olen aina ollut tälläinen ja tulen kai aina olemaankin.

Välillä kuitenkin harmittaa itsensä puolesta.

 

[endie]

voi sinua :hug:
olet lähtenyt tielle jolla tulet kadottamaan itsesi ja keräämään pelkkää katkeruutta itseesi.
nyt äkkiä aloitat ihan pienistä asioista muutoksen.Huomenna teet juuri sitä ruokaa jota sinä haluat!
oma onni ei tule ainoastaan siitä että toiset ympärilläsi ovat onnellisia.et saa unohtaa Sinua!

 

[Pajukko]

Minusta löytyy sen verran itsekkyyttä, että teen usein miten itse haluan. Toisaalta ruoka asioissa kuunnellaan kaikkia ja jokainen saa päättää joka viikko jonkun ruoan. Ostan itselleni mitä haluan.

 

[Nuusku]

Itsestään pitää osata pitää huoli, muut eivät välttämättä ahdistustasi ja tilannettasi huomaa.

Tsemppiä! endie kirjoitti ASIAA!

 

[Ulpu]

Nämä asiat ovat siis oikeasti joillekin tärkeitä ja tuntuu minullekin toisinaan olevan, mutta silti en vaan osaa "pitää puoliani".
Esim. tahtoisin toiset imetysliivit ( minulla on vain yhdet+sairaalasta kuopuksen syntyessä saadut verkkoliivit ) nyt kolmannen vauvan synnyttyä koska minusta ne oli kätevät ( ja halpikset h&M:ltä raaskin silloinkin vain ostaa ) mutta nyt ajattelin että jos vaikka pärjäisin taas noilla yhtiillä ja verkkoliivit pitäisin sitten sen aikaa kun imetysliivit kuivuvat?
Ensin haaveilin Manducasta tälle kolmannelle kun keskimmäinen niin pieni vielä että tarvitsee toisinaan rattaita, ja olisi kesällä kätevämpi touhutakin kun saisi vauvan pidettyä lähellä mutta jäisi kädet vapaaksi isompien lasten kanssa touhuamiseen mutta en raaskikaan sitä ostaa.

 

[lapinonni]

TUNTUU!! Siis tosiaan, mutta en tajunnut häiriintyä tästä asiasta! Täytyypä ottaa ittee niskasta kiinni! :hug:

 

[mä]

Joo, mä olen just tuollainen. Ja joo, mun elämä on myös kurjaa.

 

[hei]

Naiset!
Se on TODELLA tärkeää, että opitte ottamaan itsellenne tilaa ja tekemään välillä juuri niin kuin ITSE haluatte. Muuten teette karhunpalveluksen kaikille ympärillänne ja varsinkin siis lapsillenne!

 

[iik]

Olen juuri tuollainen kuin ap, ja jotenkin elämä vain lipuu ohi. En osta itselleni uusia vaatteita juuri koskaan, tai jos ostan niin halpoja. Samoin ostin halvat rattaat vaikka olisin halunnut hieman kalliimmat. Kukaan ei kuitenkaan estäisi minua ostamasta ja rahakin riittäisi. Mutta ajattelen aina lastani ja miestäni ensiksi. Mieheni ostaa mitä haluaa.

 

[j]

Manducasta voisin sanoa ainakin sen, että saat siitä takuulla hyvän hinnan, kun myyt sen sitten jossain vaiheessa käytettynä pois. Se on meille ainakin ollut enemmän kuin hintansa arvoinen, yhdessä vaiheessa takuulla tarpeellisin vauvatarvike! Itse olen todennut jo aikaa sitten, että maksan mieluusti vaikka vähän enemmänkin siitä, ettei tarvitse sitkuttaa hampaat irvessä jonkun päivittäin tarpeellisen tai muutoin arjessa avittavan asian kanssa. Muista asioista voi sitten vähän kiristellä vyötä.

Yritä vaikka metsästää käytettynä, hyvällä tuurilla saat myydessäsi saman hinnan.

 

[mä]

Naiset!
Se on TODELLA tärkeää, että opitte ottamaan itsellenne tilaa ja tekemään välillä juuri niin kuin ITSE haluatte. Muuten teette karhunpalveluksen kaikille ympärillänne ja varsinkin siis lapsillenne!

Emmä voi muuttaa mitään. Mut on *tapettu* jo. Samat aseet toimii aina ja ikuisesti.

 

[mä]

Just kun olin ottanut tän avauksen esille ja menin hakemaan miestä lukemaan ja kommentoimaan mulle, se sama paska jatkui aina vaan, en edes ehtinyt pyytää lukemaan. Tämä pikkuhelvetti jatkuu ja jatkuu kunnes mä hautaan kupsahdan.

 

[vieras]

Naiset!
Se on TODELLA tärkeää, että opitte ottamaan itsellenne tilaa ja tekemään välillä juuri niin kuin ITSE haluatte. Muuten teette karhunpalveluksen kaikille ympärillänne ja varsinkin siis lapsillenne!

Emmä voi muuttaa mitään. Mut on *tapettu* jo. Samat aseet toimii aina ja ikuisesti.

Ja mitkä ne aseet on?

 

[mä]

Ja mitkä ne aseet on?

Psykologiset.

 

[ryhtiä nyt]

Siis vaatiiko sun mies ostamaan halpaa tai olemaan ostamatta?! Kuulostaa, että olet pihi ja kärsit siitä itsekin. Älä ainakaan vieritä syytä kenenkään muun niskoille tai katkeroidu, jos saat itse pilattua ilon elämästäsi.

 

[mä]

Siis vaatiiko sun mies ostamaan halpaa tai olemaan ostamatta?! Kuulostaa, että olet pihi ja kärsit siitä itsekin. Älä ainakaan vieritä syytä kenenkään muun niskoille tai katkeroidu, jos saat itse pilattua ilon elämästäsi.

Sinussahan on hyvät ainekset olla just semmosten miesten kannattaja, joista tää aloitus tehtiin. Hyvä paskiainen, ootko ittestäs ylpeekin.

 

[Ryhtiä]

Siis vaatiiko sun mies ostamaan halpaa tai olemaan ostamatta?! Kuulostaa, että olet pihi ja kärsit siitä itsekin. Älä ainakaan vieritä syytä kenenkään muun niskoille tai katkeroidu, jos saat itse pilattua ilon elämästäsi.

Sinussahan on hyvät ainekset olla just semmosten miesten kannattaja, joista tää aloitus tehtiin. Hyvä paskiainen, ootko ittestäs ylpeekin.

Mikä vitun miesten kannattaja, jos ihminen pilaa oman elämänsä nuukailemalla ja säästämällä ja antamalla toisten päättää kaiken ilman, että yhtään panee vastaan, niin on kuule aika katsoa peiliin.
Joo, on olemassa just näitä painostajamiehiä, jotka on yhtä lailla inhottavia, mutta on olemassa myös marttyyrinaisia, jotka kärsivät kaiken, vaikka ei oo mitään kärsittävää... Jokainen on oman onnensa seppä, jos ei ikinä pysty sanomaan, mitä haluaa tai tekemään mitä toivoo, niin ei sitä saa, eikä siitä saa syyttää kanssaeläjiä: miestä tai lapsia.

 

[ryhtiä]

Ja lueppa mä uudestaan, aloituksessa ei puhuta siitä, että ap:ta painostettaisiin mihinkään, hän vain taipuu toisen tahdon edessä, lasten ja miesten ja varmaan kaikkien. Taitaa olla sulla itsellä sellainen ongelma...

 

[tätä ihmettelen]

Ja lueppa mä uudestaan, aloituksessa ei puhuta siitä, että ap:ta painostettaisiin mihinkään, hän vain taipuu toisen tahdon edessä, lasten ja miesten ja varmaan kaikkien. Taitaa olla sulla itsellä sellainen ongelma...

Niin tai kun on luvannut osoittaa rakkautta, niin tekee sen. Miksei mies hoksaa, että nyt nainen tekee hallaa itselleen?

 

[Ulpu]

Ei ei ei ei ei .... Ei tämä siis ole mitenkään miehestä tai lapsista riippuvainen vaan yleensäkin olen aina elänyt näin. Lapsesta asti. En tosin tiedä miksi minusta on tälläinen tullut.
Mutta KAIKILLE olen mieliksi aina. Yleensä en kärsi siitä mitenkään. Enkä ajattele asiaa mutta joskus ( niin kuin eilen illalla ) siitä tuli huono mieli.
Mutta nyt jo taas helpompi kun on yön yli nukuttu Ei harmita enää.

Mieheen tämä ei liity mitenkään, eikä kehenkään muuhunkaan. Ihan on vain minun oma häpeäni.
Ja ilmenee siis pienissä jutuissa.
Kuten edellä mainitut ja mm. johonkin lähtemisen kanssa. Jos lapset hoidossa ja olisi mahdollisuus nukkua univelkaa pois kaikessa rauhassa ja joku soittaakin että lähdetkö pitkälle lenkille niin lähden vaikka olo olisi huono tai erityisen väsynyt. Ihan vain sen vuoksi ettei pyytäjälle tulisi huono mieli siitä koska oli ajatellut mielessään että mennään enkä sitten olisi lähtenytkään.

Mutta en ymmärrä mistä veditte sen että syyttäisin tästä jotain muuta?
En todellakaan. Enkä varsinkaan miestäni. Mies kyllä hemmottelee minua, pitää minusta erittäin hyvää huolta ja kannustaa ajattelemaan itseäni. Useasti ostaisikin minulle just uusia vaatteita ja koruja mistä haaveilen mutta itse jostain syystä toppuuttelen ja ajattelen että voitaisiin naistenvaateosaston sijaan mennä miestenvaateosastolle tai lastenvaateosastolle ja käyttää se raha siellä.