Tuntuuko menneisyys romanttiselta ja jännittävältä? Vähän mietittävää...

Innostuin vähän selailemaan oman paikkakunnan kirjoja 1800-luvun puolelta, ja täytyy sanoa että vakavaksi meni. Etsiskelin omia esi-isiä, ja aika kovaa tuntuu noiden elämä olleen. Tosi moni kuoli synnytykseen, lapsikuolleisuus oli korkea, oli onnettomuuksia ja sairautta ja hukkumistapauksia ja palokuolemia ja vaikka mitä.

Yksi perhe menetti perhe menetti reilun kuukauden aikana äidin ja kuusi lasta, syynä jonkinlainen sairaus (augustifeber?), joka näytti kirkonkirjoista päätelleen karsineen paikkakunnan väkeä yllättävän paljon. Toinen perhe menetti saman vuoden aikana useamman lapsen onnettomuuksissa: ensin yksi lapsi tukehtui, sitten toinen paloi kuoliaaksi, ja lopuksi perheen teinipoika hukkui. Lapsia useimmille tuntuu syntyneen tiheään, ainakin joka toinen vuosi. Yhdessä perheessä oli syntynyt kolmoset, jotka ikävä kyllä eivät eläneet edes päivää. Alle 4-vuotiaina kuolleita lapsia oli todella paljon

Ei tässä kai mitään suurempia yllätyksiä sinänsä ollut, mutta kun nyt tiesi että kyseessä ovat omat esi-isät ja heidän perheensä, niin asia tuli jotenkin lähelle.

Yllätyksenä tuli, että ihmisiä kuitenkin eli päälle 90-vuotiaaksi. Sitkeitä olivat.

Sain nyt inspiraation, ja päätin alkaa kerätä talteen vanhempien polvien kokemuksia ja tarinoita. Isovanhempia minulla ei enää ole jäljellä, mutta omat vanhemmat ja muut vanhemmat sukulaiset muistavat vielä...

Oman paikkakunnan kirjoja voi tutkiskella täällä: Historiakirjat - Seurakuntaluettelo

 

Kiitos linkistä!
Kyllä esi-isien elämä on vaikeaa ollut. Sen on itsekin saanut kuulla kun mummoni jutteli hänelle perimötietona tulleista asioista. Elämä on nykyään niin paljon helpompaa ja saamme olla monesta kiitollisia!

 

Ei löydy oikein tuolta, sukuni ei vielä ollut Suomessa.

 

Ei löydy oikein tuolta, sukuni ei vielä ollut Suomessa.

Onko sukusi muuten Aasiasta? Tuosta kuvasta vaan ajattelin.

Aloittajalle kiitos hyvästä linkistä! =)

 

Onko sukusi muuten Aasiasta? Tuosta kuvasta vaan ajattelin.

Aloittajalle kiitos hyvästä linkistä! =)

Öhm... ei. Liian monen sukupolven ristiinnaimista eurooppalaisissa aatelisperheissä aiheuttaa tämännäköisiä ihmisiä tuloksena.

 

Öhm... ei. Liian monen sukupolven ristiinnaimista eurooppalaisissa aatelisperheissä aiheuttaa tämännäköisiä ihmisiä tuloksena.

Eikös aatelisperheet ole hyvin pitänyt kirjaa sukulaisista? Sulla on sitten varmaan enemmänkin tietoa suvustasi?

Vähän kadehdin miestä, jonka suku on ollut ns. parempaa väkeä, ihan siitä syystä, kun ovat jättäneet jälkeensä niin paljon jälkiä. On tauluja ja kirjeitä ja mainitaan historiankirjoissa (ja Wikipediassa ) ja on tarinoista siitä, miten joku sukulainen teki sitä ja tätä... Jotenkin haluaisin itsekin tietää esi-isistä kaikkea, mutta minun sukuni on ollut sekä isän että äidin puolelta ihan köyhintä kansanosaa, eikä heistä ole juuri jälkiä jäänyt. Isäni ei esim. ikinä ole saanut tietää kumpaakaan isoisäänsä... kirkonkirjoissa on molempien vanhempien kasteilmoitusten kohdalla vain merkintä "o.ä.", avioton. Toisen isoäidin kommentti: "pimeää oli kun hän tuli, ja pimeää oli kun hän meni..."

 

Aika karua elämää ainakin äitini puolella sukua on ollut, äidin omastakin perheestä kaksi kolmannesta kuoli tuberkuloosiin sodan jälkeen. En ole asioita tutkinut juurikaan.

 

Eikös aatelisperheet ole hyvin pitänyt kirjaa sukulaisista? Sulla on sitten varmaan enemmänkin tietoa suvustasi?

Vähän kadehdin miestä, jonka suku on ollut ns. parempaa väkeä, ihan siitä syystä, kun ovat jättäneet jälkeensä niin paljon jälkiä. On tauluja ja kirjeitä ja mainitaan historiankirjoissa (ja Wikipediassa )

Lukuisia sukulaisia löytyy Wikipediasta, taiteilijamatrikkelista ja aateliskalenterista. Joku uskalsi jopa väittää olevansa Ruotsin kuningas. xD

 

Kiitos linkistä. Löytyi esi-isiä .

 

Mielenkiintoinen sivusto, kiitos RLK. =)
Äitini teki aikanaan sukuselvityksen isän suvusta, aloitti myös oman sukunsa tutkimista mutta jossain vaiheessa hän löysi jonkun esi-isän Hämeenlinnan lääninvankilasta ja jätti tutkimisen siihen.

Suvussa on isän puolelta ihan wikipediasta löytyvää porukkaa. Tosin en tiedä onko mulla kovin hyvät geenit, ajatellen että isäni isä sekosi uskontoon ja Maria Åkerblomiin ja äitini isä ryyppäsi itsensä hengiltä amerikassa.... siinä ovat naiset saaneet hoitaa lapset ja muun vastuun, kun miehet toteuttivat itseään.