I
IidaMaria
Vieras
Lapset kyllä huomaa ja huomioi äidinkin mutta tuntuu että aikuisten seurassa huomaa usein jäävänsä yksin.
Kotona olen lasten kanssa päivät ja mies töissä. Iltaisin mies huomioi tottakai lapsia ja auttaa tässä arjessa ja sitten kömmitään nukkumaan.
Olen synnyttänyt pari viikkoa sitten ja loppuraskaudessa oli 'ongelmia' ennenaikaisten supistusten vuoksi joita mies pelkäsi niin ettei halunnut seksiä harrastaa ettei synnytys käynnistyisi.
Ja nyt tietysti on jälkivuotoa joten ei seksiä ole vieläkään.
Mies tässä kotona isyyslomalla mutta aika kuluu molemmilta lasten parissa ( lapsia kolme alle kouluikäistä ), kodinhoidossa ja eläinten kanssa.
Tänään kävi vieraita uutta vauvaa katsomassa ja mies lähti heille grillailemaan ruokaa pihalle.
Lapset lähtivät perässä tottakai kun ilma oli hieno. Ja kaikki vieraatkin sitten. Sopivasti hetki sen jälkeen kun vauva heräsi joten sain jäädä yksin sisälle vaihtamaan vaippaa ja imettämään. ( imettäminen rauhassa on kyllä mielestäni ihan hyvä asia!!
).
Sitten porukka tuli aika nopeasti taas jo sisälle syömään ( minä imetin edelleen ) ja saivat syötyä juuri niin että itse pääsin sitten yksin keittiöön ruokapöydän ääreen kun sain imetettyä. Muu porukka siirtyi olohuoneen puolelle ( mies vauvan kanssa ) ja sieltä sitten pihalle kiireesti. Äkkiä söin grillimakkaran että pääsisin edes hetkeksi aikuisporukkaan mukaan. Ja kaikki muut olivatkin sitten ulkona kun itse jäin etsimään vauvalle ulkovaatetta päälle. Kerkesin hetkeksi pihalle ja oli mukava kun sai hetken rupatella aikuistenkin kanssa.
Illalla oltiin sitten oman perheen voimin ulkona. Lapset leikkivät hiekkalaatikolla, vauva nukkui mutta mies touhusi koko ajan jotain. Vaikka sanoin että olisi ihan kiva jos istahtaisi hetkeksi nauttimaan ihanasta ilmasta, rauhasta ja katselemaan lasten touhuja. Ihan vaan hetkeksi siihen viereeni että olisi voinut vaikka muutaman sanan vaihtaa.
Ei ennättänyt.
Sain siis yksin nauttia ja istua silloinkin.
Välillä tuntuu että kukaan ei huomaa minua ollenkaan. Saan olla paljon lasten kanssa keskenäni ja siksi aikuinen juttuseura olisikin ihanaa sillointällöin.
Ystävät asuvat kaukana täältä.
Eikä haittaisi vaikka joskus saisi hetken jakamatonta huomiota tuolta aviomieheltä. Vaikka pari kaunista sanaa, vähän läheisyyttä ja kosketustakin.
Nitinnatinnarinaa tämä viesti siis.
Mutta kiitos, kyllä helpotti kirjoittaa eikä se kirjoitettuna näytä/kuulostakaan niin kamalalta kuin miltä se tuntui juuri äsken.
Kotona olen lasten kanssa päivät ja mies töissä. Iltaisin mies huomioi tottakai lapsia ja auttaa tässä arjessa ja sitten kömmitään nukkumaan.
Olen synnyttänyt pari viikkoa sitten ja loppuraskaudessa oli 'ongelmia' ennenaikaisten supistusten vuoksi joita mies pelkäsi niin ettei halunnut seksiä harrastaa ettei synnytys käynnistyisi.
Ja nyt tietysti on jälkivuotoa joten ei seksiä ole vieläkään.
Mies tässä kotona isyyslomalla mutta aika kuluu molemmilta lasten parissa ( lapsia kolme alle kouluikäistä ), kodinhoidossa ja eläinten kanssa.
Tänään kävi vieraita uutta vauvaa katsomassa ja mies lähti heille grillailemaan ruokaa pihalle.
Lapset lähtivät perässä tottakai kun ilma oli hieno. Ja kaikki vieraatkin sitten. Sopivasti hetki sen jälkeen kun vauva heräsi joten sain jäädä yksin sisälle vaihtamaan vaippaa ja imettämään. ( imettäminen rauhassa on kyllä mielestäni ihan hyvä asia!!
).Sitten porukka tuli aika nopeasti taas jo sisälle syömään ( minä imetin edelleen ) ja saivat syötyä juuri niin että itse pääsin sitten yksin keittiöön ruokapöydän ääreen kun sain imetettyä. Muu porukka siirtyi olohuoneen puolelle ( mies vauvan kanssa ) ja sieltä sitten pihalle kiireesti. Äkkiä söin grillimakkaran että pääsisin edes hetkeksi aikuisporukkaan mukaan. Ja kaikki muut olivatkin sitten ulkona kun itse jäin etsimään vauvalle ulkovaatetta päälle. Kerkesin hetkeksi pihalle ja oli mukava kun sai hetken rupatella aikuistenkin kanssa.
Illalla oltiin sitten oman perheen voimin ulkona. Lapset leikkivät hiekkalaatikolla, vauva nukkui mutta mies touhusi koko ajan jotain. Vaikka sanoin että olisi ihan kiva jos istahtaisi hetkeksi nauttimaan ihanasta ilmasta, rauhasta ja katselemaan lasten touhuja. Ihan vaan hetkeksi siihen viereeni että olisi voinut vaikka muutaman sanan vaihtaa.
Ei ennättänyt.
Sain siis yksin nauttia ja istua silloinkin.
Välillä tuntuu että kukaan ei huomaa minua ollenkaan. Saan olla paljon lasten kanssa keskenäni ja siksi aikuinen juttuseura olisikin ihanaa sillointällöin.
Ystävät asuvat kaukana täältä.
Eikä haittaisi vaikka joskus saisi hetken jakamatonta huomiota tuolta aviomieheltä. Vaikka pari kaunista sanaa, vähän läheisyyttä ja kosketustakin.
Nitinnatinnarinaa tämä viesti siis.
Mutta kiitos, kyllä helpotti kirjoittaa eikä se kirjoitettuna näytä/kuulostakaan niin kamalalta kuin miltä se tuntui juuri äsken.
