Tuntuu niin pahalta

[Yhden äiti]

Tuntuu nii. Pahalta kun tuttavapiirissä ja sukulaisilla koko ajan syntyy uusia vauvoja ja ilmenee uusia raskautuneita. Meillä on 1 lapsi, nyt 8-v. Toinen ollut haavena jo pitkään. 2009 oli yksi keskenmeno, muuten ei mitään merkkiä uudesta vauvasta. Joka kerran riipaisee kun kuulee vauva uutisia toisilta. Tuntuu niin epäreilulta että toiset raskautuu niin helposti ja itse ei millään. Lapsettomuustutkimuksiin ollaan hakeutumassa, kun alkaa ikäkin kohta tulla vastaan (minä 32 ja mies 35)

 

[Yhden äiti]

"Kulisseja" pidän ylhäällä enkä tuo ilmi että toinen haaveena olisi. Kaikki luulevat että tämä yksi on meille nyt riittävä ja että toista mietitään joskus jos mietitään. En halua kertoa kenellekkään kuinka arka paikka tämä on ja kuinka paljon toista lasta haluamme. Olen sukulaisten vauvoista onnellinen, ainakin ulospäin nähtynä. Sisällä sydän vuotaa, kun ei omaa kuulu.

 

[Se ja se]

Lapsettomuustutkimuksiin vaan. Saanko kysyä minkä takia olette odottaneet näin kauan, jos asia sinua kerran vaivaa? Itse olen saanut kaksi lasta hoidoilla, tutkimuksiin hakeuduttiin ensimmäistä tehtäessä vuoden jälkeen ja toista tehtäessä apua lähdettiin hakemaan 2 vuoden yrittämisen jälkeen. Muuten oltais takuulla lapsettomia ja katkeriakin siitä.

 

["Vieras"]

Miksette ole aikaisemmin hakeutuneet tutkimuksiin.

Luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Meillä tuli lapsille ikäeroa "vain" 6v. Pari keskenmenoa oli tässä välissä. Otin ne todella raskaasti. Meillä syynä pitkään ikäeroon oli mun endometrioosi. Sitä operoitiin vasta keväällä 2012 vaikka oli sitä ennen ollut tiedossa jo kaksi vuotta. Kolmannesta kierrosta laparoskopian jälkeen tärppäsi.

Minä tosin en pysynyt hiljaa meidän tilanteesta. Avoimesti kerroin, kuinka on ongelmia sillä saralla ja toivoin että lisääntymissuunnitelmista ei kyseltäisi sen enempää.

Koita kestää! Ehkä teillekin se toivottu toinen lapsi vielä tulee.

 

[Yhden äiti]

Lapsettomuustutkimuksiin vaan. Saanko kysyä minkä takia olette odottaneet näin kauan, jos asia sinua kerran vaivaa? Itse olen saanut kaksi lasta hoidoilla, tutkimuksiin hakeuduttiin ensimmäistä tehtäessä vuoden jälkeen ja toista tehtäessä apua lähdettiin hakemaan 2 vuoden yrittämisen jälkeen. Muuten oltais takuulla lapsettomia ja katkeriakin siitä.

Ensimmäisen lapsen jälkeen todettiin kilpirauhasen liikatoiminta, jika hoidettiin sitten vajaatoiminnaksi. On mennyt aikaa että tämä sairaus on saatu kuriin ja arvot pysymään. Tuo 2009 keskenmenokin oli luultavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama, kun tuolloin todettiin sitten arvojen olleen jälleen pielessä. Meni silloin kesken jo 7 viikolla.

 

[Yhden äiti]

Kai sitä on jo itsekkin yrittänyt sopeutua ajatukseen yhdestä lapsesta. On nyt viimeaikoina alkanut aina vain enemmän asia painamaan. En ole uskaltanut itsellenikään myöntää kuinka paljon toista haluaisin.

 

[Äiti seiskanelonen]

Tiedän tunteen.Minä myös kehotan toimimaan heti hoitojen suhteen. Itse täytän kohta 40v ja tuumin, että kohta ei enää auta mitkään hoidot tai lääkkeet. On minulla onneksi yksi lapsi, nyt 3v. Yritystä on ollut, vaikkakin vain 1,5 vuotta ja kesästä asti olen kokeillut noita alkuvaiheen lääkkeitä (terot/clomit). Ei tulosta. Älä jätä liian myöhäiseen, kuten minä. Veljeni perheeseen syntyi juuri alkuvuodesta ja toinen syntyy ensivuoden alussa *hurraa*. Ja on ihan kauheaa kun sydän suree aina kun heitä tapaa :'(

 

[Se ja se]

Ensimmäisen lapsen jälkeen todettiin kilpirauhasen liikatoiminta, jika hoidettiin sitten vajaatoiminnaksi. On mennyt aikaa että tämä sairaus on saatu kuriin ja arvot pysymään. Tuo 2009 keskenmenokin oli luultavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama, kun tuolloin todettiin sitten arvojen olleen jälleen pielessä. Meni silloin kesken jo 7 viikolla.

Sitä suuremmalla syyllä MARS gynen vastaanotolle ja hoitoihin. Mielesi kohenee kun tiedät että olette tekemässä asialle jotakin. Tsemppiä, asioilla on taipumus järjestyä! Nyt pitää sännätä asioille, kuopus (se pilleripurkista alkunsa saanut) on jo yläasteella ja tarvitsee ruokaa emnnen treenejä! Voimahalaus!

 

[Yhden äiti]

Tiedän tunteen.Minä myös kehotan toimimaan heti hoitojen suhteen. Itse täytän kohta 40v ja tuumin, että kohta ei enää auta mitkään hoidot tai lääkkeet. On minulla onneksi yksi lapsi, nyt 3v. Yritystä on ollut, vaikkakin vain 1,5 vuotta ja kesästä asti olen kokeillut noita alkuvaiheen lääkkeitä (terot/clomit). Ei tulosta. Älä jätä liian myöhäiseen, kuten minä. Veljeni perheeseen syntyi juuri alkuvuodesta ja toinen syntyy ensivuoden alussa *hurraa*. Ja on ihan kauheaa kun sydän suree aina kun heitä tapaa :'(

Pahinta on juurikin miehen suvun juhlat. Hänen veljellään on 3 lasta joista vanhin olisi saman ikäinen meillä kesken menneen kanssa. Muut ovat 2v ja 6kk. Miejen siskolla taasen vanhin on nyt eskarissa ja toiset ovat kohta 2v ja kolmas nyt 3kk. Sydäntä riipaisee joka kerran, enkä voi sitä ulospäin näyttää.

 

[Yhden äiti]

Terveyskeskuksessa ollaan käyty lääkärille keskustelemassa ja lähete on lähdössä sairaalan lapsettomuuspuolelle. Jonot sinne ovat tietenkin kuukausia.