Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Tuntuu, että olen täysin epäonnistunut elämän valinnoissani 40+-vuotiaana, kun alan miettimään, mitä olen saavuttanut tai pilannut omilla valinnoillan
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 32604489"]</p><p>Viime aikoina olen alkanut miettimään kovasti elämääni ja mitä on elämässäni saanut aikaan. Se on nostanut jonkinlaisen ahdistuksen ja voimakkaan epäonnistumisen tunteen. Olen eronnut kolmen lapsen äiti, vanhemmat lapset on jo 16- ja 18-vuotiaat, nuorimmainen 10v. Lasten isästä olen eronnut kohta neljä vuotta sitten. Koen tehneeni jo lasten isän valinnassa suuren virheen, josta joudun tavallaan kantamaan vastuuta hamaan loppuun saakka. Lasten isä on alkoholiin menevä yrittäjä, jonka vapaa-aika menee enimmäkseen juodessa. Vanhimman poikamme täysi-ikäistyttyä isä on ottanut pojan tuohon ainoaan harrastukseensa "mukaan" ja pitävät tätä nykyä isänsä luona harva se viikonloppu saunailtoja. Asia on itselleni vaihea ja ahdistavakin. Poika on fiksu, aiemmin urheilijanuorukainen, joka käy nyt viimeistä lukiovuottaan. Pelkään äärettömän paljon, että poika lähtee isänsä jalanjäljille, vaikka lahjoja olisi paljon enempään.</p><p></p><p>Erossa sain näennäisen summan talostamme. Minulla oli niin suuri tarve sillä hetkellä päästä eroon ja irti narsistisesta suhteesta ja alkoholin liikakäytön aiheuttamasta ilmapiiristä, että tein mitä tahansa, jotta pääsen sieltä mahdollisimman nopeasti. Muussa vaihtoehdossa olisimme tapelleet luultavasti eri oikeusasteissa, koska mies ei luonteensa puolesta olisi ikinä tullut antamaan periksi raha-asioissa, koska se on ollut aina yksi hallinnan keino. Joku voi sanoa tai ajatella, että mitä sitten ruikutan, koska olen tehnyt itse sellaisen päätöksen aikoinani ja hyväksynyt sen. Tottahan se on, että itse niin valitsin, mutta se oli toisaalta ainut mahdollisuus ja keino päästä kauheasta liitosta irti. En olisi ikinä jaksanut jäädä tappelemaan rahan takia ja toisaalta se olisi pitänyt minut kiinni exässä, josta halusin eroon ja jonka kanssa en halunnut olla yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko.</p><p></p><p>Nyt asun rivitalokolmiossa ja koitamme minun viikollani löytää kaikille omaa tilaa. Isompaan asuntoon alueellamme minulla ei ole varaa. Laspen isä asuu myös samalla suuralueella ja nuorimman lapsemme lähikoulun vuoksi joudun alueella pysymään vielä pitkään. Lapset ovat äärimmäisen rakkaita ja heihin haluan pitää läheiset ja hyvät välit. Mutta myös heille kotini pienuus on välillä ongelma, isä kun taas asuu isoa omakotitaloa, jossa perheenä aikoinaan asuimme. Pelkään koko ajan milloin lapset kyllästyvät asiaan tms. ja haluavat muuttaa pysyvästi isälleen. Itselläni on ollut haaveena saada sopivan kokoinen asunto ja tietyt kriteeritkin pitäisi tietenkin täyttyä, mutta koska vanhin lapsi on jo täysi-ikäinen niin mietin myös, mikä on kannattavaa enää tässä vaiheessa. Ja se tuntuu surulliselta, ikäänkuin aika loppuisi kesken tehdä hyvää lasten eteen.</p><p></p><p>Josta päästäänkin ammattian ja työtäni koskevaan asiaan. Lähdin aikoinaan suoraan lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja sitä työtä olen valmistumisesta saakka tehnyt eli nyt jo reili 20 vuotta. Työtä onkin saanut tehdä ja työn kiire sekä raskaus ovat lisääntyneet koko työssaoloaikani aikana suuresti. Olen töiden jälkeen usein niin väsynyt, etten jaksa enää oikein mitään. Odotan vain, että pääsisin nukkumaan. Palkka ei vastaa työn vastuuta millään tavalla ja tarkkaan pitää jokainen meno laskea ja harkita, kaikki suuremmat moneen kertaan. Tietyt asiat olen ymmärtänyt jo aikoja sitten olevan itseni ulottumattomissa tässä elämässä, ammatissa ja palkkatasolla. Ja olen pettynyt. Pettynyt siihen, että vaikka valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, valitsin alan, jossa ei palkkatason paranemista tapahdu koskaan, joka on kyllä vaativaa, mutta siitä ei koskaan tule saamaan sitä vastaavaa korvausta. Mutta kun "rahakkaat" alat ei kiinnostaneet....Ja tiedän, ettei raha ja materia tuo onnea vaan ihan muut asiat. Mutta ihmisellä on myös haaveita ja toiveita tietynlaisesta elämästä, valita itselleen tärkeitä asioita. Niin minullakin, ei isoja eikä suuruudenhulluja, mutta sellaisia asioita, joiden tietäisin tuovan itselleni hyvän olon ja ns. sisäisen rauhan. Mutta tuskin voin niitä saavuttaa enää koskaan. Tuntuu niin turhalta.</p><p></p><p>Olkoonkin kriisi ja jonkinlainen elämän taitekohta, mutta tällä hetkellä olen täysin näköalaton, enkä näe "valoa tunnelin päässä" oikein missään.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 32604489"] Viime aikoina olen alkanut miettimään kovasti elämääni ja mitä on elämässäni saanut aikaan. Se on nostanut jonkinlaisen ahdistuksen ja voimakkaan epäonnistumisen tunteen. Olen eronnut kolmen lapsen äiti, vanhemmat lapset on jo 16- ja 18-vuotiaat, nuorimmainen 10v. Lasten isästä olen eronnut kohta neljä vuotta sitten. Koen tehneeni jo lasten isän valinnassa suuren virheen, josta joudun tavallaan kantamaan vastuuta hamaan loppuun saakka. Lasten isä on alkoholiin menevä yrittäjä, jonka vapaa-aika menee enimmäkseen juodessa. Vanhimman poikamme täysi-ikäistyttyä isä on ottanut pojan tuohon ainoaan harrastukseensa "mukaan" ja pitävät tätä nykyä isänsä luona harva se viikonloppu saunailtoja. Asia on itselleni vaihea ja ahdistavakin. Poika on fiksu, aiemmin urheilijanuorukainen, joka käy nyt viimeistä lukiovuottaan. Pelkään äärettömän paljon, että poika lähtee isänsä jalanjäljille, vaikka lahjoja olisi paljon enempään. Erossa sain näennäisen summan talostamme. Minulla oli niin suuri tarve sillä hetkellä päästä eroon ja irti narsistisesta suhteesta ja alkoholin liikakäytön aiheuttamasta ilmapiiristä, että tein mitä tahansa, jotta pääsen sieltä mahdollisimman nopeasti. Muussa vaihtoehdossa olisimme tapelleet luultavasti eri oikeusasteissa, koska mies ei luonteensa puolesta olisi ikinä tullut antamaan periksi raha-asioissa, koska se on ollut aina yksi hallinnan keino. Joku voi sanoa tai ajatella, että mitä sitten ruikutan, koska olen tehnyt itse sellaisen päätöksen aikoinani ja hyväksynyt sen. Tottahan se on, että itse niin valitsin, mutta se oli toisaalta ainut mahdollisuus ja keino päästä kauheasta liitosta irti. En olisi ikinä jaksanut jäädä tappelemaan rahan takia ja toisaalta se olisi pitänyt minut kiinni exässä, josta halusin eroon ja jonka kanssa en halunnut olla yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko. Nyt asun rivitalokolmiossa ja koitamme minun viikollani löytää kaikille omaa tilaa. Isompaan asuntoon alueellamme minulla ei ole varaa. Laspen isä asuu myös samalla suuralueella ja nuorimman lapsemme lähikoulun vuoksi joudun alueella pysymään vielä pitkään. Lapset ovat äärimmäisen rakkaita ja heihin haluan pitää läheiset ja hyvät välit. Mutta myös heille kotini pienuus on välillä ongelma, isä kun taas asuu isoa omakotitaloa, jossa perheenä aikoinaan asuimme. Pelkään koko ajan milloin lapset kyllästyvät asiaan tms. ja haluavat muuttaa pysyvästi isälleen. Itselläni on ollut haaveena saada sopivan kokoinen asunto ja tietyt kriteeritkin pitäisi tietenkin täyttyä, mutta koska vanhin lapsi on jo täysi-ikäinen niin mietin myös, mikä on kannattavaa enää tässä vaiheessa. Ja se tuntuu surulliselta, ikäänkuin aika loppuisi kesken tehdä hyvää lasten eteen. Josta päästäänkin ammattian ja työtäni koskevaan asiaan. Lähdin aikoinaan suoraan lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja sitä työtä olen valmistumisesta saakka tehnyt eli nyt jo reili 20 vuotta. Työtä onkin saanut tehdä ja työn kiire sekä raskaus ovat lisääntyneet koko työssaoloaikani aikana suuresti. Olen töiden jälkeen usein niin väsynyt, etten jaksa enää oikein mitään. Odotan vain, että pääsisin nukkumaan. Palkka ei vastaa työn vastuuta millään tavalla ja tarkkaan pitää jokainen meno laskea ja harkita, kaikki suuremmat moneen kertaan. Tietyt asiat olen ymmärtänyt jo aikoja sitten olevan itseni ulottumattomissa tässä elämässä, ammatissa ja palkkatasolla. Ja olen pettynyt. Pettynyt siihen, että vaikka valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, valitsin alan, jossa ei palkkatason paranemista tapahdu koskaan, joka on kyllä vaativaa, mutta siitä ei koskaan tule saamaan sitä vastaavaa korvausta. Mutta kun "rahakkaat" alat ei kiinnostaneet....Ja tiedän, ettei raha ja materia tuo onnea vaan ihan muut asiat. Mutta ihmisellä on myös haaveita ja toiveita tietynlaisesta elämästä, valita itselleen tärkeitä asioita. Niin minullakin, ei isoja eikä suuruudenhulluja, mutta sellaisia asioita, joiden tietäisin tuovan itselleni hyvän olon ja ns. sisäisen rauhan. Mutta tuskin voin niitä saavuttaa enää koskaan. Tuntuu niin turhalta. Olkoonkin kriisi ja jonkinlainen elämän taitekohta, mutta tällä hetkellä olen täysin näköalaton, enkä näe "valoa tunnelin päässä" oikein missään. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
jääkiekko on hurja laji
21 min sitten
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tuli tuosta teurastuskeskustelusta mieleen
35 min sitten
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Nuorten naisten joukossa leviävä ajattelumalli herättää huolta asiantuntijoissa"
56 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Suomi pelastaa maailman ilmastonmuutokselta poistamalla tarjottimet kouluista
Tänään 14:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Yön timo. Mistä se nimitys oikein tulee?
Tänään 14:36
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Suomen kesät pitenevät kuukaudella – muutos on jo käynnissä. Ilmatieteen laitoksen tutkija kertoo, millainen on Suomen kesien tulevaisuus."
Tänään 14:27
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ministeri Juuso ja Orpon hallitus nauttii eduskunnan luottamusta
Tänään 13:27
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Perjantain ruokaketju.
Tänään 13:19
-roosaruusa-
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kela pakottaa elämäntapatyöttömät muuttamaan halvempiin vuokra-asuntoihin
Started by vierailija
Maanantai klo 14:33
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Rakastun yhä uudelleen ja uudelleen!😍🥰❤️
Started by Lispetti
Tiistai klo 09:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
"Tuo johtuu siitä, että Espanjan sosiaaliturva ei ole asumisperusteinen. Jos et tule omillasi toimeen, se on näkemiin."
Started by vierailija
Maanantai klo 00:04
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Kukapa olisi uskonut? Nössöä toimittajaa Mika Tommolaa epäillään vaimonsa pahoinpitelystä 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:46
Luettu: 646
Aihe vapaa
5.
Karut työttömyysluvut julki: Maaliskuussa oli 60 000 työtöntä enemmän vuoden takaiseen verrattuna
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:47
Luettu: 515
Aihe vapaa
6.
”Suomessa nuoret miehet kiinnostuvat kristinuskosta nyt tutkijan mielestä hämmästyttävällä tavalla.” Miksi heidän mielenterveytensä on romahtanut?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 09:40
Luettu: 483
Aihe vapaa
7.
Suomen presidentin ulkomaalaisella puolisolla on glamouria enemmän kuin kenelläkään puolisolla aiemmin
Started by vierailija
Tiistai klo 22:42
Luettu: 481
Aihe vapaa
8.
Mamiksi kutsuminen sängyssä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:42
Luettu: 473
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Perjantain ruokaketju.
Latest: ruuttis
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
vatsakipu ja pitkä aikainen kuumeilu
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Suun haavaumat?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Nuorten naisten joukossa leviävä ajattelumalli herättää huolta asiantuntijoissa"
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
6.
Jos tulee sota ja yhteiskunnat romahtaa niin henkiin jääneille ihana asia että ilmastonmuutos saatettu alulle
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
7.
Tuli tuosta teurastuskeskustelusta mieleen
Latest: ruuttis
16 min sitten
Aihe vapaa
8.
olen lihonut 24kg viime keväästä- masennuslääkkeet lihottaa?
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Tuntuu, että olen täysin epäonnistunut elämän valinnoissani 40+-vuotiaana, kun alan miettimään, mitä olen saavuttanut tai pilannut omilla valinnoillan
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu