Tuntuu että olen raskaana, en saa testattua enkä kerrottua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut

Vieras
En tiedä miksi mutta en millään saa testattua olenko raskaana, enkä varsinkaan pysty asiasta kenellekään puhumaan... Olen ihan loukussa asian kanssa. Lopetin pillereiden syömisen muutamia kuukausia sitten (mies tietää ja yhdessä sovittiin) ja ollaan oltu nyt ilman ehkäisyä ja koitettu luottaa ns. varmoihin päiviin plus ovulaation aikoihin ollaan käytetty kondomia. Kiertoni palasi heti normaaliksi mutta nyt ei olekaan menkkoja kuulunut ja ovat jo pari viikkoa myöhässä. Varasin ajan tälle kuulle kierukan laittoon menkkaviikolle vaan kun niitä ei kuulunut, terveydenhoitaja siirsi aikaa kahden kuukauden päähän oletetulle kuukautisviikolle. Varasin aikaa jo tuolloin kun pillerit lopetin mutta täällä on lääkäripulaa ja siksi aika meni näin pitkän ajan päähän. Oli todella vaikeaa saada koko aikaa näin kesäkuukausille kun lääkäritkin on lomalla... Ja nyt olo on ihan täysin samanlainen kuin ensimmäisen lapsen kohdalla (nyt vähän reilu 2 v), mahaa nipistelee ihan jatkuvaan ja paleltaa niin että saan nukkuakin villapaita päällä. Ostin pari päivää sitten raskaustestinkin vaan en ole uskaltanut sitä vieläkään tehdä, pelottaa niin paljon ja koitan tässä vaan odotella niitä kuukautisia tuleviksi. Eivätkä ne koskaan ole olleet tällä tavalla myöhässä - lukuunottamatta sitä kun viimeksi tulin raskaaksi. :(

Itselleni lapsi ei katastrofi olisi mutta miehen suhtautuminen pelottaa niin kauheasti. On viimeaikoina puhunut että ei mielellään haluaisi toista lasta nyt tähän samaan syssyyn ja jopa että yksikin lapsi riittäisi hänelle. En tiedä mitä sanoo, jos olen nyt raskaana. Ensimmäinenkin lapsi oli meille täysi yllätys, söin silloin minipillereitä ja jouduin lääkäriin jatkuvien mahakipujen eli tuon nipistelyn takia. Olin myös kauhean väsynyt ja palelin koko ajan - ihan niinkuin nytkin. En osannut pelätä raskautta kun kiertoni oli tuolloin sekaisin pillereiden aloituksesta ja vuosin välillä monta viikkoa ja sitten oli pitkiä kuivia kausia. Raskaus oli tuolloin jo kolmannella kuulla ja minulta jäi ammattikorkea kesken, olin juuri siellä aloittanut ja raskaus oli minulle aikamoinen shokki. Mies otti asian silloin paljon minua paremmin. Nyt taitaisi tilanne olla ihan toisinpäin.

En kaipaisi nyt yhtään syyllistäviä kommentteja tai haukkumista, halusin vaan jonnnekin avautua... Tiedän että varmaan kuullostaa tämä minun pelokkuuteni ihan lapselliselta kun en edes sitä testiä ole pystynyt tekemään. Pakko olisi kuitenkin kohta tehdä, en tiedä miten tässä voi enää mitään vitkutella tai salata kun on juhannuskin tulossa. Mies ihmettelee ihan varmasti jos en edes saunasiideriä illalla juo. :(
 
Kyllä mies on ottanut ihan tietoisen riskin kun olette paneskelleet ilman ehkäisyä. Kai kaikki tietää nykyään, että varmat päivät ei ole mikään kunnon ehkäisy? Ei ole varaa hermostua, joten älä pelkää miehesi reaktiota.
 
Ei sinun kehosi ap tahallaan ole raskautunut. On teiltä MOLEMMILTA AIKUISILTA täysin tietoinen päätös harrastaa suojaamatonta seksiä. Miehesi on todella lapsellinen jos pettyy sinuun, kun päätös on kerran ollut täysin yhteinen, Mikäänhän ei olisi estänyt teitä käyttämästä kondomia koko ajan, ei vain ovulaation aikoihin. Enintään hän voi pettyä itseensä, kun on mennyt luottamaan noin huonoon "ehkäisy"menetelmään kuin varmat päivät.
 
Jos se yhtään lohduttaa niin teillä tulee ihana ikäero lapsille ja sisarruksista on kovasti seuraa toisilleen. :) Itselläni on lapset samalla ikäerolla ja ei voi muuta kuin ihailla sisarrussuhteen kehittymistä.

Sitä minä en ymmärrä miksi miehen suhtautumista pitäisi pelätä? Käykö kiinni? Pelkäätkö huutamista? Jos on nyt päivän muualla niin pistä vaikka tekstiviesti, saapahan aikaa miettiä. Syyttämiseen älä suostu. Raskautumiseen kun tarvitaan kaksi. Tsemppiä nyt.
 
  • Tykkää
Reactions: soja
Lopetit pillerit ennen kuin sinulle asennettiin kierukka? Aikuinen ihminen, jolla jo on lapsi, miten naivi voi olla ja luottaa varmoihin päiviin... Nyt on vakavan keskustelun paikka teidän perheessä. Abortti vai lapsi? T: naevolan terkka, joka usein toivoisi pääsevänsä helpompiin hommiin vaikka Siwan kassalle!
 
Onneksi olkoon raskaudesta! Vaikka nyt on sinulla sekava olotila niin sinulla on 9 kk aikaa totutella miehesi kanssa ajatukseen toisesta lapsesta. Kerrot asian välittömästi kun miehesi tulee kotiin. Annat hänen päästellä höyryjä rauhassa jos hermostuu.. Älä huuda mukana, totea vaan tosiasiat. Pystyttekö saamaan hoitoapua illaksi jos pääsisitte vaikka tunnin kävelylenkille ja samalla pohtisitte asiaa?

Tulikin sitten vähän erilainen juhannus :)

Niin ja hyvä ikäero lapsilla. Heillä tulee olemaan seuraa vielä toisistaan paljon :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neuvolan täti;28623793:
Lopetit pillerit ennen kuin sinulle asennettiin kierukka? Aikuinen ihminen, jolla jo on lapsi, miten naivi voi olla ja luottaa varmoihin päiviin... Nyt on vakavan keskustelun paikka teidän perheessä. Abortti vai lapsi? T: naevolan terkka, joka usein toivoisi pääsevänsä helpompiin hommiin vaikka Siwan kassalle!

Kiitos vain kannustuksesta... :(

Lopetin pillerit kun vuoto yltyi niin voimakkaaksi että yötkin sain nukkua pyyhkeen päällä, ja tätä riemua kesti kokonaista kaksi kuukautta ja loppua ei tullut... Hemoglobiinit tippui alle sadan ja ihan terveydenhoitajan kehoituksesta lopetin. Tiesin kyllä että varmoissa päivissä on riskinsä mutta niillä meillä mentiin lähes kaksi vuotta ennen esikoista ja raskauduin vasta kun alettiin touhuamaan ilman kondomia ovulaation aikaan. Mutta riskistä olin tietoinen, ja niin luulin että on mieskin.
 
Onnittelut raskaudesta! niinkun joku jo sanoi, lasten ikäero on oikein mukava! ja jotenkin uskon, että kun kerrot miehellesi, ei hän ole ollenkaan pahoillaan. Jos teillä kerran ekakin oli ihana ylläri, miksei toinenkin.

ja toinen "terkkari" vois vittu vähän aatella sanojaan!

Onnea vielä kerran, kyllä ne asiat järjestyy!
 
sen verran vielä sanon, että itsekin olin aivan kauhuissani kun tämä nykyinen (4.) raskaus alkoi, vaikka sitä yritettiin ihan tietoisesti..... joku kumma paniikki iski alkumetreillä.... ja siis oli kyseessä toivottu ja yritetty raskaus,mut silti se hetken tuntui virheeltä ja petokselta muuta perhettä kohtaan... niin ne katsos hormonit heittelee...

Ilmota nyt vaan heti miehelle! =) varmasti hyvin menee! ja saitkin tossa hyviä vinkkejä jos miehesi tarvitsee vähän aikaa sopeutua... Yhdessähn te ootte ton ehkäsyn päättäneet!
 
meillä vähä sama tilanne. Paitsi käytetty kondomia koko aika,aiempia lapsia neljä (7v,3,5v,1v10kk ja 5kk) en tosiaan ymmärrä miten voin olla raskaana kun olen ollut tosi tarkkana kondomin käytöstä ja lisäksi vielä täysimetän vauvaa. Mutta näillä mennään,rankkaa tulee olemaan mutta poiskaan en vaihtas. Onnea vielä ap,kyllä se tåstä vielä iloksi muuttuu ennen vauvan syntymää.:)
 
  • Tykkää
Reactions: soja
joko kerroit miehelle? miusta vauvat ja lapset on niin ihania, että oon innoissani tuntemattomienkin raskauksista =). samassa veneessä, huh, on teilläkin rankkaa. meillä kaksoset nyt 3v2kk, kuopus 1v10kk ja vauva syntyy lähiviikkoina.... ja tarkotus on selvitä, niinkun tähänkin asti <3
 
Kyllä se alkujärkytys siitä laantuu, varmasti niin miehelläkin kuin sulla. Vaatii vaan ensin totuttelua ajatukseen, mutta onneksi luonto onkin ohjannut sen niin että on 9kk aikaa valmistautua. Eiköhän se pieni suloinen vauva ala kohta kuulostamaan miehenkin mielessä ihan mukavalta :)
 
Paljon kiitoksia kaikille rohkaisevista kommenteista. Tuntuipa hyvältä saada vähän purkautua jonnekin... Jotenkin jäin niin jumiin asian kanssa. Sain siitä paisuteltua niin ison möykyn että olin jo ihan sekoamassa. Kun uskaltauduin testin tekemään niin tuli oikeastaan semmoinen huojentunut olo. Koko asia tavallaan selkiytyi. Minä olen taas raskaana. Tulee toinen lapsi. Vauva.

Miehelle kertominen jännittää ja pelottaa vieläkin mutta turhaanhan minä sitä enää kauhistelen ja piruja maalailen seinille, kun pakkohan minun on se sanoa. Mies lähti eilen illalla työmatkalle ja palaa juhannukseksi aikaisin perjantaina aamulla. En tiedä uskallanko kertoa puhelimessa tai viestillä. Ehkä parempi sanoa kun ollaan naamatusten...

En tiedä jännittäisikö ja järkyttäisikö tämä itseäni tässä määrin jos tietäisin että mies haluaisi toisen lapsen, kun olen kyllä kuitenkin aina ollut sitä mieltä että lapselle haluan niitä sisaruksia. Mieskin näin puhui silloin kun esikoista odotettiin, en tiedä mikä sitten tullut tai mistä syystä nykyään puhuu että ei haittaisi vaikka jäisi yhteenkin... Esikoinen on ollut kaikin puolin helppo tapaus. Välillä olen kuullut miehen harmitteevani ääneen että olisi ollut mielellään pidempään "nuori" ja on kaipaillut sitä entistä runsaampaa vapaa-aikaansa, ehkä on sitten jäänyt kaipaamaan sitä niin paljon ettei siksi haluaisi vielä elää uutta vauva-aikaa... Nuoria kyllä ollaan vieläkin. Minä täytän kesällä 25 ja mies on vajaata kahta vuotta nuorempi. Suunniteltiin että kun esikoinen täyttää kolme minä jatkan niitä amk opintojani. Siitäkin mies puhuu nykyään paljon. Että minun täytyisi ne koulut käydä ja ammatti saada. Lukion paperit minulla on ja yhden ammattikoulututkinnon jätin kesken (ei tuntunutkaan yhtään siltä että voisin sitä työtä tehdä). Taloudellisesti pärjätään miehen palkalla ihan hyvin. Viime vuonna ostettiin oma rivarikolmio.

Minulla on vielä pari päivää aikaa kerätä rohkeutta. Ja aikaa totutella itsekin tähän ajatukseen... Pitäisi vaan uskaltaa toivoa että kaikki järjestyy.
 
Ja nyt ihan toinen tarina.
Provo koko juttu?

Heiiii, minä en ole noita kahta aikalailla ketjun keskellä olevaa kommenttia kirjoittanut! :O Nuo kaksi kommenttia tuolla heti tuon "terkkarin" kirjoituksen jälkeen. :O Tulin vasta nyt lapsen päiväuniaikaan lukemaan ketjua uudestaan, ja aloitin nopsaan kirjoittamaan tuota pitkää kirjoitusta joka tuossa viimeisimpänä on. :O Kuka täällä nyt pelleilee?? Kiva että jollain on hauskaa tämmöisen asian kustannuksella... :(
 
Ehkäpä lapsiperheen elämä on tullut miehellesi aika isona yllätyksenä. Se että se sitoo 24/7 olemaan vastuussa toisista ihmisistä ja että minäitse- ajattelun saa unohtaa. Kurjaa on että toinen lapsenne ei saanut alkuaan molempien toiveesta, mutta todennäköisesti elämä siitä selkiytyy, kun saatte aikaa ajatella. Miehesi on vielä todella nuori, joten en ihmettele vapauden kaipuuta. Toivottavasti hän kestää ajatuksen siitä, että pikkulapsiaika tulee nyt uudelleen, ettei ala liikaa vapauden perään haaveilemaan.

Toiset ihmiset kestävät paremmin sen lapsien mukana tulevan "kahlitun" olotilan kuin toiset. Me olemme jo 30 pariskunta ja ehdimme vuosia toivoa lapsia. Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta ja oikein hyvä näin. Olemme erittäin vahvasti nyt kuitenkin sitä mieltä, että nämä olisi nyt tässä eli lisää lapsia emme enää haluaisi. Olisi suoraansanottuna järkytys, ennenkaikkea minulle, jos nyt tulisin raskaaksi. Olen ollut kotiäitinä 5 vuotta ja nyt tahdon töihin. Vauva-aika on ollut molempien kohdalla rankka vatsavaivojen ja allergioiden takia. En uskaltaisi millään ottaa riskiä, että käyttäisin varmoja päiviä ehkäisynä, vaikka olemme olleet lapsettomuushoidoissakin, eli tärppi ei käy edes helposti. Toivon teille kaikkea hyvää ja ensikerralla kun olette taas ehkäisytilanteessa, varmaan muistatte jo paremmin, että kannattaa huolehtia siitä hyvin. Toivon mukaan miehesi vielä lämpiää vauva-asialle, että edessä olisi mukava yhteinen odotusaika.
 
Ja höpöhöpö, mitään kiusaa... Näinhän nää aina menee. Sä tuut tänne itkemään vähän väliä itkemään että olet -muka- raskaana ja aina on vähän eri ongelmaa. Toivot vaan ja hyvä jos joku vähän auttaa siihen suuntaan ettet taas saa sitä paskakuormaa niskaas eikä tartte sitten myöhemmin niille oikeille ystäville itkee että kaikki taas kaatuu päälle... ;)
 

Similar threads

H
Viestiä
1
Luettu
322
Aihe vapaa
jos oikein kovasti haluu
J
V
Viestiä
7
Luettu
496
V
Y
Viestiä
153
Luettu
157K
N

Yhteistyössä