Tunteita

Mietin ja mietin, tässä pakkaamisen ohella, mitä jos koko elämäni suistuu alamäkeen tästä erosta. Mitä jos en koskaan löydäkään sitä oikeaa... Mitä jos kohtaloni olikin elää tässä suhteessa kaikkine vikoineen ja vaikeuksineen.... Mitä jos mitä jos mitä jos.... Itku tulee kun miettii kuinka onnellisia sillon kerran oltiin. Ja nyt.... Ei enää mitään. Tyhjyyttä. Pelkoa tulevasta.

 

kyllä elämä jatkuu eron jälkeen.mulla ainakin vaihtu parempaan kun jaksaa vaan ne ekat raskaat ajat.uusi kultakin löytyy kun oot siihen valmis.voimia :hug:

 

Minulla oli ihan samanlaiset ajatukset kuin sinulla ja on vieläkin.
Aikaa on mennyt kuukauden verran meidän erosta.tuoretapaus myöskin.
Ajatukset menee laidasta laitaan,mutta usko pois välillä se helpottaa vähän, vaikka nyt se tuntuu ihan kamalalta!!!
Kyllä se niin on että aika tekee tehtävänsä. Tulevaisuus tuntuu minustakin todella pelottavalta,mutta lasten takia on uskottava,että kyllä tästä selvitään.

Voimia sinulle :hug: Et ole yksin,vaikka siltä tuntuu :hug:

 

mullaki vähän samat fiilikset ku ap:llä. Ahistaa myös se, et jos vaikka löydät uuden miehen, ni sitte jonku ajan päästä taas oot yksin. Onko tää loppuelämä sitten tätä.. Ja tällä hetkellä oon niin sidottu tähän kotiin, etten mihinkää pääse ja jos pääsisin niin kenen kans, ku kaikilla tutuilla on ukot ja perheet ja ne pyörii niin niissä kii.. No, aattelen kuiten et jos se jo ens kesään mennessä helpottas.