Tunteiden purku pläjäys heti aamuun.

[juupajuu]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Sori mulla varmaan on erilainen huumori, koska näen niin paljon aikuisia, jotka ovat täysin hukassa lastensa kasvatuksen kanssa. Ja tuosta aloituksesta paistoi niin läpi tuo aikuisen ongelma kohdata uhmaikäinen ja laittaa kaikki sen syyksi että lapsi on vaikea...! No mun huumorintajuttomuutta!

Mä taas en näe tossa sun kirjoituksessa muuta kuin paistavan läpi tän: epävarma ja huonoitseluottamuksinen kotiäiti, jonka pitää itseään pönkittääkseen hokea "minä olen paras kasvattaja ja muut ei osaa mitään"... Ja sit on kotonaan pätiessään niin pinna kireellä ettei edes huomaa huumoria kun sitä viljellään.

 

[mikrokitumoppi]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Vielä kommentti, että kaikki eivät todellakaan tiedä, että tuo on lapsen kehitysvaihe vaan antava lapsen tosiaan mennä ja tulla ja päättää asioista, jotka eivät hänen päätettäväkseen kuulu tyyliin "haluatko juosta tielle...no juokse vaan"...onhan se nähty miten vcaikea joidenkin vanhempien on laittaa rajoja lapsilleen ja se lähtee juuri noin pienestä, kuin mitä aloittaja kirjoittaa...

Miksi ihmeessä tulet tähän ketjuun yleistämään? Tässä kaikki ovat kyllä tienneet jne. Eikös ap ole laittanutkin ne rajat, mistä tuo ei ei ei juuri johtuukin? Normaalia uhmaikää. En tajua miksei siitä saisi keskustella omakohtaisesti ilman, että joku tulee kirjoittamaan jotain kaikkien tietämiä yleistyksiä väliin :ashamed:

 

[minä]

Se alkaa heti aamusta kun silmät auki saa. Kun pitäisi sanoa isille heipat niin pelleillään. Ei sanota vaan mökötetään kun isi menee töihin. Mutta kun isi sitten lähtee alkaa huuto ei ei ei ja just sillon oliskin halunnut antaa pusut ja halit.

Sitten on aamupisun aika. "mennnäänkö aamupisulle" ei. sama kysymys uudelleen "ei" Sitten käskyn kera "ei" uudestaan "ei" sitten annan asian olla ja alkaa huuto.

Noniin kokeillaaan aamupalaa. Otatko aamupalaa "ei" syötkö muroja "ei" otatko mehua "ei" eikun joo.
Sit kun vihdoin saa muksun pöytään alotetaan pelleily et voi voi kun maha on täynnä ei jaksa ja samaan aikaan osotetaan keksikuppia et joskos keksin ottas.

Ihan näistä ensimmäisistä riveistä sen päättelin...kirjoituksen perusteella vain lapsella on ongelma...jota aikuinen vielä vaikeuttaa kysymällä "mennäänkö aamupisulle?" ihan ymmärtämättömyyttään.

 

[minä]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Vielä kommentti, että kaikki eivät todellakaan tiedä, että tuo on lapsen kehitysvaihe vaan antava lapsen tosiaan mennä ja tulla ja päättää asioista, jotka eivät hänen päätettäväkseen kuulu tyyliin "haluatko juosta tielle...no juokse vaan"...onhan se nähty miten vcaikea joidenkin vanhempien on laittaa rajoja lapsilleen ja se lähtee juuri noin pienestä, kuin mitä aloittaja kirjoittaa...

Miksi ihmeessä tulet tähän ketjuun yleistämään? Tässä kaikki ovat kyllä tienneet jne. Eikös ap ole laittanutkin ne rajat, mistä tuo ei ei ei juuri johtuukin? Normaalia uhmaikää. En tajua miksei siitä saisi keskustella omakohtaisesti ilman, että joku tulee kirjoittamaan jotain kaikkien tietämiä yleistyksiä väliin :ashamed:

Kun kaikki eivät näitä asioita tiedä ja se välittyy tuosta aloittajan viestistä!vai luuletko ihan tosiaan näin olevan, että kaikki tietävät nämä asiat?

 

[mikrokitumoppi]

Se alkaa heti aamusta kun silmät auki saa. Kun pitäisi sanoa isille heipat niin pelleillään. Ei sanota vaan mökötetään kun isi menee töihin. Mutta kun isi sitten lähtee alkaa huuto ei ei ei ja just sillon oliskin halunnut antaa pusut ja halit.

Sitten on aamupisun aika. "mennnäänkö aamupisulle" ei. sama kysymys uudelleen "ei" Sitten käskyn kera "ei" uudestaan "ei" sitten annan asian olla ja alkaa huuto.

Noniin kokeillaaan aamupalaa. Otatko aamupalaa "ei" syötkö muroja "ei" otatko mehua "ei" eikun joo.
Sit kun vihdoin saa muksun pöytään alotetaan pelleily et voi voi kun maha on täynnä ei jaksa ja samaan aikaan osotetaan keksikuppia et joskos keksin ottas.

Ihan näistä ensimmäisistä riveistä sen päättelin...kirjoituksen perusteella vain lapsella on ongelma...jota aikuinen vielä vaikeuttaa kysymällä "mennäänkö aamupisulle?" ihan ymmärtämättömyyttään.

]

Sä olet nyt tehnyt tuosta ongelman vain itsellesi tarttumalla vain sanamuotoon mikä ei välttämättä ole edes ollut tuo itse tilanteessa. Kirjoitustyyliin se sopii kuin nenä naamaan ja värittää sitä kivasti. Sen perusteella miten ihminen värittää kirjoituksiaan en itse lähtisi tekemään mitään päätelmiä kasvatuksen "oikeellisuudesta". Tiedän, että tuota muotoa jotkut käyttävät, mutta se ei kai ollut tässä ketjussa se pääasia tai ehkä olen vain ymmärtämätön itsekin.

:flower:

 

[vieras]

Se alkaa heti aamusta kun silmät auki saa. Kun pitäisi sanoa isille heipat niin pelleillään. Ei sanota vaan mökötetään kun isi menee töihin. Mutta kun isi sitten lähtee alkaa huuto ei ei ei ja just sillon oliskin halunnut antaa pusut ja halit.

Sitten on aamupisun aika. "mennnäänkö aamupisulle" ei. sama kysymys uudelleen "ei" Sitten käskyn kera "ei" uudestaan "ei" sitten annan asian olla ja alkaa huuto.

Noniin kokeillaaan aamupalaa. Otatko aamupalaa "ei" syötkö muroja "ei" otatko mehua "ei" eikun joo.
Sit kun vihdoin saa muksun pöytään alotetaan pelleily et voi voi kun maha on täynnä ei jaksa ja samaan aikaan osotetaan keksikuppia et joskos keksin ottas.

Ihan näistä ensimmäisistä riveistä sen päättelin...kirjoituksen perusteella vain lapsella on ongelma...jota aikuinen vielä vaikeuttaa kysymällä "mennäänkö aamupisulle?" ihan ymmärtämättömyyttään.

]

Sä olet nyt tehnyt tuosta ongelman vain itsellesi tarttumalla vain sanamuotoon mikä ei välttämättä ole edes ollut tuo itse tilanteessa. Kirjoitustyyliin se sopii kuin nenä naamaan ja värittää sitä kivasti. Sen perusteella miten ihminen värittää kirjoituksiaan en itse lähtisi tekemään mitään päätelmiä kasvatuksen "oikeellisuudesta". Tiedän, että tuota muotoa jotkut käyttävät, mutta se ei kai ollut tässä ketjussa se pääasia tai ehkä olen vain ymmärtämätön itsekin.

:flower:

No, ei minustakaan ole mitään hauskaa siinä, jos tekstistä saa sen käsityksen, että ihan vanhemman omalla käyttäytymisellä saa aikaan suurimman osan "vaikeuksista".

Missäs ap? Kommentoisitko, onko sulla tapana todella esittää asiat kysyen vai oliko kyseessä kirjallinen tyylikeino.

 

[apsi]

Nämä on näitä. Yksi äiti sanoo, että tahtoisi suihkuttaa kylmää vettä paloruiskulla saadakseen sisarusten välisen tappelun loppumaan. 98 mammaa nauraa ja tunnustaa, että tuttua on. Kaksi ehdottaa perheneuvolaa, sosiaalihuoltoa ja sijaisperhettä. Kukin lukee rivien välit tavallaan.

Aloituksen kanssa saa muuten olla tarkkana, kun jos eka lukija ymmärtää väärin, iso osa muista tulkitsee samalla tavalla. Huomattu on.

 

[minä]

Nämä on näitä. Yksi äiti sanoo, että tahtoisi suihkuttaa kylmää vettä paloruiskulla saadakseen sisarusten välisen tappelun loppumaan. 98 mammaa nauraa ja tunnustaa, että tuttua on. Kaksi ehdottaa perheneuvolaa, sosiaalihuoltoa ja sijaisperhettä. Kukin lukee rivien välit tavallaan.

Aloituksen kanssa saa muuten olla tarkkana, kun jos eka lukija ymmärtää väärin, iso osa muista tulkitsee samalla tavalla. Huomattu on.

hmmm...jokainen ymmärtää tavallaan ja poimii ne asiat aloituksesta, jotka itseä koskettaa...sinäkö määrittelet mitkä on väärin ja mikä oikein ymmärretty? Eikö tämä ole keskustelupalsta jossa jokaisella on oikeust ymmärtää siten kuten haluaa ja siitähän keskustelua syntyy?

 

[apsi]

hmmm...jokainen ymmärtää tavallaan ja poimii ne asiat aloituksesta, jotka itseä koskettaa...sinäkö määrittelet mitkä on väärin ja mikä oikein ymmärretty? Eikö tämä ole keskustelupalsta jossa jokaisella on oikeust ymmärtää siten kuten haluaa ja siitähän keskustelua syntyy?

Tottakai jokaisella on oma kokemus ja tulkinta, mutta kyllä silti kehtaan väittää, että jos laitan aloitukseen vaikka huumoria, niin huumorina se "oikein" ymmärretään. Eri juttu sitten, ellei huumorini uppoa, mutta silti suurin osa ymmärtää yskän. Siinä tilanteessa "väärin" on mielestäni se, jos joku lähtee höyryämään hirmuisesti aiheesta, jota vitsi kosketti, olettaen, että olinkin tosissani.

Hankala selittää. Mutta jälleen oletan, että suurin osa ymmärtää.

Yksi lääke asiaan on tietenkin se, että jos löytää keskustelusta jonkin erillisen pointin, josta tahtoo puhua lisää, siitä voi tehdä oman aloituksen. Useinhan käy niinkin, että kun poimit jonkun pikkuasian tekstistä ja tuot siitä mielipiteesi esiin, sinun luullaan ymmärtäneen asian "väärin", ja taas on meno hurjaa.

 

[ap]

Voi tavaton sentään mijkä tappeluketju tästä on tullukkaan

Ja syystä että?? Joku on ottanut ja takertunut väärään sana muotoon. Pinna kireällä kenties?

Kyllä meillä on ne vanhemmat jotka määrää milloin ruoka-aika, nukkumaan menot yms mutta meillä annetaan lapselle "vapautta" niin että kysytään otatko aamupalaksi esim muroja tai leipää? Tai vaikkapa otatko maitosia tästä vai tästä mukista. ja sitten lapsi saa ihan itse päättää. Jos jotain se kyrpii niin siittä vaan. Toimii meillä oikein loistavasti ja lapsi on erittäin iloinen kun saa itsekkin päättää eikä aina vaan "komenneta ja määrätä".

Ja sinä jolle tämä asia nosti noin pahasti tunteet pintaan niin en aijo enää kommentoida Kiitos. Ja aurinkoista päivää sinullekkin. Toivottavasti päiväsi hieman paranee

 

[vieras]

Voi tavaton sentään mijkä tappeluketju tästä on tullukkaan

Ja syystä että?? Joku on ottanut ja takertunut väärään sana muotoon. Pinna kireällä kenties?

Kyllä meillä on ne vanhemmat jotka määrää milloin ruoka-aika, nukkumaan menot yms mutta meillä annetaan lapselle "vapautta" niin että kysytään otatko aamupalaksi esim muroja tai leipää? Tai vaikkapa otatko maitosia tästä vai tästä mukista. ja sitten lapsi saa ihan itse päättää. Jos jotain se kyrpii niin siittä vaan. Toimii meillä oikein loistavasti ja lapsi on erittäin iloinen kun saa itsekkin päättää eikä aina vaan "komenneta ja määrätä".

Ja sinä jolle tämä asia nosti noin pahasti tunteet pintaan niin en aijo enää kommentoida Kiitos. Ja aurinkoista päivää sinullekkin. Toivottavasti päiväsi hieman paranee

No, sinä nyt vastasit eri asiaan kuin mitä sinulta kysyttiin. Minun ymmärtääkseni kysymys koski sitä, puhutko todella tuohon tyyliin lapselle (Mennäänkö pisulle? LÄhdetäänkö syömään?). Joku tuossa aiemmin kirjoittikin, että aikuiset päättävät että on aamupesuaika/ruoka-aika/uloslähdön aika. Lapsi voi sitten valita vaikkapa ottaako puuroa vai leipää, puetaanko sininen vai punainen paita ym. Eli annetaan lapselle sellaisia vaikuttamismahdollisuuksia ja oman mielipiteen kuulemispaikkoja, joihin hän on kykenevä ja jotka voidaan toteuttaa.

 

[ap]

Voi tavaton sentään mijkä tappeluketju tästä on tullukkaan

Ja syystä että?? Joku on ottanut ja takertunut väärään sana muotoon. Pinna kireällä kenties?

Kyllä meillä on ne vanhemmat jotka määrää milloin ruoka-aika, nukkumaan menot yms mutta meillä annetaan lapselle "vapautta" niin että kysytään otatko aamupalaksi esim muroja tai leipää? Tai vaikkapa otatko maitosia tästä vai tästä mukista. ja sitten lapsi saa ihan itse päättää. Jos jotain se kyrpii niin siittä vaan. Toimii meillä oikein loistavasti ja lapsi on erittäin iloinen kun saa itsekkin päättää eikä aina vaan "komenneta ja määrätä".

Ja sinä jolle tämä asia nosti noin pahasti tunteet pintaan niin en aijo enää kommentoida Kiitos. Ja aurinkoista päivää sinullekkin. Toivottavasti päiväsi hieman paranee

No, sinä nyt vastasit eri asiaan kuin mitä sinulta kysyttiin. Minun ymmärtääkseni kysymys koski sitä, puhutko todella tuohon tyyliin lapselle (Mennäänkö pisulle? LÄhdetäänkö syömään?). Joku tuossa aiemmin kirjoittikin, että aikuiset päättävät että on aamupesuaika/ruoka-aika/uloslähdön aika. Lapsi voi sitten valita vaikkapa ottaako puuroa vai leipää, puetaanko sininen vai punainen paita ym. Eli annetaan lapselle sellaisia vaikuttamismahdollisuuksia ja oman mielipiteen kuulemispaikkoja, joihin hän on kykenevä ja jotka voidaan toteuttaa.

Oletko todella noin tyhmä? (anteeksi vain). Vai etkö ymmärrä lukemaasi?

Siellä se lukee aivan alussa jos vain ymmärtäisit lukemasi tekstin.

 

[minä]

Voi tavaton sentään mijkä tappeluketju tästä on tullukkaan

Ja syystä että?? Joku on ottanut ja takertunut väärään sana muotoon. Pinna kireällä kenties?

Kyllä meillä on ne vanhemmat jotka määrää milloin ruoka-aika, nukkumaan menot yms mutta meillä annetaan lapselle "vapautta" niin että kysytään otatko aamupalaksi esim muroja tai leipää? Tai vaikkapa otatko maitosia tästä vai tästä mukista. ja sitten lapsi saa ihan itse päättää. Jos jotain se kyrpii niin siittä vaan. Toimii meillä oikein loistavasti ja lapsi on erittäin iloinen kun saa itsekkin päättää eikä aina vaan "komenneta ja määrätä".

Ja sinä jolle tämä asia nosti noin pahasti tunteet pintaan niin en aijo enää kommentoida Kiitos. Ja aurinkoista päivää sinullekkin. Toivottavasti päiväsi hieman paranee

Taisi itselläsi nousta tunteet pintaan..luepa oma aloituksesi ja mieti minkä käsityksen saa tuosta, kun kirjoitat kysyväsi uhmaikäisletä "mennäänkö pisulle?" ja ihmettelet kun on niin vaikeaa...

 

[ap]

Voi tavaton sentään mijkä tappeluketju tästä on tullukkaan

Ja syystä että?? Joku on ottanut ja takertunut väärään sana muotoon. Pinna kireällä kenties?

Kyllä meillä on ne vanhemmat jotka määrää milloin ruoka-aika, nukkumaan menot yms mutta meillä annetaan lapselle "vapautta" niin että kysytään otatko aamupalaksi esim muroja tai leipää? Tai vaikkapa otatko maitosia tästä vai tästä mukista. ja sitten lapsi saa ihan itse päättää. Jos jotain se kyrpii niin siittä vaan. Toimii meillä oikein loistavasti ja lapsi on erittäin iloinen kun saa itsekkin päättää eikä aina vaan "komenneta ja määrätä".

Ja sinä jolle tämä asia nosti noin pahasti tunteet pintaan niin en aijo enää kommentoida Kiitos. Ja aurinkoista päivää sinullekkin. Toivottavasti päiväsi hieman paranee

Taisi itselläsi nousta tunteet pintaan..luepa oma aloituksesi ja mieti minkä käsityksen saa tuosta, kun kirjoitat kysyväsi uhmaikäisletä "mennäänkö pisulle?" ja ihmettelet kun on niin vaikeaa...

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

 

[minä]

Olepa hyvä vaan kiva jos naurattaa, en kyllä ymmärrä mikä tässä on hauskaa...t: ilmeisen huumorintajuton

 

[vieras]

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

^Tää on muuten ehkä kaikkein ärsyttävin tapa peräytyä keskusteluista, kun kokee ettei omat argumentit riitä. Mutta mäkkärityyliin: Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

 

[minä]

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

^Tää on muuten ehkä kaikkein ärsyttävin tapa peräytyä keskusteluista, kun kokee ettei omat argumentit riitä. Mutta mäkkärityyliin: Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

samaa mieltä, vielä oikein tollanen räkänauruhymiö päälle, todella vakuuttavaa

 

[sivusta seurannut]

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

^Tää on muuten ehkä kaikkein ärsyttävin tapa peräytyä keskusteluista, kun kokee ettei omat argumentit riitä. Mutta mäkkärityyliin: Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

ei tullut mieleen että teillä kahdella ei päässä hirveesti mitään liiku kuin omat tyhmät jutut niin ei paljoa voi teidän kanssa keskustella

 

[minä]

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

^Tää on muuten ehkä kaikkein ärsyttävin tapa peräytyä keskusteluista, kun kokee ettei omat argumentit riitä. Mutta mäkkärityyliin: Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

ei tullut mieleen että teillä kahdella ei päässä hirveesti mitään liiku kuin omat tyhmät jutut niin ei paljoa voi teidän kanssa keskustella

Kenellä kahdella ja viitsitkö valottaa mitkä tyhmät jutut? Taidan olla todella tyhmä...

 

[vieras]

jep. Kiitos hyvistä nauruista. Hyvää päivänjatkoa.

^Tää on muuten ehkä kaikkein ärsyttävin tapa peräytyä keskusteluista, kun kokee ettei omat argumentit riitä. Mutta mäkkärityyliin: Hyvää päivänjatkoa sinullekin.

ei tullut mieleen että teillä kahdella ei päässä hirveesti mitään liiku kuin omat tyhmät jutut niin ei paljoa voi teidän kanssa keskustella

Mikä noissa jutuissa nyt on tyhmää? Ihan asiaa, ihan yleisesti hyväksyttyjä kasvatusideoitahan noi on. Minä taas en ymmärrä, miksi noista pitää nyt vetää palko nenuun. En ole kyllä ap:n kommenteista vielä saanut sellaista käsitystä, etteikö tuo hänen huumorilla kuvailemansa tapaus olisi kuitenkin aika dokumentaarinen otos heidän päivänavauksestaan.

 

[minlee]

Miksi kysyt "mennäänkö pisulle" "otatko aamupalaa"????...nämä ovat asioita, jotka tehdään eikä niin että lapsi päättää tehdäänkö vai ei. Sinun täytyy olla aikuinen ja sanoa, että nyt aamupisulle! Nyt syödään jne. lapselle ei näissä asioissa anneta vaihtoehtoja. Vaihtoehtona voi olla aamupalalla puuro tai murot, joista lapsi saa päättää, mutta lapsi ei päätä syökö vai eikö!!!

Peesi. Ei tarvitse olla armeijakuri, mutta napakasti vain, että nyt pissalle, sit syömään ym. Tottakai uhmaikäinen sanoo EI, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden.

Niin TOTTA

 

[mie]

juu, niin tuttua... meidän reilu 2v.llä tuo ilmeisesti jo alkaa pikku hiljaa menemään ohi, mutta edelleen on sellaisia päiviä huh huh! ja asiaa ei yhtään helpota tuo meidän reilu 3vuotias joka tuntuu taantuvan 2vuotiaan, tai jopa pienemmän tasolle välillä!! ja myös et tuo meidän 2vuotias ei puhu!! voitte vain kuvitella sitä kun kunnon uhma kohtaus päällä ja äiskä ei ymmärräkkään mitä toinen koittaa sanoa tai haluaa yms... noh, onneksi ohimenevää... seuraavaa uhmaa odotellessa..

 

[meillänäin]

Mun täytyy oikeasti keskittyä siihen, että en anna 2-vuotiaallemme valinnanvaraa asioista, joista hän ei oikeasti saakaan päättää. Helposti kysyn: "Mentäiskös nukkumaan?", vaikka oikeasti on nukkuma-aika ja mun pitäisi vain ilmoittaa, että kohta/nyt mennään nukkumaan.

Minä oikeasti pyrin siihen, että en esittäisi kysymyksinä niitä asioita, joissa minä oikeasti päätän ja sitten taas lapsi saa valita muutamasta vaihtoehdosta sellaisissa asioissa, joista hän voi päättää. Juurikin niin, että minä sanon että nyt mennään nukkumaan, mutta sitten annan lapsen päättää esimerkiksi unilelun, jonka hän ottaa mukaan. Eli ensin sanon mitä tehdään ja sitten voin antaa siinä tehtävässä asiassa jotakin valittavaa (minä päätän, että puetaan pusero ja lapsi voi valita haluaako hän sinisen vai punaisen).