Tunteiden purku pläjäys heti aamuun.

[vieras]

Se alkaa heti aamusta kun silmät auki saa. Kun pitäisi sanoa isille heipat niin pelleillään. Ei sanota vaan mökötetään kun isi menee töihin. Mutta kun isi sitten lähtee alkaa huuto ei ei ei ja just sillon oliskin halunnut antaa pusut ja halit.

Sitten on aamupisun aika. "mennnäänkö aamupisulle" ei. sama kysymys uudelleen "ei" Sitten käskyn kera "ei" uudestaan "ei" sitten annan asian olla ja alkaa huuto.

Noniin kokeillaaan aamupalaa. Otatko aamupalaa "ei" syötkö muroja "ei" otatko mehua "ei" eikun joo.
Sit kun vihdoin saa muksun pöytään alotetaan pelleily et voi voi kun maha on täynnä ei jaksa ja samaan aikaan osotetaan keksikuppia et joskos keksin ottas.


Sitten naristaan kun ei just sillä sekunnilla mennä ulos.
Sitten naristaan laitetaanko hattu.
Sitten naristaan kun äiti ei haluais seisoa just siinä kohdassa missä lapsukainen just haluais.


Sitten olisi ruuan aika. "ei" "ei" "ei" "ei" "ei"

päiväunet .....sama jatkuu....

..................................................................................................... sama jatkuu aina siihen saakka et nukahtaa yöunille.....


Tiedän normaalia 2-vuotiaan elämää. Yleensä suhtaudun huumorilla tähän mut tänään... tänään tää on tuntunu jotenkin kiduttavalta helveltiltä. Ja oloa ei yhtään helpota tää jumalaton pallo tässä mitä mahaksi kutsutaan ja se missä 33viikkoa sitten oli vyötärö.!! .....





Huh. Kylläpä tuntu hyvältä.





Kiitos.



Onneksi sentään on kaunis päivä tänään.




ps. Ja onneksi oma elämä tuntuu olevan vähän helpompaa kun tuon 2-vuotiaan. Niin olen siis paljon paremmassa asemassa.

 

[mikrokitumoppi]

Meillä on alkanut 2v. tytön aamu tänään ihan samalla tyylillä :hug:

Mikään ei kelpaa tai käy. Jos joudun komentamaan niin tulee itku-potku-raivarit.

 

[ap]

Meillä on alkanut 2v. tytön aamu tänään ihan samalla tyylillä :hug:

Mikään ei kelpaa tai käy. Jos joudun komentamaan niin tulee itku-potku-raivarit.

Kuulostaa kivalle

Meillä tää on melkein joka päiväistä. Ja lapsella on ikää kohta 2v 3kk.

Ja ihan hauskaahan se on kun noin pieni uhmaa ja sanoo kaikkeen suoraan jo ei vaikkei edes tietäisi mitä äiti kysyy. Ja uhitellaan ja mökötetään. Mut jotkut päivät tuottaa vähän onkelmia. Niinkun tänään Korvissa savusi ja teki mieli vaan käydä istumaan ja lyödä hanskat tiskiin.

 

[ap]

Meillä on alkanut 2v. tytön aamu tänään ihan samalla tyylillä :hug:

Mikään ei kelpaa tai käy. Jos joudun komentamaan niin tulee itku-potku-raivarit.

Kuulostaa kivalle

Meillä tää on melkein joka päiväistä. Ja lapsella on ikää kohta 2v 3kk.

Ja ihan hauskaahan se on kun noin pieni uhmaa ja sanoo kaikkeen suoraan jo ei vaikkei edes tietäisi mitä äiti kysyy. Ja uhitellaan ja mökötetään. Mut jotkut päivät tuottaa vähän onkelmia. Niinkun tänään Korvissa savusi ja teki mieli vaan käydä istumaan ja lyödä hanskat tiskiin.

niin ja nyt jo naurattaa. ja lapsikin kävi halaamassa ja sanoi ettei saa kiukutella.

 

[vieras]

tuttua

 

[Piika-äiti]

Meillä pojalla on pieniä oireita tuohon suuntaan, mutta ei onneksi vielä ole täyspäiväistä
uhmailua. Eli hankalin uhmavaihe odotuttaa siihen, kun olen viimeisilläni raskaana syksyn ja talven rajoilla.... Tai kun vauva on ihan pieni ja inisevä.

 

[vieras]

Meillä pojalla on pieniä oireita tuohon suuntaan, mutta ei onneksi vielä ole täyspäiväistä
uhmailua. Eli hankalin uhmavaihe odotuttaa siihen, kun olen viimeisilläni raskaana syksyn ja talven rajoilla.... Tai kun vauva on ihan pieni ja inisevä.

sekin vielä..

 

[endie]

mutta eiks toi oo aika harvinaista käyttäytymistä tuon ikäiseltä ? :saint: onhan ? eihän mulla ole aika kullannut mitään oleellista mitä pitäs muistaa tän kakkosen kohdalla aikanaan ? :xmas:

 

[ap]

mutta eiks toi oo aika harvinaista käyttäytymistä tuon ikäiseltä ? :saint: onhan ? eihän mulla ole aika kullannut mitään oleellista mitä pitäs muistaa tän kakkosen kohdalla aikanaan ? :xmas:

Joo erittäin harvinaista

Meidä muksulla varmaan joku virus

 

[järki käteen!]

Miksi kysyt "mennäänkö pisulle" "otatko aamupalaa"????...nämä ovat asioita, jotka tehdään eikä niin että lapsi päättää tehdäänkö vai ei. Sinun täytyy olla aikuinen ja sanoa, että nyt aamupisulle! Nyt syödään jne. lapselle ei näissä asioissa anneta vaihtoehtoja. Vaihtoehtona voi olla aamupalalla puuro tai murot, joista lapsi saa päättää, mutta lapsi ei päätä syökö vai eikö!!!

 

[vieras]

Miksi kysyt "mennäänkö pisulle" "otatko aamupalaa"????...nämä ovat asioita, jotka tehdään eikä niin että lapsi päättää tehdäänkö vai ei. Sinun täytyy olla aikuinen ja sanoa, että nyt aamupisulle! Nyt syödään jne. lapselle ei näissä asioissa anneta vaihtoehtoja. Vaihtoehtona voi olla aamupalalla puuro tai murot, joista lapsi saa päättää, mutta lapsi ei päätä syökö vai eikö!!!

Peesi. Ei tarvitse olla armeijakuri, mutta napakasti vain, että nyt pissalle, sit syömään ym. Tottakai uhmaikäinen sanoo EI, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden.

 

[vieras]

meillä tuo 4.5 vuotias jaksaa uhmailla.ei laiteta vaatteita kun ollaan menossa ulos,ei aurinko rasvaa,muut menee ulos ja uhmis tulee perässä kun huomaa että ei kukaan noteerannut mitenkään,ulkona ollaan 5min alkaa kauhea huuto uhmikselta että tahtoo aurinko rasvaa nyt,painuu sisälle,vinkuu vinkuu vinkuu.
ihanaa ihanaa

 

[samma här]

Meillä tuo ei-sana on korvautunut viime aikoina "haluu"-sanalla joka tarkoittaa samaa. Mitään ei haluu tehä. Ja ikää vajaat 2 v myös Potalle ei haluu mutta kun ottaa väkisin housut pois niin sitten menee kiukusta pihisten potalle kyllä pissalle. Ruokaa ei haluu mutta kyllä sitten kohta kuitenkin syö kun sen valmiiksi laittaa. Ulos ei haluu mutta sit jos jätetään menemättä niin tulee raivarit. Ja kun pitäis pukee niin tulee känkkäränkkä ja silti ois sinne ulos päästävä ja tulee raivarit kun ei pääsekään sinne ulos... NIIIN TUTTUA!

 

[tiedän tunteen]

meillä poika 3v ja tyttö 5v.. tappelevat aamusta iltaan, hakkaavat,repivät tukasta, purevat ym.. mukavaa. nyt leikkivät ihan sovussa TODELLA harvinaista

 

[minä]

Meillä tuo ei-sana on korvautunut viime aikoina "haluu"-sanalla joka tarkoittaa samaa. Mitään ei haluu tehä. Ja ikää vajaat 2 v myös Potalle ei haluu mutta kun ottaa väkisin housut pois niin sitten menee kiukusta pihisten potalle kyllä pissalle. Ruokaa ei haluu mutta kyllä sitten kohta kuitenkin syö kun sen valmiiksi laittaa. Ulos ei haluu mutta sit jos jätetään menemättä niin tulee raivarit. Ja kun pitäis pukee niin tulee känkkäränkkä ja silti ois sinne ulos päästävä ja tulee raivarit kun ei pääsekään sinne ulos... NIIIN TUTTUA!

Miten voi olla niin vaikea käsittää, että tämä on yksi lapsen kehitysvaihe. Tai siltä näiden kirjoitusten perusteella vaikuttaa, että on vaikea käsittää!? Eikä lapsessa ole mitään vikaa vaikka protestoi vastaan, vaan on hieno, että oma tahto alkaa löytyä, olkaa onnellisia siitä, kaikki on hyvin!...enemmän on usein vikaa vanhemmassa, joka lähtee sille tielle, että "laitetaanko hattu" tai "jos syöt niin saat keksin"...

 

[samma här]

Meillä tuo ei-sana on korvautunut viime aikoina "haluu"-sanalla joka tarkoittaa samaa. Mitään ei haluu tehä. Ja ikää vajaat 2 v myös Potalle ei haluu mutta kun ottaa väkisin housut pois niin sitten menee kiukusta pihisten potalle kyllä pissalle. Ruokaa ei haluu mutta kyllä sitten kohta kuitenkin syö kun sen valmiiksi laittaa. Ulos ei haluu mutta sit jos jätetään menemättä niin tulee raivarit. Ja kun pitäis pukee niin tulee känkkäränkkä ja silti ois sinne ulos päästävä ja tulee raivarit kun ei pääsekään sinne ulos... NIIIN TUTTUA!

Miten voi olla niin vaikea käsittää, että tämä on yksi lapsen kehitysvaihe. Tai siltä näiden kirjoitusten perusteella vaikuttaa, että on vaikea käsittää!? Eikä lapsessa ole mitään vikaa vaikka protestoi vastaan, vaan on hieno, että oma tahto alkaa löytyä, olkaa onnellisia siitä, kaikki on hyvin!...enemmän on usein vikaa vanhemmassa, joka lähtee sille tielle, että "laitetaanko hattu" tai "jos syöt niin saat keksin"...

HAHAHAHA Kaiken voi lukee miten haluu lukee. Miten voi olla vaikea käsittää että ei tässä olla oltu asiaa käsittämättä??? Ihan normaali kehitysvaihe on enkä edes suuremmin itse tuosta ärsyynny, naurattaa lähinnä tuo "haluu, haluu" -vastaus joka asiaan =)

 

[minä]

Meillä tuo ei-sana on korvautunut viime aikoina "haluu"-sanalla joka tarkoittaa samaa. Mitään ei haluu tehä. Ja ikää vajaat 2 v myös Potalle ei haluu mutta kun ottaa väkisin housut pois niin sitten menee kiukusta pihisten potalle kyllä pissalle. Ruokaa ei haluu mutta kyllä sitten kohta kuitenkin syö kun sen valmiiksi laittaa. Ulos ei haluu mutta sit jos jätetään menemättä niin tulee raivarit. Ja kun pitäis pukee niin tulee känkkäränkkä ja silti ois sinne ulos päästävä ja tulee raivarit kun ei pääsekään sinne ulos... NIIIN TUTTUA!

Miten voi olla niin vaikea käsittää, että tämä on yksi lapsen kehitysvaihe. Tai siltä näiden kirjoitusten perusteella vaikuttaa, että on vaikea käsittää!? Eikä lapsessa ole mitään vikaa vaikka protestoi vastaan, vaan on hieno, että oma tahto alkaa löytyä, olkaa onnellisia siitä, kaikki on hyvin!...enemmän on usein vikaa vanhemmassa, joka lähtee sille tielle, että "laitetaanko hattu" tai "jos syöt niin saat keksin"...

HAHAHAHA Kaiken voi lukee miten haluu lukee. Miten voi olla vaikea käsittää että ei tässä olla oltu asiaa käsittämättä??? Ihan normaali kehitysvaihe on enkä edes suuremmin itse tuosta ärsyynny, naurattaa lähinnä tuo "haluu, haluu" -vastaus joka asiaan =)

sori ehkä en ihan tohon sun juttuun niin kommentoinu vaan enemmän ton aloittajan...

 

[samma här vielä]

minä (vierailija): Ymmärsin kyllä niin, että ap:kin vain halusi purkaa omaa tilapäistä pinnankiristystä asian tiimoilta, vaikka sanojensa mukaan normaalisti suhtautuukin asiaan huumorilla

 

[wb]

tääl kans uhmaillaan. tyttö kohta 3v. me vedetään rutiinit läpi vaikka kitisten.joskus on parempi vaan todeta mitä seuraavaksi tapahtuu eikä antaa yhtään vaihtoehtoa,mut voi silti puhua nätisti, siis kohta lähdetään ulos,nyt käydään potalla ja puetaan nää vaatteet. ahdistus voi tulla siitä ettei osaa päättää,joskus ei kannata antaa edes vaihtoehtoja..
tsemppiä!

 

[vieras]

Minun on ainakin ihan tietoisesti pitänyt opetella pois tuollaisesta "Mennäänkö ulos" "Lähdettäisiinkö aamupalalle" -puheesta, kun on tullut lapsia. Ei lapsi ymmärrä puheen nyansseja, ja tuollaisen kysymyksen kuullessaan lapsi kuvittelee että häneltä todella vaaditaan jonkinlaista kannanottamista tai päätöstä. Eikä 2-vuotiaalta voi edellyttää päätöksentekoa tuollaisista asioista.

Keijo Tahkokallio jossain kirjassa jritisoi jopa sellaisesta, kun kaupoissa vanhemmilla on tapana jutella lapsille tyyliin "Ja otettaisiinkos sitten vielä tomaatteja...". Pieni lapsi ahdistuu tuosta, koska kuvittelee, että hänen pitää päättää perheen ruokaostoista. Vähän kärjistettynä tämä, mutta kuitenki.
Tuo on aikuisten puhetta, tapa pehmentää tekstiä (eikä välttämättä kaikkein fiksuin puhetapa aikuisten välilläkään).

 

[mikrokitumoppi]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

 

[minä]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Sori mulla varmaan on erilainen huumori, koska näen niin paljon aikuisia, jotka ovat täysin hukassa lastensa kasvatuksen kanssa. Ja tuosta aloituksesta paistoi niin läpi tuo aikuisen ongelma kohdata uhmaikäinen ja laittaa kaikki sen syyksi että lapsi on vaikea...! No mun huumorintajuttomuutta!

 

[minä]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Vielä kommentti, että kaikki eivät todellakaan tiedä, että tuo on lapsen kehitysvaihe vaan antava lapsen tosiaan mennä ja tulla ja päättää asioista, jotka eivät hänen päätettäväkseen kuulu tyyliin "haluatko juosta tielle...no juokse vaan"...onhan se nähty miten vcaikea joidenkin vanhempien on laittaa rajoja lapsilleen ja se lähtee juuri noin pienestä, kuin mitä aloittaja kirjoittaa...

 

[mikrokitumoppi]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Sori mulla varmaan on erilainen huumori, koska näen niin paljon aikuisia, jotka ovat täysin hukassa lastensa kasvatuksen kanssa. Ja tuosta aloituksesta paistoi niin läpi tuo aikuisen ongelma kohdata uhmaikäinen ja laittaa kaikki sen syyksi että lapsi on vaikea...! No mun huumorintajuttomuutta!

Miten mä en näe mitään tuollaista tuossa aloitusviestissä? Kärjistetyn humoristisesti kirjoitettu kuvaus. Voitko selventää mulle mistä tulkitset aikuisella olevan ongelma?

 

[vieras]

Miten huumorilla höystelystä "avautumisesta" on tullut tälläinen valistusketju?

Kyllähän kaikki tietävät, että on kehitysvaihe. Eihän sitä ole kukaan missään kiistänytkään. Ihme pipon kiristämistä joillain kun pitää olla heti pätemässä, jos asioista vain rupatellaan kevyesti.

Mun mielestä on hauska lukea muidenkin uhmaikäisten tempauksista ja suhtautua niihin huumorilla. Ei tämän pitäisi olla niin vakavaa

Sori mulla varmaan on erilainen huumori, koska näen niin paljon aikuisia, jotka ovat täysin hukassa lastensa kasvatuksen kanssa. Ja tuosta aloituksesta paistoi niin läpi tuo aikuisen ongelma kohdata uhmaikäinen ja laittaa kaikki sen syyksi että lapsi on vaikea...! No mun huumorintajuttomuutta!

Ja minä taas ajattelin, että moni aikuinen ei tajua puhuvansa lapselle tuota mukakysymyskieltä. Meillä oikeasti monet pikku-uhmat jäivät, kun tietoisesti miehen kanssa siirryttiin puhumaan lapselle riittävän lapsentasoisesti. Mikä ei kuitenkaan tarkoita mitään aapiskirjatyyliä. Meillä parivuotias saa usein kiitosta laajasta sanavarastostaan ja hyvästä kielentajustaan. Meillä vain esim. pyynnöt ovat pyyntöjä ja käskyt käskyjä ja kysymykset kysymyksiä.

Mutta kyllä meilläkin silti uhmaikäinen tinttaroi ja saa ihan käsittämättömistä asioista kohtauksen aikaiseksi. Useimmiten naurattaa (mitä ei välttämättä lapselle näytetä, sillä lapsen tunteita ei saa väheksyä eikä mitätöidä nauramalla), joskus melkein itkettää. Ja kyllä minä ajattelen joskus että toi kakara on ihan mahdoton.