Tunteettomuus tunteena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apua

Vieras
Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriötä kohta pari vuotta.
Seassa on masennusta ja pakko-oireista häiriötä.

Välillä siis ahdistaa, sitten masentaa, ja sitten vaivaa pakko-oireet.
nyt alkaa pikku hiljaa olla lääkitys löytymässä, mutta...

Olen kokenut kamalia tuntemuksia, tai paremminkin tunteettomuutta.
Oma rakas, maailman tärkein ihminen ei ole viime aikoina herättänyt minussa niitä voimakkaita rakkauden, hellyyden, välittämisen, lämmön tunteita, tiedättehän niitä, joissa tuntuu että sydän pakahtuu ja tulee rinnasta ulos.

Nyt on ollut päällimmäisenä tunteettomuus ja sitten hermostuminen, eli pienikin ärsyke saa minut tuntemaan hermostumista lapseen. Kohta 3 vuotta siis on ikää.

Äsken nukutin häntä ja lapsi oli kiltti kuin mikä, halasi, pussaili, halusi kainaloon, mutta minä en tuntenu t mitään!
En sitä tunnetta joka tuntuu että sydän tulee ulos kurkusta, kun tuntee niin voimakasta rakkautta sitä pientä ihmistä kohtaan.
Sitten tuli kamalia ajatuksia että

Minne hävisi tunteeni? Miten saan ne takaisin?
koska näin en halua elää!!!!!
 
viesti lähti kesken kaiken...
siis tuli kamalia ajatuksia, että lapsi oli virhe ja hyvin ahdistunut olo kun tajusi miten kauhea ajatus kävi päässä!!

Voiko ihminen, äiti lakata yhtäkkiä rakastamasta lastaan? Eihän?
 
Tuota joo, olen ollut terapiassa jo säännöllisesti kohta 2 vuotta ja samoin lääkärin kontaktit ovat tiiviitä.

Mutta kun nyt tuntuu että masennus on helpottanut, jaksan liikkua, pitää huolta itsestäni, mutta olen menettänyt rakkauden tunteet lastani kohtaan
 
Mulla on aika lailla samat tunnelmat, lapsikin samanikäinen. Masennus myös taustalla.
En tiedä, osaanko sanoa sulle siis mitään tuohon muuta, kuin ettet ole yksin...:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuota joo, olen ollut terapiassa jo säännöllisesti kohta 2 vuotta ja samoin lääkärin kontaktit ovat tiiviitä.

Mutta kun nyt tuntuu että masennus on helpottanut, jaksan liikkua, pitää huolta itsestäni, mutta olen menettänyt rakkauden tunteet lastani kohtaan

VOISIKO SE OLLA IHAN SEN LÄÄKKEEN SIVUVAIKUTUSTA SE ETTÄ ne tunteet ovat menneet pois.kyllä minä uskon että varmasti rakastat lastasi,mutta jokin nyt vainn estää sitä tunnetta tulemasta läpi.mutta tuetysti se pikku-ihminen on ansainnut sen että haet apua vielä enemmän-että hänkin TUNTEE että äiti rakastaa.se on hänelle hirveän tärkeää.onko sinulla liikaa töitä ja huolia ja väsymystä?jos niin voisiko niitä yrittää jollain tavalla helpottaa.
 

Yhteistyössä