Tunteet sekaisin!! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lillie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"lillie"

Vieras
Kerron tässä lyhyesti tilanteeni. Olen ollut naimisissa 3 vuotta, ja meillä on pieni lapsi. Vaikka avioliittomme onkin vielä aika alkuvaiheessa, olemme käyneet jo kaikki kriisit, mitä avioliitossa voi olla... Avioliittomme alussa mieheni oli sairaanloisen mustasukkainen, ja oli niin henkisesti, kuin fyysisesti väkivaltainen. Väkivalta loppui minun tullessani raskaaksi, eikä sen jälkeen ole ollut väkivaltainen fyysisesti. Mutta mitä tulee henkiseen puoleen, hän kyllä tietää miten satuttaa minua. Raskauden jälkeen sanoi usein, että voisin laihduttaa, että olen hänen mielestään lihava.. Ja sanoi nämä asiat siitä huolimatta, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hän sanoo myös usein, etten siivoa/ tee ruokaa tarpeeksi. Minä hoidan 90% kodin-ja lapsenhoidon, koska hänen mielestään se kuuluu vaimolle. Hän saattaa usein itsekin tehdä jotain, ja silloinkin hehkuttaa, että katso kuinka paljon AUTOIN sinua. Viime vuosi on ollut todella todella raskas, ja olen moneen otteeseen ehdottanut eroa, mihin hän vastaa, että erotaan vaan, mutta lapsi jää hänelle.
Olemme käyneet pariterapiassakin kolme kertaa, mutta en ole nähnyt mitään suurta apua siitäkään... Välillä hän on todella ihana, ja tiedän, että hän on pohjimmiltaan todella ihana ihminen, eikä tarkoita loukata minua, ja rakastaa minua todella paljon- sen tiedän. Meidän seksielämämmekin on aivat poissa. Joka johtuu kyllä minun puolelta. En yksinkertaisesti vain halua. Jos sitä teemme, en ainakaan minä siitä nauti. Välillä tuntuu, että menisi taas paremmin, mutta sitten seuraavana päivänä vedetäänkin taas matto jalkojen alta...
Noh... Tätä tilannetta ei todellakaan auta se, että olen nähnyt nyt reilun vuoden unia exästäni. Erosimme siis juuri ennen, kuin aloimme seurustella mieheni kanssa, ja jälkeenpäin ajateltuna hyppäsin suhteesta toiseen. Hän oli suuri rakkauteni, mutten todellakaan ollut ajatellut häntä enää oltuani mieheni kanssa. Kuitenkin n. vuosi sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta aloin nähdä unia hänestä. Unissa yleensä vain juttelimme, mutta aamulla herättyäni niistä jäi kuitenkin outo olo, aivan kuin olisin kaivannut häntä... Unet olivat pitkään poissa, mut nyt ne ovat tulleet takaisin, ja nään niitä lähes JOKA yö!! :(
Tuntuu pahalta, että ajattelen häntä usein. En TODELLAKAAN voisi pettää miestäni IKINÄ. Mutta se, että jo ajattelen häntä, ei tunnu oikealta. En ole kiinnostunut mistään unien selvittelystä, enkä sellaiseen hömppään usko, mutta kai joku selitys sille täytyy olla, että hän tulee uniini aina vain uudestaan ja uudestaan. Tuntuu, kuin unien myötä tunteeni myös miestäni kohtaan laantuisivat.. :( Tämä oli nyt aika sekava teksti, enkä edes tiedä mitä vastauksia edes odotan, mutta tämä on vaan niin kamala tilanne!! :(
 
Meillä on ajattelun vapaus. Ajatuksista ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Tilanteenne vaikuttaa sellaiselta, että olisi pitänyt erota jo kauan sitten. Et kai tahdo kitua koko elämääsi tuollaisessa suhteessa.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
"Avioliittomme alussa mieheni oli sairaanloisen mustasukkainen, ja oli niin henkisesti, kuin fyysisesti väkivaltainen."

Nii, tällaisen miehen geenejä halusit sitten omalle lapsellesi antaa? Oikeesti, miten nyt on tunteet sekasin ja oot ihmeissäsi, etköhän ole alusta lähtien tiennyt tasan mitä tuossa miehessä saat? Ota nyt se ero, äläkä lillu jossain itsesäälin mudassa, jos ei muuten ni mieti kerranki lastasi ja ryhdistäydy.
 
Varmasti tulee paljon vastauksia ilmiselviin asioihin kunhan päivä valkenee ja joku vaan nostaa tätä etusivulle, joten keskityn enemmän tuohon mihin ei varmaan niin paljoa tule vastauksia.

Eli aivot on siitä jännä laitos että kun olet äärimmäisen paineen (stressin) alaisena pitkiä aikoja, tunnet ettei oikein ole pakoreittiä tai rauhaisaa paikkaa missä saada paineita purettua tai mietittyä asioita rakentavasti, niin aivot yrittävät itse ratkaista tilannetta alitajuntaisestikkin, ja nuo unet on aivan varmasti tulosta siitä että sinun alitajunta yrittää selvittää sinulle että ei tämä ole kaiken loppu vaikka päättäisit lähteä suhteestasi pois.

Ilmeisesti fyysinen väkivalta tosiaan muuttui henkiseksi rankaksi väkivallaksi, eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois. Sinun pitää pistää äijän puheet mappi Ö:hön, aivan sama millä yrittää uhkailla ja kiristää, se on edelleen sitä henkistä väkivaltaa ja sinun pitää ymmärtää se asia että jääminen ei ole mikään optio kun on noin manipuloiva puoliso.

Ei sillä munattomalla apinalla ole yhtään mitään millä se "veisi" sinulta lapsen eron tullessa, toki hän voi riitauttaa huoltajuuden, mutta edelleen ei äidiltä lasta nykypäivänäkään viedä eron tullessa kuin hyvin erikoisissa olosuhteissa jos äiti ei sitä halua.

Hukkaat aikaa joka päivä kun jäät tuohon suhteeseen, ja lapsesi tulee kärsimään mitä pitempään olet siinä. Pistä ukko opettelemaan elämänkoulua elarien kera ja lopeta se kynnysmattona oleminen, sinulla on oikeus elämään ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en vaan ymmärrä;25386205:
"Avioliittomme alussa mieheni oli sairaanloisen mustasukkainen, ja oli niin henkisesti, kuin fyysisesti väkivaltainen."

Nii, tällaisen miehen geenejä halusit sitten omalle lapsellesi antaa? Oikeesti, miten nyt on tunteet sekasin ja oot ihmeissäsi, etköhän ole alusta lähtien tiennyt tasan mitä tuossa miehessä saat? Ota nyt se ero, äläkä lillu jossain itsesäälin mudassa, jos ei muuten ni mieti kerranki lastasi ja ryhdistäydy.

Itsesäälin mudassa? No sitä tämä ei kyllä ole!
 
Ilmeisesti sulla oli asiat paremmin exän kanssa ja näet hänestä unia, koska yksinkertaisesti kaipaat parempaa parisuhdetta. Hieman mäkin ihmettelen, että teit väkivaltaisen miehen kanssa lapsen. Mitäköhän hyvää ajattelit siitä koituvan? Nyt kannattaa kuitenkin ajatella itseään ja lasta ja ottaa ero, eihän sulla ollut yhtään syytä miksi jäisit tuollaisen miehen luo. Ja todellakaan ei isä saa lasta äidiltä noin vain, että sanoo lapsen jäävän hänelle. Kyllä pitää melkoiset syyt olla ja äidin ihan kelvoton, ennen kuin lapsi annetaan isälle.
 
Hirveintä tuossa viestissäsi on se, että tunnet huonoa omaatuntoa jostain helvetin unista, vaikka mies kohtelee sinua noin :O Pitäisköhän itkeä vai nauraa...

En edes löydä enää sano, mitä ajattelen näistä jutuista, kun nainen elää perhehelvetissä, kasvataa LASTAan siellä seassa ja antaa pienen nähdä tällaista huonoa, kamalaa, pientä sielua vahingoittavaa elämää. Jos et kerta itseäsi arvosta, niin ajattele edes lastanne.

Ja tähän lauseeseen: "tiedän, että hän on pohjimmiltaan todella ihana ihminen, eikä tarkoita loukata minua, ja rakastaa minua todella paljon" HUOH. Ei rakasta, KUKAAN, jos toista rakastaa, eti satuta, lyö, alista, hauku rakkutensa kohdetta.

HERÄÄ nyt jumalauta jo lapsesikin tähden. SINÄKIN ansaitset parempaa!
 
Kurja tilanne..
Komppaan muita, ja sanon myös että älä hyväksy moista käytöstä!
Kerää "todisteita" miehen käytöksestä, jos pelkäät menettäväsi lapsen. Sekin varmasti auttaa jos joku kaveri/sukulainen voi todistaa puolestasi miehen teoista.
 
Tää on aina yhtä uskomatonta törmätä ap:n kaltaisiin naisiin. Naisiin, jotka antaa miehen alistaa, satuttaa, loukata.. tehdä kaikkea mahdollista pahaa. Ja aina, ihan joka hemmetin kerta siihen tarinaan nää naiset onnistuu ymppäämään myös lauseen "rakastan miestäni, hän on hyvä isä ja ihana aviomies ja rakastaa mua todella paljon". Tuo on niin skitsofreenista, sairasta.

Toivottavasti joskus vielä teillekin valkenee, että KUN RAKASTAA TOISTA IHMISTÄ, EI SILLOIN HALUA SATUTTAA TÄTÄ MILLÄÄN TAVOIN. Ei henkisesti, ei fyysisesti, ei yhtään mitenkään.

Säälittävää. Niin säälittävää.
 
[QUOTE="huoh";25387460]Tää on aina yhtä uskomatonta törmätä ap:n kaltaisiin naisiin. Naisiin, jotka antaa miehen alistaa, satuttaa, loukata.. tehdä kaikkea mahdollista pahaa. Ja aina, ihan joka hemmetin kerta siihen tarinaan nää naiset onnistuu ymppäämään myös lauseen "rakastan miestäni, hän on hyvä isä ja ihana aviomies ja rakastaa mua todella paljon". Tuo on niin skitsofreenista, sairasta.

Toivottavasti joskus vielä teillekin valkenee, että KUN RAKASTAA TOISTA IHMISTÄ, EI SILLOIN HALUA SATUTTAA TÄTÄ MILLÄÄN TAVOIN. Ei henkisesti, ei fyysisesti, ei yhtään mitenkään.

Säälittävää. Niin säälittävää.[/QUOTE]

niin... Olen varmasti säälittäväkin, mutta kun omat voimat on lopussa, ei ymmärrä nähdä asioita oikeassa valossa... mutta unohdin myös sanoa, että vaikkei mieheni osallistu lapseni vaippojenvaihtoon, eikä ruoan laittoon vapaaehtoisesti, viettää hän kuitenkin aikaa lapsensa kanssa, ja on isänä todella ihana. Mutta se mitä tulee minuun ja häneen, niin liittomme on kuin vuoristirataa... Välillä on päiviä, jolloin menee taas oikein hyvin. Niiden hyvien päivien voimalla varmaan uskon aina parempaan, ja että asiat muuttuisivat.
 
[QUOTE="Vieras";25391455]Ei ne muutu, eikä miehes rakasta sua, vaan manipuloi ja alistaa. Karua mutta totta.[/QUOTE]

Varmasti kertomani kuulostaa karulta. Ja kun itse sitä luin läpi, se tuntui pahalta. Kuin oisin lukenut jonkun toisen tarinaa... Mutta sitä en epäile, etteikö mieheni rakastaisi minua. Välillä toivon, ettei rakastaisikaan ja suostuisi eroamaan. Mutta miehelläni on kuin kaksi puolta: hyvä ja paha.. Hän on päivittäin koko ajan halailemassa ja kertomassa kuinka tärkeä olen hänelle. Sanoo varmaan päivän aikana viisi kertaa rakastavansa minua, ihan kyyneleet silmissä. Ja sitten saattaa suuttua ihan jostain aivan käsittämättömän pienestä asiasta, ja sanoo minulle että painu muualle täältä..
 
Niin ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen! Minullakin ollut /on samanlainen tilanne, sillä erotuksella vain, että exäni ehti kuolla ennenkuin ehdimme tavata. Olisin niin mielelläni halunnut kertoa ja puhua asiat vielä halki.
 
narsisti... lepertelee vaan et saa pidettyä sinut hyppysissään ja voi sit taas vetäistä sen maton jalkojesi alta... ja siitähän se nauttii kaikista eniten :( surullista, mutta totta.
 
[QUOTE="huoh";25387460]Tää on aina yhtä uskomatonta törmätä ap:n kaltaisiin naisiin. Naisiin, jotka antaa miehen alistaa, satuttaa, loukata.. tehdä kaikkea mahdollista pahaa. Ja aina, ihan joka hemmetin kerta siihen tarinaan nää naiset onnistuu ymppäämään myös lauseen "rakastan miestäni, hän on hyvä isä ja ihana aviomies ja rakastaa mua todella paljon". Tuo on niin skitsofreenista, sairasta.

Toivottavasti joskus vielä teillekin valkenee, että KUN RAKASTAA TOISTA IHMISTÄ, EI SILLOIN HALUA SATUTTAA TÄTÄ MILLÄÄN TAVOIN. Ei henkisesti, ei fyysisesti, ei yhtään mitenkään.

Säälittävää. Niin säälittävää.[/QUOTE]

tämä ei täysin pidä paikkaansa,voi rakastaa ja haluta silti satuttaa, esim.jos tuo ihminen on pettänyt,tai muuten satuttanut,niin toinen voi vihoissaan haluta satuttaa vaikka pohjimmiltaan rakastaa.

ap:n tilanteeseen en sano juuta enkä jaata,ei tiedetä ap:n osuutta ongelmiin,vaikka keroman mukaan mies kuulostaa huonolta
 
[QUOTE="lillie";25392048]Varmasti kertomani kuulostaa karulta. Ja kun itse sitä luin läpi, se tuntui pahalta. Kuin oisin lukenut jonkun toisen tarinaa... Mutta sitä en epäile, etteikö mieheni rakastaisi minua. Välillä toivon, ettei rakastaisikaan ja suostuisi eroamaan. Mutta miehelläni on kuin kaksi puolta: hyvä ja paha.. Hän on päivittäin koko ajan halailemassa ja kertomassa kuinka tärkeä olen hänelle. Sanoo varmaan päivän aikana viisi kertaa rakastavansa minua, ihan kyyneleet silmissä. Ja sitten saattaa suuttua ihan jostain aivan käsittämättömän pienestä asiasta, ja sanoo minulle että painu muualle täältä..[/QUOTE]

no toiset on ihmiset on impulsiivisempia kuin toiset, onko miehellä adhd:n piirteitä?

Minun isäni on tuollainen mitä tässä viestissä kuvaat(ei kyllä fyysistä väkivaltaa oo harrastanut) hän ei ole narsisti vaan impulsiivinen, eli rakastaa oikeasti,mutta hermostuu 0-sataan hetkessä, leppyykin hetkessä.
 
[QUOTE="madame";25393095]no toiset on ihmiset on impulsiivisempia kuin toiset, onko miehellä adhd:n piirteitä?

Minun isäni on tuollainen mitä tässä viestissä kuvaat(ei kyllä fyysistä väkivaltaa oo harrastanut) hän ei ole narsisti vaan impulsiivinen, eli rakastaa oikeasti,mutta hermostuu 0-sataan hetkessä, leppyykin hetkessä.[/QUOTE]

Adhd:sta en tiedä, mutta kertomasi kuulostaa hyvin tutulta. Mieheni saa ihan pienestä kauhean raivarin, ja puolen tunnin päästä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.. :/

Ja jos itse en samassa ajassa ole leppynyt, niin sanoo että heii kyllähän sä tiedät, että suutuspäissäni en tarkoita mitään mitä sanon, että ei tarvitse loukkaantua! :(
 

Yhteistyössä