Toggle sidebar

Tunteet on näemmä täysin kuolleet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Liisa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

"Liisa"

Vieras
Olen miettinyt, että meillä menee huonosti. Mies on koko ajan pahalla päällä, äksyilee, uhkailee ettei lähde min vanhemmille joulun viettoon...

Meillä 2 lasta, jo koulussa.

Tänään olen kipeänä kotona ja miehellä oli jäänyt puhelin vessaan. Hetken mielijohteesta luin viimeiset tulleet viestit.

"Anna anteeksi kulta. Olin turhaan kireä. Nähdään lounaalla <3 J".

"Hyvää yötä rakas, ajattelen sinua <3 J"

jne. jne.

Katsoin numeron 16400-numerosta, niin se J on miehen työkaveri. Tiedän nimen, oon ehkä kerran tavannut.

Pahinta on, ettei tämä edes sattunut. En oo itkenyt tai edes suuttunut. Olen vain turta.

Kerronko miehelle että tiedän? vai kiusaanko vähän? Täytyy alkaa katselemaan uutta asuntoa minulle ja lapsille. En tiedä pystynkö esittämään perheidylliä jouluna
 
No en soittanut että onko lupaa.

Katsoin luultavasti siksi että nykyään se puhelin on joka paikassa mukana, lenkillä ym missä ennen ei oo ollut.

Suhde on jatkunut ainakin tämän koko syksyn.

En tiedä sanonko mitään. En halua puida asiaa.

Voisin kuvitella että hommaan kämpän ja päätän muuttopäivän. Miehelle kerron kun lähden. Ei tarvi lähteä meidän kanssa joululomaksi mun vanhempien luo. Jääköön yksin. Ja toivottavasti se J viettää joulun ihan helvetin kaukana.
 
[QUOTE="Liisa";30424395]No en soittanut että onko lupaa.

Katsoin luultavasti siksi että nykyään se puhelin on joka paikassa mukana, lenkillä ym missä ennen ei oo ollut.
[/QUOTE]

En lupaa kysyisi puhelimella. Hiukan huono tuossa vaiheessa minusta on asioista enää puhua. Jos asian suhteen olisi herännyt epäilyjä olisi ottanut ne mieluiten puheeksi heti.
 
Olen kysynyt mikä mättää. Olen jopa suoraan kysynyt, onko hänellä toinen. Hän on kieltänyt asian.

Tänään se puhelin oli siinä pesualtaan tasolla. En harkinnut kovin paljon, ajattelin että katson onko mitään viestejä.

Nyt voin toki sanoa että mitäs tämä on. Tai lähteä vain. Jos mies ihmettelee, sanon että ainakaan ei tarvitse enää salata J:tä multa.
 
Sanoisin että etsi aunto ja lähde, mutta esitä ihan normaalia äläkä ilmoita asiasta miehelle kuin vasta lähtöaamuna. Toivota samalla hyvät elonjatkot J:n kanssa.
 
Mies tuli. Lapset ovat nyt harrastuksessa. Mies kysyi heti multa, mikä on. Eli ilmeisesti päälle näkyy, että joku on.

Kysyin suoraan aikooko lähteä J:n matkaan vai ihan huvikseenko panee sitä.

Mies oli hetken ihan hiljaa. Lopulta sanoi, ettei aikonut että me kärsitään siitä. Sanoin että oon jo kärsinyt kun hän on ollut niin kireä kotona. Ja ettei tarvitse tulla jouluksi meidän kanssa mummolaan, nythän hän voi viettää joulun J:n kanssa.

Mies oli hädissään, pyysi anteeksi, sanoi että lopettaa suhteen nyt heti. Soitti mun kuullen ja lopetti. Mutta en mä ole varma haluanko tuota takaisin.

Hän lähti kokoukseen (tänään oli hänen harrastuksen syyskokous). Pyysi että jutellaan kun hän tulee.
 
Miettisin vielä tarkkaan sitä lähtemistä. JOHONKIN olette toisissanne rakastuneet, olette sitoutuneet toisiinne, hankkineet lapsia jne.
Olisiko sitä jotain vielä korjattavissa....
 
kahdenkeskistä aikaa myös. Viimeksi kesällä oltiin viikko yhdessä lomalla kahdestaan.

Seksiä on. En pihtaa.

Hän on valinnut että rupeaa suhteeseen työkaverinsa kanssa.

Olin yllättynyt mutta en järkyttynyt. Enkä ole vieläkään itkenyt. Ehkä emme enää rakasta. Olemme tottuneet. Mies ei halua että tämä loppuu. Minä en tiedä vaikka haluaisin juuri sitä.
 
MItä niistä viesteistä paljastui? Kävikö selvästi ilmi suhteen taso? Olisko miehen lähettämät viestit minkälaisa? Kiinnostaisi tietää, oliko tuo puhtaastu työpaikkaromanssi vai tapailivatko vapaa-ajallaankin?
 
No ketkään aikuiset ei tapaile jostain syyskuun alusta ilman seksiä. Miehen viestit oli pyyhitty. Tuon naisen viestit kaikki aika lyhyitä. Mitään sellaista viestiä ei ollut että esimerkiksi minäkin sinua eli mitään rakkaudentunnuktuksia mies ei oo kirjoittanut.

Työhön ei kuulu matkustelua. Hän on käynyt naisen asunnolla koska yhdessä viestissä nainen kirjoitti että miehen kulkukortti on hänellä ja tuo sen aamulla töihin.

Mies on käynyt lenkillä normaalisti eikä mitään outoja poissaoloja ole ollut. Luultavasti on käynyt esimerkiksi lounaalla siellä. Ehkä joskus heti töiden jälkeen. 16400-numerossa luki naisen osoite ja se on 500 m työpaikasta.

Luultavasti nainen on myös parisuhteessa. Jossakin viesteissä oli joku miehen nimi että tämä mies on poissa koko viikon.
 
Kulta rakas <3. <3. Ei ole normaalia kielenkäyttöä työkaverilta. Heillä on suhde. Jos hän pystyy lopettamaan suhteen ja keskustelemaan, mkä on johtanut tähän ja miten tästä eteenpäin toisella tavalla, niin en näe,mitään syytä, miksi ette voisi myös jatkaa, jos molemmat sitoutuvat suhteen rakentamiseen ja parantamiseen.
 
En minä luullutkaan, että muuten vaan tuo nainen sanoo mun miestä rakkaaksi.

Kyllä se oli ihan selvä, mikä se meininki on.

En ole varma, haluanko jatkaa. Minusta ei tunnu, että elämäni romahti tai että haluan olla tässä suhteessa enää.

Mies on ihan sekaisin. Laittoi yli 10 viestiä mulle. Anteeksi, voitko antaa anteeksi. Rakastan sinua, en tiedä miksi tein noin tyhmästi. Kohta on kotona.

En tiedä mitä sanoa. Kuin tämä tapahtuisi jollekin toiselle.
 
Shokkivaihe ilmeisesti päällä:/ Tosi kurja juttu :(

Mieti itse, mitä haluat, haluatko jatkaa. Jos pystyt, niin viikonloppu tai viikko jossain rauhassa yksin, jos on sun tyylistä että pystyis miettiin paremmin.

En kyllä voi kannustaa erityiseen jatkamaan, yleensäkään pettämistä hyväksy ja nainen vielä samassa työpaikassa tulee oleen sun miehen kanssa, niin voih :(

Voimia kovasti ap:lle :)
 
Mies pyytelee anteeksi. Kuulemma ei tiedä miksi ryhtyi suhteeseen, kuulemma koska toinen oli niin kiinnostunut hänestä.

Kysyin kaikki yksityiskohdat miten alkoi, miten ovat nähneet, onko se J naimisissa jne.

Olisi mullakin ollut mahdollista hommata sivusuhde, siis on muakin yritetty.

En pääse mihinkään yksin. Nyt olen sitä mieltä että en pysty jatkamaan. En tiedä haluanko. Hyötyykö lapsetkaan siitä, että ilmapiiri on vähintään kummallinen.
 
Sinun tilanteessasi olleena (tavallaan, ilman lapsia yms) tein sen ratkaisun että lähdin välittömästi, kaverin sovalle ja siitä oma kämppä ja sitä rataa heti. Ja jälkeenpäin kyllä kadutti. Lähinnä se, etten ollut kunnolla miettinyt ja jotenkin saanut päätäni siihen mukaan. Olisin varmasti lähtenyt silti, mutta jotenkin jäi vaivaamaan.
Sinuna pitäisin pari päivää ihan mietintää. Kerrot miehelle tarkasti mikä on tilanne ja pyydät aikaa ajatella, ja pohdit. Katso vaik netistä vuokrakämppiä ja kuvittele elämääsi eteenpäin.
Kyllä se tulee sieltä se oikea juttu, että miten eteenpäin.
 
Melkein vastaavan kokeneena sanoisin, että nyt keskustelet miehesi kanssa ja annat itsellesi aikaa. Todennäköisesti jossakin vaiheessa tulee suuttumus miestä kohtaan, kunhan alun sokkivaiheen turtumus häipyy. Voi olla, että päädytte eroon, mutta selvittäkää asiat rauhassa. Voithan tosiaan alkaa hakemaan asuntoa, mutta tee muutokset rauhassa, jotta lapset eivät joudu esim. muuttamaan monta kertaa lyhyen ajan sisällä.
 
Hassua, miten osa täällä alkaa heti miettiä toisen puhelimeen kajoamista. Ihan kuin sillä olisi tuossa vaiheessa mitään väliä, ja hyvähän se on että tuli ilmi. Mitätön rike pettämiseen verrattuna.

Kertoisin tälle J:n miehelle tilanteen, myös hänellä oikeus tietää. Itse olen ollut samassa tilanteessa, tosin romahdin täysin. Pettämisestä selviäminen on pitkä ja kivinen tie, jos yhtään epäilet onko edes halua jatkaa, en jatkaisi. Eikä se luottamus koskaan edes täysin palaa, miksi palaisikaan. Jos on taipuvainen pettämään, on sitä jatkossakin. Pettämisellä osoittaa, että on kykeneväinen kaksoiselämään, olisi ajatellut edes lapsia.
 
Et sinä selvästikään täysin tunteeton ole. Jos olisit, olisihan tuohon helppo jäädä, hankkia vaikka itsekin sitten sivusuhde rinnalle. Saattaisit olla jopa iloinen sivusuhteen paljastumisesta, olisihan se hyvä tekosyy erota tai tapailla muita miehiä rinnalla. Tunteiden kuoleminen kun tuntuu lapsiperheessä liian köykäiseltä syyltä erota. Jos tunteita ei ole, ei sitä paitsi ole juuri riitojakaan, kun toisen tekemisillä ja sanomisilla ei ole enää väliä.

Nuo kommentit siis itse tunteettomuuden kokeneena, sivusuhdetta ei koskaan paljastunut. Koitin tosin joskus jopa kannustaa miestä siihen.

Mutta tunteita siis sinulla vielä on, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia tilanteessa, johon olet nyt joutunut. Onko tahtoa, se on oikeastaan suurempi kysymys. Jos molemmilla sitä on, niin sitten keskustelette, menette parisuhdeterapiaan ja koitatte rakentaa luottamusta uudelleen. Mutta jos ei ole, on ehkä paras vaan antaa loppujenkin tunteiden kuolla tähän iskuun ja erota. Ihan harkitsematta ei kannata kuitenkaan mitään tehdä, vaan pohdi rauhassa, tahdotko vielä vai et.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vierailija..:
Hassua, miten osa täällä alkaa heti miettiä toisen puhelimeen kajoamista. Ihan kuin sillä olisi tuossa vaiheessa mitään väliä, ja hyvähän se on että tuli ilmi. Mitätön rike pettämiseen verrattuna.

Kertoisin tälle J:n miehelle tilanteen, myös hänellä oikeus tietää. Itse olen ollut samassa tilanteessa, tosin romahdin täysin. Pettämisestä selviäminen on pitkä ja kivinen tie, jos yhtään epäilet onko edes halua jatkaa, en jatkaisi. Eikä se luottamus koskaan edes täysin palaa, miksi palaisikaan. Jos on taipuvainen pettämään, on sitä jatkossakin. Pettämisellä osoittaa, että on kykeneväinen kaksoiselämään, olisi ajatellut edes lapsia.
Click to expand...

Toisen puhelimeen kajoaminen kertoo, että epäluottamuksen siemen oli jo ennen toisen yksityisyyden loukkaamista (=puhelimen tonkiminen). Parisuhde ei ollut kunnossa ja oli epäluottamus. Puhelimen lukeminen on lisäksi rikos. Pettäminen ei ole.

Auttoiko sua kovastikin tuo, että kerroit "pettäjänaisen" kumppanille? Ei, olet edelleen katkera. Olet katkera ihminen, joka ei näe omaa osuuttaan asioihin eikä pysty pääsemään eikä edes halua päästä asioista yli ja eteenpäin, vaan jää rypemään pas...ssa, jonka tuottamiseen ei tajua itse olevansa osaltaan osallinen.

Luottamus ei palaa myöskään viestintäsalaisuutta loukanneeseen puolisoon, eli siihen, joka tutkii salaa toisen viestejä. Sellainen kertoo ihmisen pienuudesta - epäilee, kyttää, kyräilee, ei osaa ottaa puheeksi, on jänishousu joka ei uskalla puhua puolisolleen ongelmista, vaan kyttää salaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa