Tunteet kadoksissa- kummallakin??

[ihmettelen vain...]

Huh, kuulostaa aika pahalta. Jopa henkiseltä väkivallalta tuollainen toisen alentaminen.

Vertauskohdaksi voin kertoa hieman omasta miehestäni ja suhteestani. Ollaan oltu myös yhdessä kaksi vuotta, yhdessä asuttu vuosi. Minä olin alussa se empivämpi osapuoli, mutta kun huomasin kuinka kerran tuotin surua miehelleni sanomalla etten ole ihan varma tunteistani en ole sitä sen koommin sanonut. Ja tässä vaiheessa jo tiedän mitä tunnen, kuten pitäisi jo miehesikin tietää. Epävarmuudessa eläminen on hirvittävän raastavaa.

Mieheni on aina käyttäytynyt kunnioittavasti minua kohtaan. Jos olen vaikka väsyneenä kömpelö, tai sanon jotain tyhmää, mies saattaa silittää päätä ja sanoa "voivoi pientä" ja halata. Ei mitenkään alentuvasti vaan suloisesti ja hellyydellä. Samoin minä teen hänelle jos sattuu joku kömmähdys tai lipsahdus, koska minusta se on suloista eikä jotain sellaista josta pitäisi ärtyä. Ja onko sinun miehesi muka niin täydellinen että hän ei koskaan ole kömpelö tai tee virheitä?

Jos se mitä sinä luonnostaan olet ärsyttää miestäsi, ei hän rakasta sinua eikä teidän pitäisi olla yhdessä. Minun mieheni hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, kömpelönä, ilman meikkiä, huonolla tuulellakin. Jos minä olen ärtynyt hän yrittää piristää. Jos minä itken hän halaa ja lohduttaa. Minun mielestäni tämä on normaalia käytöstä, ei se että miehesi haukkuu sinut jos itket?!

Tietysti on asioita jotka miehessäni ärsyttävät minua ja minussa häntä. Niistä on puhuttu, ja tarpeen tullen käytöstä muutettu. Mutta kukaan ei voi muuttaa sitä mitä persoonaltaan ja olemukseltaan luonnostaan on, tai sitä ei ainakaan pitäisi muuttaa jonkun toisen takia. Käytöstä voi muuttaa, esim. yhden kerran minä olen sanonut typeryyksissäni miestäni tyhmäksi. Hän loukkaantui tällöin todella pahoin. Toki pyysin anteeksi enkä ole koskaan sen jälkeen samaa virhettä tehnyt. En siis ymmärrä miksei miehesi muuta käytöstään jos se sinua loukkaa? OIet kai asiasta hänelle sanonut? Minusta ainakin jos suhteessa tekee jotain mikä loukkaa toista pitää käytöstä silloin muuttaa.

Tuntuu että miehesi on kanssasi vain koska satut nyt olemaan sopivasti siinä. Laitat ruokaa ja harrastat seksiä, olet kaunis. No, minä en ole kaunis (silti mieheni niin päivittäin sanoo), enkä osaa pahemmin kokatakaan (useimmiten mieheni tekee ruuan). Hän on kuitenkin kanssani koska rakastaa minua, ei joidenkin typerien ulkoisten seikkojen vuoksi.

Myöskään sinun puoleltasi ei ole hyvä syy seurustella miehen kanssa jos hän on komea ja hyvin toimeentuleva. Mieluummin minä ainakin seurustelisin köyhemmän, normaalinnäköisen miehen kanssa, joka rakastaisi minua ja kohtelisi minua hyvin. Toki luopuminen tuntuu pahalta ja jopa naiset jotka ovat tulleet fyysisesti pahoinpidellyksi kaipaavat miestään eron jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita että heidän pitäisi olla yhdessä!

Mielestäni teidän tienne on tullut loppuun silloin kun mies on ensimmäisen kerran kohdellut sinua huonosti eikä ole muuttanut käytöstään sinun kerrottuasi että se loukkaa.

 

[ap.]

Tuo on niin totta mitä sanoit nimim. "ihmettelen vain":

Jos ja kun miehestäni ei tunnu lainkaan pahalta kun kerron miten pahalta hänen luokkaava puhetapansa, välinpitämättömyytensä, ym. tuntuu, ei hän minua rakasta, ainakaan riittävästi. On ehkä jollain tasolla kiintynyt / tottunut minuun. Kamala ajatus! Mutta siltä tämä nyt vaikuttaa.

Otin eilen ja tänään puheeksi, kun hän taas alkoi töiden takia perumaan yhteistä menoamme, jonka oli tavalliseen tapaansa täysin unohtamassakin ellei se olisi lukenut hänen kalenterissaan, että olen todella pettynyt tähän yhteisasumiseemme. Totesin etteiväthän nämä meidän yhteiset asiamme hänelle mitään merkkaakaan, olihan se jo tiedossa, sekä sanoin tehneeni virheen muuttaessani hänen luokseen ilman että hän joutuu tekemään yhtään kompromissia, ja minä vaan sulauduin hänen elämäänsä ja hän jatkoi kaikkea kuten ennenkin. Hän totesi että " noniin ja sitten taas riittää!" Ja että minun täytyisi tietää miten paljon hän sietää valitusta työnteosta. Sanoin että ajan pitkän matkan hänen paikkakunnalleen jonne olen hänen takiaan muuttanut joka päivä, olemaan yksin kun hän tekee vaan töitä ja ettei tämä ole reilua ymym. Hän vetosi siihen kuinka juuri olemme olleet pitkällä etelän matkalla, ja jos ei siellä oltaisi käyty niin ei tarvitsisi niin paljon nyt tehdä töitä, ja etten valittanut yhtään kun lähdimme matkalle ym. Ja ei kuulemma olisi perumassa menoamme, jos olisi vaihtoehtoja. Luuli että ajatukseni johtuivat tuon yhden yksittäisen menon perumisesta. Kun tarkoitin että tällä tavoin olen onneton joka päivä.

Seuraavana aamuna ihmetteli miksen näe hänen panostustaan tulevaisuuteen hänen tehdessään töitä? Sanoin että ei tässä ole mitään takeita mistään tulevaisuudesta tällä hetkellä, johon hän vastasi että ei niin voikaan olla takeita koskaan. En pysty ajattelemaan hänen työntekoaan "meihin" panostamisena, kun hänen asenteensa minua kohtaan kielii arvostuksen puutteesta, eikä ilman arvostusta voi kovin paljoa laskea yhteisen tulevaisuuden varaan??? Miten mieheni voi edes sanoa noin?? Eikö hän oikeasti käsitä mitä tarkoitan vai haluaako että pysyn tässä kunnes hän on saanut perustan kuntoon ja sitten vaihtaa minut sellaiseen jonka kanssa oikeasti perustaa yhteisen tulevaisuuden???

Ja kun sanoin taas että muutin väärin perustein, koska tässä järjestelyssä ei ole huomioitu millään tavalla miten minun elämäni palapelit osuisivat yksiin asumisen kanssa ( tarkoitin missä haluan asua, työssäkäynnin mahdollisuus, mitä odotan ja toivon arkielämältä, jne) , hän ajatteli että tarkoitin tällä sitä että haluan talon, johon hän vastasi että minä varmaan ajattelen että se talo noin vaan hankitaan tuosta vaan, ettei se ole niin yksinkertainen asia. Hän ei joko ymmärrä/esittää ymmärtämätöntä.

Hän halaili ja pusutteli, kertoi että meille tulee hauskaa illalla ym. Voi miksi??

Tulee itselle sellainen hullu olo, että olenko ihan väärässä näiden ajatuksieni kanssa? Olenko tulkinnut mieheni väärin? Voiko ongelma olla vaan erilaisuudessamme, että minä ymmärrän hänet eri tavalla kuin hän tarkoittaa? Hänestäkään ei ota ikinä selvää kun saattaa toisena päivänä sanoa että ei tunne minua kohtaan miten pitäisi, toisena päivänä olla kuin ei mitään olisi ollutkaan ikinä vialla.

Sanoin että tämä on ollut yhtä alamäkeä kun muutin, siitä saakka että tehdään vaan kokoajan vähemmän asioita, niin hän sanoi että minä en ennen yhteenmuuttoa ollut tälläinen valittaja, että siitä se johtuu että meillä menee huonosti.? Kaikki johtuu aina jotenkin minusta?

Ahdistaa sekin että kun alan osoittaa merkkejä periksiantamisesta, mies tekee asioita, joita hänen tulisi tehdä joka päivä, eikä vaan erouhan edessä. Tuo käytös johtaa minut aina vielä enemmän harhaan. Mies puhuu ja toimii aivan kun meillä ei ikinä mitään ongelmaa olisi ollutkaan..ja taas alan epäillä itseäni.

 

[Kuule]

Minusta sinä et hyväksy miehen työtä ja sen viemää aikaa ja haluaisit että mies huomioisi ja kiinnittäisi sinuun enemmän huomiota, ts. olisit mieluiten prinsessa. mutta koska et saa sitä kohtelua ja mies tekee työtään ja tuskin luopuu työstään ja alkaisi sinua hoivaamaan, niin eikö sinun pitäisi myös sopeutua tai sitten lähteä. Vaatimukset kohdistuen toiseen ovat mielestäni epäoikeudenmukaisia.

 

[Sarppana]

Minusta sinä et hyväksy miehen työtä ja sen viemää aikaa ja haluaisit että mies huomioisi ja kiinnittäisi sinuun enemmän huomiota, ts. olisit mieluiten prinsessa. mutta koska et saa sitä kohtelua ja mies tekee työtään ja tuskin luopuu työstään ja alkaisi sinua hoivaamaan, niin eikö sinun pitäisi myös sopeutua tai sitten lähteä. Vaatimukset kohdistuen toiseen ovat mielestäni epäoikeudenmukaisia.

Jees, ja itse taisit jättää lukematta ne vaatimukset, mitä miehellä on häntä kohtaan? Halusit vain tulla ja iskeä kepillä toista vai?

 

[Kuule]

Pyydän, että ap käskee miehensä osallistumaan myös keskusteluun ihan tasapuolisuuden vuoksi...

 

[pohdittu]

Mietipä, mitä uskot, että miehesi jatkossa voisi sinulle antaa? Jos miehelläsi on vaativa ura, hän todennäköisesti joutuu eläkeikäänsä asti tekemään yhtä paljon töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun on pakko hyväksyä hänen työnsä. Jos hän on ylitöissä, sinun on pakko kehittää itsellesi muuta puuhaa ja luoda oma kaveripiirisi.

Luulenpa, että miehesi ei ole lapsena saanut osoittaa vapaasti erilaisia tunnetiloja. Todennäköisesti häntä eniten hoitanut henkilö (äiti?) ei ole sietänyt itkemistä, kiukuttelua tai ei ole lohduttanut, jos pojalla on ollut paha mieli. Nimittäin miehesi käytös viittaa juuri sellaiseen, että hän lähinnä tuntee olonsa kiusalliseksi, jos sinä itket tai aiheutat mieliharmia. Todennäköisesti miehesi tulee olemaan tuollainen jatkossakin.

Vaikuttaisi siltä, että suhteenne on aika solmussa. Sinä odotat, että mies tulee töistä ja mies taas töistä tullessaan haluaisi ehkä rauhaa eikä sinun viihdyttämistäsi. Kummallakin on ristiriitoja ja vähän erilaisia odotuksia. Todennäköisesti olet liian kevyin perustein muuttanut miehen luokse ottamatta tarkalleen huomioon sitä, miten olette osanneet kommunikoida ja miten rakentavasti osaatte selvittää erimielisyydet.

Ehkäpä miestä myös ärsyttää se, että suhteenne ei olekaan niin ihanaa, mitä hän ajatteli. Jos hän joutuu elättämään sinua, voi olla, että häntä ärsyttää suunnattomasti se, että sinä "loisit" etkä osallistu taloudenhoitoon juuri hänen haluamallaan tavalla.

 

[Hyppäsit kyytiin]

"Ehkäpä miestä myös ärsyttää se, että suhteenne ei olekaan niin ihanaa, mitä hän ajatteli. Jos hän joutuu elättämään sinua, voi olla, että häntä ärsyttää suunnattomasti se, että sinä "loisit" etkä osallistu taloudenhoitoon juuri hänen haluamallaan tavalla."

. tuosta viimeisestä, vai miksi tulit tällaisiin johtopäätöksiin? Ap kertoi, että kulkee päivittäin pitkän matkan töihinsä, koska muutti miehen paikkakunnalle. Hän ei loisi eikä ole elätettävänä.

Mutta muutoin: Tällä parilla on elämästä ja sen odotuksista erilaiset käsitykset. Miehelle puitteet ovat tärkeät, naiselle henkinen puoli. Jos arvot ovat kovin kaukana toisistaan, ei kumpikaan osaa arvostaa sitä, mikä on toiselle tärkeää. Se johtaa ristiriitoihin, toisen tarpeiden väheksymiseen ja siihen, että ne peruspilarit puuttuvat.

Materialisti ei näe toisen pahaan oloon todellisia syitä, hän mittaa sitä materian kautta. Hän ihmettelee, että miksi toinen valittaa, vaikka hän tienaa taloa, tekee töitä yötä päivää tienatakseen rahaa. Hän kokee, että tämä osoittaa hänen tunteensa. Hänellä ei ole käsitteitä tunteille muuten kuin materian kautta.

Toisella osapuolella materiaksi riittää, kun tullaan toimeen. Hän haluaa tuntea toisen välittämisen ja odottaa, että kaikki tärkeät yhteiset asiat ja hankinnat mietitään yhdessä. Hän pettyy, kun toinen porskuttaa omaa polkuaan ja jättää hänet yksin. Tässä tapauksessa mies ei todennäköisesti yhtään tajua, mitä naiselle on merkinnyt muuttaa kauas muista kontakteistaan ja ikäänkuin toisen armoille. Nykynainen ei enää muuta kotoa miehen kotiin. Hänenkin tulee saada olla tasavertainen kaikissa asioissa. Yhteiselämä on kompromisseja molemmilta.

Kuten edellä aiemmin totesin, tästä suhteesta puuttuu keskinäinen kunnioitus ja arvostus toista ja toisen arvomaailmaa kohtaan. Aito halu ottaa toinen huomioon tulee vain pakon edessä. Ei se kanna pitkälle eikä kestä arjessa, kun siihen tulee vielä lisää painolastia. Arki muuttuu vielä arkisemmaksi ja koska miehellä näkyy olevan taipumus pitää työtä keppihevosena silloin, kun kotona ei huvita olla, se tulee jatkossa aina vain lisääntymään. Hänelle kotielämä ei ole tärkeä. Kokemuksesta tiedän.

Parempi minusta olsi tässä vaiheessa vetää jarrut päälle ja peruuttaa. Vauriot olisivat nyt pienet, vain muutaman kuukauden mittainen surujakso, mutta myöhemmin korjattavaa olisi paljon.

Itsekkään miehen entisenä puolisona en kannusta jatkamaan arvoiltaan näin epäsuhtaista suhdetta, vaan jatkamaan sitä, mihin suuntaan nainen on jo menossa. Hän on herännyt näkemään tosiasiat ja sen, mikä tulevaisuudessa olisi odotettavissa. Onnittelen häntä siitä, että riisui ruusunpunaiset lasit ja katselee realistisesti.

 

[vaimoko ?]

Hänen tunteensa, puhuimme eilen. Hänkin on ihastunut ja haluaa oppia tuntemaan minut paremmin, mitä tuo nyt sitten tarkoittaakaan. Mielestäni miehessäni ei ole mitään vikaa, mutta hellyyttä tms. ei ole liitossamme ollut pitkään aikaa ja siinä varmaan suurin syy siihen ,että olen tässä tilanteessa. Olemme toisillemme itsestäänselvyys ja siten olemme myös käyttäytyneet. Tämän toisen miehen huomionsosoitukset, hellyys ja sanat tekevät ihmeitä ja saavat minut tuntemaan itseni joksikin jälleen. Sanoit, että en mieti hyviä puolia miehestäni ja se on ihan totta ja jos ne muistasinkin tuskin niillä nyt tällä hetkellä olisi mitään merkitystä, koska tunteet ovat niin voimakkaat toista kohtaan. En ajattele niin, että katson tämän ja sitten jätän mieheni jos tämä toinen vastaa tunteisiini, vaan haluan olla ihan varma siitä mitä teen ja tunteistani, etten pilaa kaikkea vaan ohimenevän ihastuksen vuoksi, Ja loppujen lopuksi jään yksin jos tunteeni miestäni kohtaan ei muutu vaikka tämä toinen ihastus lopahtaisikin.

 

[vähän viileenevää tiedossa]

Ongelma oli ap . kyllä tämä :
Lähtökohtana kuitenkin minä olen joustanut lähes kaikessa missä voin jotta me voimme asua ja olla yhdessä.
Olen muuttanut kaupungista (pää) pienelle paikkakunnalle ja ajan pitkää työmatkaa, teen kotityöt, ruoan, ... ah, tämä kuullostaa niin perusvuodatukselta mutta näin tämä nyt joka tapauksessa menee.

Noh- olemme ottaneet viimeiset puoli vuotta rajusti yhteen ( aina olemme ottaneet mutta vielä normaalia enemmän), juuri siksi etten näe miehen panostusta mistään. Joskus hän "repäisee" ja tulee aikasemmin töistä ( joka tarkoittaa hänen kohdallaan 7-8 aikaan illalla, työnarkkis/ yrittäjä), mutta silloinkaan emme varsinaisesti tee asioita yhdessä, vaan katsellaan esim. tv:tä, hän puhuu puhelimessa / näppää tietokonetta. Minä vaan olen siinä jossain.

Jos en ole iloinen ja kiitollinen tuosta teosta, hän tulee muina iltoina vielä tavallista myöhemmin jne."
Palataanpa taas ap. varsinaiseen kysymykseen..
Mitä tehdä parisuhteessa ihmiselle joka elää niin että tulee käytännössä valmiille vain nukkumaan ??
Minä ainakin hermostuisin yrittäjään joka palaa kotiin joka ilta 19-20 välillä.. Useammat kun pistävät nukkumaan jo 22 aikoihin..
Eli kyllä tuo näyttää siltä että ei yrittäjällä ole aikaa halua panostaa yhteiseen aikaan..
Ja jos yhteinen aikakin kuluu vain arvostelun ja toista mollaavien kommenttien kuuntelussa niin täytyy ihmetellä haluaako joku todellakin tuollaista loppu elämää ??

 

[ap:lle]

kuin mun elämästäni...ei vaan enää tosiaan tunne mitään toista kohtaan...ymmärrän sun fiilikset meilläkin taitaa ero tulla en jaksa tätä yksin yhdessä suhdetta!

 

[yrittäjyyden arkea]

Moni yrittäjä joutuu tekemään töitä vähintään kahden edestä. Olen seurannut sivusta, että esimerkiksi rakennusalan yrityksissä yrittäjä tekee itse duunia vähintään normaali 8 tuntia ja sen lisäksi käy tukusta hakemassa tavaraa ja vielä kotona hoitaa paperiasioita. Töitä riittää helposti arkipäivänä 10-12 tunniksi ja viikonloppuna hoidellaan rästejä. Jos puoliso ei tajua yrittäjyyden merkitystä, parisuhde voi huonosti: puoliso kiukuttelee koko ajan, että miksi hän ei ole miehelle tärkein ja yrittäjä puolestaan on todella stressaantunut sekä yrityksen että parisuhteen vuoksi (jos panostaa ajallisesti parisuhteeseen, yrittäjyys kärsii ja päinvastoin).

Yrittäjän rinnalle sopii puoliso, joka jaksaa odottaa sitä aikaa, että mahdollisesti jossakin vaiheessa alkaa helpottamaan ajallisesti (kovin kilpaillussa bisneksessä helppoa aikaa ei välttämättä tule koskaan). Toinen vaihtoehto on se, että puolisolla itselläänkin on työ, ystävät tai harrastus, joka vie aikaa. Tällöin kumpikin on tyytyväinen siihen "laatuaikaan", joka jää yhdessä käytettäväksi silloin tällöin.