tunteet hukassa

\

Ero mielessä:
Sun kirjotukset on ihan kun suoraan mun päästä.. Ihan sama tilanne päällä ollut jo pidemmän aikaa.. Ite ehdotin muutama ilta sitten että otetaan "mietintä tauko" meidän suhteelle mutta mies ei suostunu. Tai no joo suostu mut sano et jos minä haluan paussin niin voin vapaasti lähteä mut hän jää lasten kanssa kotiin. Ensinnäkin tietää tasan tarkkaan että minulla ei ole paikkaa mihin mennä (hänellä olisi) ja toiseksi tietää sen että en pystyisi olemaan lapsista erossa. Lisäksi hän sanoi että jos haluan erota hän aikoo tehdä asiat mahdollisimman vaikeaksi eli siis aikoo tapella omaisuudesta ja lapsista, haluaa siis tehdä eroamisen mahdollisimman vaikeksi että en lähtis. Yrittää siis pakottaa jäämään uhkailemalla.. Pahinta tässä on että meidän 2v7kk ikäinen on alkanut reagoimaan meidän jatkuvaan riitelyyn purkamalla pahanolonsa pikkuveljeensä.. Että näin meillä... Jaksamisia sulle mihin sitten päädytkin :hug:

Kiitos kaikille auttavista kommenteista

aikaa on kulunut siitä kun olen täällä viimeksi itse kirjoitellut. Lukemassa olenk yllä käynyt, mutta olen ollut vain niin "väsynyt" vastaamaan. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitant uolla "väsynyt".


Jos jotain kiinnostaa niin tilanne ei ole paljoa muuttunut viimeisistä kirjoituksista, mutta kyllä on sellainen tunne että lopun alkua tässä mennään. Nyt on pidetty pari päivää jo mykkäkoulua ja mieskin alkanut puhuun erosta. Tuo lainaukseni liittyy osittain tähän, että mies haluaa pitää lapset tai ainakin niin että puolet ja puolet. No, vaikka itse olen tosi väsynyt ja tän tilanteen aiheuttamana ont ullut kiukuteltua ja huudettua myös lapsille niin en voisi tosiaankaan olla lapsista erossa 2 viikkoa kuukaudesta. sanoinkin sen eilen illalla kun kysyi et mitä tehdään, että jos sinun ehdot ovat samat niin kituutetaan varmaan yhdessä ja tapellaa ja kenelläkään ei ole kiva olla.
lapsetkin ovat alkaneet reagoimaan ihan selvästi, hoidossakin jo kyselevät että miksi tämä lapsi on niin kiukkuinen jne. ja muitakin juttuja huomannut kótioloissa.

Yritin viimeksi puhua neuvolassakin, mutta jotenkin neuvolan täti on saanut minusta, lapsista ja meidän perheestä niin täydellisen hyvinvoivan perheen kuvan että kohautti vain olkiaan ja hymyili, että kyllähän ne lapset on joskus vaikeita jne. Eli ei oikeesti uskonut. Pitäis varmaan itkeä ja kertoa että olen itse niin väsynyt ja jne omista tunteista että uskois, mutta kun en oikein ole sellainen ihminen joka alkaa ongelmiaan kertomaan julkisesti. Esimerkiksi vanhempammekaan eivät tiedä tästä tilanteesta elleivät fiksuina ole jo aavistaneet.
MIeheni on vähän haluton hoitamaan lapsia muutamaa tuntia pidempään ja sekin on yksi syy miksi en oikeasti uskalla lupautua siihen tilanteeseen että hoitas viikon lapsia ja viikot minulla. minulle riittäisi jokatoinen viikonloppuisyys. Raha tilannetta en uskalla edes kuvitella.


oli kiva taas purkaa tunteita ja miettiä että mihin tämä nyt sitten päätyy...

 

Joopa joo.

Hyvä naiset hyvä.

Ei ihme että miehet selviää erosta huonosti.

Lähtökohtanahan on se että mies lähtee talosta ja luopuu lapsista
(paitsi ne illat jolloin exä haluu päästä parrulle kapakkaan)
Nainen ei voisi kuvitellakaan eroa lapsista, mutta miehen on siihen alistuttava.

Eli miehen pitäis järkätä kaikki ja nähdä kova vaiva
sen eteen että pääsee naisesta eroon.

KYLLÄ SEN ERON NÄIN SAA.
ITSE YMMÄRRIN ETTÄ SÄ OOT EROA HALUAMASSA JA
TALLAMENOLLA SEN VARMASTI SAATKIN JA ANSAITSEKKIN.

ELI JOS AKKA EROA HALUAA, NIIN OTTAKOON KAKARAT JA HÄIPYKÖÖN.

VOISDITTE VÄHN MIETTIÄ KUKA ON SYVÄLTÄ.

 

Jos lähdet niin toivottavasti miehesi hakee susta lähestymiskiellon.

NIIN TEIN ITSE JA SAIN OLLA RAUHASSA:

Vaimo kyllä höpötti mulle aian kuinka pitää asiat hoitaa, mutta
tuliki tenkkapoo ku ei saanu mulle enää soitella.

VOI VOI

 

kylläpäs oli taas kommentteja. taitaa olla teillä jotain patoutumia omasta elämästä tai erosta.

Sen verran voin kommentoida noihin "haluun isän hoitoa vain silloin kun menojalkaa vipattaa" et ikävä kyllä ei pidä mun tapauksessa paikkaansa.
Voin kyllä hoitaa lapset ihan yksinkin, mutta jos mies ja lapset haluaa niin tietenkin saavat olla yhdessä. Ja apua en ole tarvinnut mieheltäni tähänkään asti, periaatteessa kun olen ollut yksinhuoltaja pitkän aikaa ( kun mies lasketaan lapseksi)
Yksin olen tähän asti hoitanut melkein kaikki asiat ja mies ei edes tiedä meidän rahaliikenteestä paljon mitään jne. muista tärkeistä asioista.

Mutta jätämpä omaan arvoonsa tuollaiset kommentit muuten ja jään miettimään oikeasti että mitä elämältäni haluan.

 

No miten ihmeessä oot päätyny naimisiin noin avuttoman miehen kanssa?

Vai onko sillä yhtäkkiä hävinny taju päästä?

 

eipä kaikki asiat ole tullut esille kun kumpikin tahoillaa töissä ja hoitanut lähinnä omat asiat. Kun perhe perustettiin ja lapsia alkoi tulla niin "koska olin kotona ja mies töissä niin minullahan oli aikaa hoitaa kaikkia asiat" eli tätä vissiin jonkin verran yleistä avuttomuutta. Varmaan mies pärjää jos erotaan, mutta uskon että sillä menee aikaa ja niinkuin aikakaisemmat kommentit oli et mä soitan miehelleni niin taitaa mennä niinpäin että mies soittaa mulle ja kysyy neuvoa.

Toivottavasti selitys oli ymmärrettävää.

Mutta näitä keskusteluja lukeneena niin meitä on moneen junaan ja elämät on erilaisia. Viimeyönä silmät ristissä hoidin sairasta lasta ja kävin toisen unissaan itkevän luona hyssyttelemässä ja mietin että vaikka yksin on samanlaista ja yhtä rankkaa kuin nytkin niin jotenkin on helpompaa kun ei tarvitse katsoa ja aina vain odottaa josko toinen tekis joskus jotain ilman pyytämistä. Yhna ollessa tietäisin että asiat ON tehtävä yksin.

Se miksi mies ei viimeyönäkään hoitanut lapsia oli se että nukkuu ( aina) niin sikeästi ettei ole edes kuullut ja minusta on tässä vaiheessa aika inhottavaa heräättää ensin mies ja sanoa että lapsella on vaikea olla tai mene hysysttelemään. Nopeammin annan sen avun lapselle itse.

Ja jos joku puolustelee miestä tuosta nukkumisesta niin on nyt 1,5vkoa lomalla minä töissä joten olettaisin että hän lomallaan ottaisi vastuun lasten yöhoidosta jos sellaista tarvitaan. Pitäähän minunkin hoitaa lapset myös öisin kun hän on töissä vaikka minäkin menen myös aamulla töihin.