Heip!
Nii-in, nyt hyvä olla, hetken päästä todella paha olla, kaikki on hyvin mutta olo on epätoivoinen, vihainen, agressiivinen ja seinät kaatuu päälle ja hetken kuluttua ei voisi olla onnellisempi ja näitä samoja tunteita mulla on miestänikin kohtaan ja hävettää aina kun oon taas purkanut pahaa oloani häneen, joka yrittää parhaansa mukaan kestää oikkuilujani ja tukea tässä mullistavassa elämäntilanteessa, ensimmäistä odotan minäkin ja kauan toivottu vaavi on tulossa. Mutta niin tämä elämää mullistaa ja kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän herkkiä näille "raskaushormoneille" ja reagoidaan erilailla muutenkin vaihteleviin elämäntilanteisiin, toiset sanoo että nyt vaan saat syyn kiukutella mutta ei se niin ole ja varsinkin ne sanoo joilla ei ole lapsia, eli eivät tiedä mitä tämä raskaus on. Neuvolassa juttelin kätilön kanssa tästä aiheesta ja onneksi sanoi että on ihan normaalia ja kun hyväksyy itsensä sellaisena niin on helpompi käsitelläkin koko asiaa, tokaisi kyllä että yleensä nämä jotka voimakkaasti "tuntee" raskauden aikana, kärsivät ehkä myös rankemmasta " baby bluesista" synnytyksen jälkeen. No, tietääpähän varautua siihenkin ja kun varautuu pahimpaan niin saattaakin yllättyä positiivisesti, kaikkihan meneekin ihan hyvin.
Mutta älä tunne huonoa omaa tuntoa mielialan vaihteluista, se on NORMAALIA ja sinulle sallittua. Kerro miehellesi näistä asioista ja myöskin synnytyksen jälkeisistä olotiloista, ettei hätäänny sitten jos itkuisuus jatkuukin vielä synnytyksen jälkeen voimakkaana.
Samassa veneessä ollaan ja kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!!! =) =) =)