tunteen taso

Viime aikoina olen sairastellut, pientä nuhaa ym. vastaavaa ja miehellä on ollut työssä rankkaa. Niinpä kotona on yllättäen puhjennut sanasotaa, jossa on lyöty tavallista rankemmalla säilällä. Muistin osapuilleen, mitä Heinosen (=Sarasvuon) Jari on painottanut: Ajatelkaa sitä tunteen tasoa, mikä ihmisten kesken vallitsee. Aistikaa se. - Minulla kävi munkki, sillä mies hoksasi saman asian: meillä ei pidetä tarpeeksi huolta tunteen tasosta ja niin riita syntyy periaatteessa tyhjästä, vain siksi, että tunteen taso laskee. - Kommentteja?

:flower:

 

Mä oon lukenu tän moneen kertaan ja yrittäny ymmärtää tunteen tasoa,mutta en vain tajua mistä tässä on kyse... :ashamed:

 

Minusta kysymys on paljolti kuuntelemisen kyvystä ja halusta. Joskus on tarve olla enemmän käpertynyt itseensä etenkin, jos on stressiä syystä tai toisesta. On tietenkin aina hankalaa, jos molemmat parisuhteessa ovat yhtä aikaa henkistä tukea vailla ja tarvitsevat kaikki voimavaransa itselleen eikä ole antaa toiselle tai edes voimia kuunnella aidosti toista. Olen huomannut, että jos edes toinen saa jostain henkistä voimaa (luonnosta, harrastuksesta, joltain muulta ihmiseltä, kirjoista, tms.), niin tilanne alkaa purkautua. Toisaalta joskus on vain hyvä antaa ja ottaa tilaa, sillä pakottamalla tunteilla on tapana "karata" eli pakon edessä ainakin itselläni elämä muuttuu tunneköyhäksi, en tunne yhtään mitään.

 

\

Minusta kysymys on paljolti kuuntelemisen kyvystä ja halusta. Joskus on tarve olla enemmän käpertynyt itseensä etenkin, jos on stressiä syystä tai toisesta. On tietenkin aina hankalaa, jos molemmat parisuhteessa ovat yhtä aikaa henkistä tukea vailla ja tarvitsevat kaikki voimavaransa itselleen eikä ole antaa toiselle tai edes voimia kuunnella aidosti toista. Olen huomannut, että jos edes toinen saa jostain henkistä voimaa (luonnosta, harrastuksesta, joltain muulta ihmiseltä, kirjoista, tms.), niin tilanne alkaa purkautua. Toisaalta joskus on vain hyvä antaa ja ottaa tilaa, sillä pakottamalla tunteilla on tapana "karata" eli pakon edessä ainakin itselläni elämä muuttuu tunneköyhäksi, en tunne yhtään mitään.

Tämä on nyt ihan eri asiasta, mutta en ole huomannut sinua Janneke muutamaan päivään tuolta toiselta osiolta enkä löytänyt yhtään kirjauteneena kirjoittamaasi viestiä, jotta olisin voinut laittaa y-viestiä. Piti vain sanomani, että jäin kovasti miettimään sitä siivoamista ja arjen hoivatyötä, josta kirjoittelit joku aika sitten, mutta en muista tarkemmin. Viitsisitkö laittaa minulle viestiä, oliko sinulla joku kirja, josta siitä ajatuksesta luit? Tai mistä se muuten oli ajatuksena peräisin =) Se jotenkin kosketti minua ja tietäisin mielellän lisää.