P
pettäjä
Vieras
No niin, on tullut aika avautua. Koska en voi tästä kenellekään tutulleni puhua, teen sen tällä palstalla, jossa saan varmaan niskaani moralistien haukkumaryöpyn, mutta siitä huolimatta. Jos kukaan ei kommentoi, sekin on ihan fine, täytyy vaan saada kerrottua tämä jollekin/jonnekin.
Olen onnellisessa, vakiintuneessa, periaatteessa toimivassa parisuhteessa, mutta silti petän poikaystävääni erään vanhan tutun kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti. Tätä on jatkunut melko pitkään, ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä tästä eteenpäinkin, jos se musta on kiinni. Tiedän tekeväni väärin, miksi? Siksi että rikon perinteistä yksiavioisuuden normia käytökselläni, mutta ennen kaikkea tietysti siksi että toimin poikaystäväni selän takana ja loukkaan häntä käytökselläni, siis loukkaisin, jos hän tietäisi.
Silti jatkan, koska saan toisesta ""suhteesta"" niin paljon: seksi on niin erilaista, parempaa, kuin poikaystäväni kanssa. Voisin varmaan elää ilman tätä toistakin, mutten halua, koska saan siitä energiaa, sellaista hyvänolon tunnetta mitä en muualta ole löytänyt.
Tänhetkinen toinen suhde varmasti joskus päättyy, mutta senkin jälkeen luulen, että muita tulee olemaan. Olen itsekäs, narsisti, mulla on ehkä huono itsetunto, jota kohottaa kun kuulen olevani kaunis ja haluttava toisen suusta (toisaalta, tarvitaanko siihen huonoa itsetuntoa, eikö kuka tahansa nauti kehuista?). Voitte nimittää mua vaikka huoraksi, ehkä se on niin, mutta mun mielestä yksiavioisuus on myös itsekästä, se, että kahden ihmisen on omistauduttava seksielämässään vaan toisilleen on musta omistushalua. Vapaa suhde olisi mulle paras ratkaisu, mutta poikaystäväni ei sitä halua (olen puhunut tästä), enkä aio luopua suhteestani hänen kanssaan tämän takia. Hän on se, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, mutta seksi on mulle asia erikseen ja sitä saatan harrastaa muidenkin kanssa.
Olen onnellisessa, vakiintuneessa, periaatteessa toimivassa parisuhteessa, mutta silti petän poikaystävääni erään vanhan tutun kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti. Tätä on jatkunut melko pitkään, ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä tästä eteenpäinkin, jos se musta on kiinni. Tiedän tekeväni väärin, miksi? Siksi että rikon perinteistä yksiavioisuuden normia käytökselläni, mutta ennen kaikkea tietysti siksi että toimin poikaystäväni selän takana ja loukkaan häntä käytökselläni, siis loukkaisin, jos hän tietäisi.
Silti jatkan, koska saan toisesta ""suhteesta"" niin paljon: seksi on niin erilaista, parempaa, kuin poikaystäväni kanssa. Voisin varmaan elää ilman tätä toistakin, mutten halua, koska saan siitä energiaa, sellaista hyvänolon tunnetta mitä en muualta ole löytänyt.
Tänhetkinen toinen suhde varmasti joskus päättyy, mutta senkin jälkeen luulen, että muita tulee olemaan. Olen itsekäs, narsisti, mulla on ehkä huono itsetunto, jota kohottaa kun kuulen olevani kaunis ja haluttava toisen suusta (toisaalta, tarvitaanko siihen huonoa itsetuntoa, eikö kuka tahansa nauti kehuista?). Voitte nimittää mua vaikka huoraksi, ehkä se on niin, mutta mun mielestä yksiavioisuus on myös itsekästä, se, että kahden ihmisen on omistauduttava seksielämässään vaan toisilleen on musta omistushalua. Vapaa suhde olisi mulle paras ratkaisu, mutta poikaystäväni ei sitä halua (olen puhunut tästä), enkä aio luopua suhteestani hänen kanssaan tämän takia. Hän on se, jonka kanssa haluan jakaa elämäni, mutta seksi on mulle asia erikseen ja sitä saatan harrastaa muidenkin kanssa.