I
"itku"
Vieras
Koko eilisen päivän itkin silmät päästäni, nyt ei enää itketä. Outoa? Toivottavasti kestän kasassa myös operaation ajan.
H
hmph
Vieras
Ootko se sama, joka teki eilen aloituksen?
Tsemppiä matkaan! Tiedät, että se on sinun rakkaalle lemmikillesi se paras ja järkevin ratkaisu. :hug:
Tsemppiä matkaan! Tiedät, että se on sinun rakkaalle lemmikillesi se paras ja järkevin ratkaisu. :hug:
A
ap.
Vieras
Juu, todennäköisesti olen sama. Vaan onko outoa, että nyt ei tunnu niin pahalta kuin eilen?
Kiitos.
Kiitos.
T
Tönt
Vieras
H
hmph
Vieras
Ihmismieli on kummallinen. Olet rakentanut suojamuurin. Kyllä ne padot siitä vielä aukeavat uudelleen. Ja mitä sitten jos ei aukea? Itkithän jo eilen.
Rutista sitä karvakuonoa, silitä ja pidä lähellä! :heart:
S
Sisu harmaana
Vieras
:hug: Itse jouduin käymään saman läpi 2 viikkoa sitten. Raskasta ja ikävää joutua päättämään tämmösestä asiasta, mutta meillä ainakin se oli ainut oikea vaihtoehto. Saanko udella, et minkä ikäinen ja rotunen koiruus kyseessä? Ja toki kerro muös lopettamisen syy, jos haluat jakaa asiaa.
Kaipa se on sitä valmistautumista tähän päivään, siis se eilinen.
Ei mulla ole kertaakaan tullut siinä itse eutanasiahetkellä mitään hysteeristä itkukohtausta, pieni kyynel silmässä, mutta kun pääsee sieltä ulos, jotenkin lähes rynninyt olen pihalle ja siitä se vollotus on sitten alkanut.
Ei mulla ole kertaakaan tullut siinä itse eutanasiahetkellä mitään hysteeristä itkukohtausta, pieni kyynel silmässä, mutta kun pääsee sieltä ulos, jotenkin lähes rynninyt olen pihalle ja siitä se vollotus on sitten alkanut.
A
ap.
Vieras
Lähes 14v sekarotuinen karvakorva. Syynä kasvain, jota ei voi leikata 
Kun koira muuten on hyväkuntoinen (ei sydän- tms vaivaa) niin sitten tulee kasvaimen perkele ja pilaa kaiken!!! :kieh:
Kun koira muuten on hyväkuntoinen (ei sydän- tms vaivaa) niin sitten tulee kasvaimen perkele ja pilaa kaiken!!! :kieh:
R
rapsutus koirallesi
Vieras
Lähes 14v sekarotuinen karvakorva. Syynä kasvain, jota ei voi leikata
Voih, todella surullista!
Tuli itselläkin ihan tippa linssiin. Mutta, kovasti voimia sinulle!
S
Sisu harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri;23169991:
Mä itkin 2 päivää ennen lopetuspäivää. Menomatkan itkin kans, mut itse lopetushetki oli rauhallinen ja levollinen, eikä ollenkaan niin ikävä tilanne, kun pelkäsin alkuun. Loppuillan sitten tsemppasin, mut seuraavan päivän taas itkin, ja itku tulee vieläkin, jos tarpeeksi antaa tunteille tilaa. Mutta eipä tuosta koiran lopettamisesta ole vielä vasta kun 2 viikkoa aikaa.
F
"fruity"
Vieras
Kun mä jokunen vuosi jouduin koirani viemään piikille, olin kuin viilipytty, jopa ajattelin,että kylmä.
Silitin, juttelin ja pidin hyvänä viimeiseen asti, ja kun lääkäri viimein sanoin kaiken olevan ohi,
silloin alkoi itku tulla.
Koiran jätin sinne, meni tuhkaukseen sieltä, ja kun viimeisen kerran vielä painoin poskeni koiran poskeen ennen lähtöäni, siitä se alkoi...
Autolle kävelin itkien ja tunti piti autossa itkeä ja keräillä itseäni, vasta sitten uskalsin lähteä ajamaan. Mulla matkaa oli eläinlääkäristä kotiin 65 km.
Ja sitä itkua riitti kyllä vielä kotonakin.
Silitin, juttelin ja pidin hyvänä viimeiseen asti, ja kun lääkäri viimein sanoin kaiken olevan ohi,
silloin alkoi itku tulla.
Koiran jätin sinne, meni tuhkaukseen sieltä, ja kun viimeisen kerran vielä painoin poskeni koiran poskeen ennen lähtöäni, siitä se alkoi...
Autolle kävelin itkien ja tunti piti autossa itkeä ja keräillä itseäni, vasta sitten uskalsin lähteä ajamaan. Mulla matkaa oli eläinlääkäristä kotiin 65 km.
Ja sitä itkua riitti kyllä vielä kotonakin.
Kyllä se mielikuva säilyy mielessä, ilmeisesti ikuisesti.
Kyllä vieläkin saan itselleni kyyneleet silmänurkkiin jos oikein rupean miettimään meidän koirien kuolemia/lopetuksia.
Tällä hetkellä tuossa köllii jo päälle 12 rottisvanhus, jonka kanssa mennään ikäänkuin laina-ajalla.
Se tulee taas olemaan kova paikka, vaikka jotenkin mulla on semmoinen kutina, että meidän ei sitä päätöstä tarvise tehdä, vaan luonto tekee sen ihan itse. Siksi tässä aina aaumusella mieskin tsekkaa koiran, kun herää, ettei muksut sitä yksinään löydä jos vaikka onkin kuollut yön aikana.
Ja mitään varsinaista vikaa ei koirassa ole, ikä painaa ja vähän ilmeisesti alkaa pumppu olla väsynyt.
Kyllä vieläkin saan itselleni kyyneleet silmänurkkiin jos oikein rupean miettimään meidän koirien kuolemia/lopetuksia.
Tällä hetkellä tuossa köllii jo päälle 12 rottisvanhus, jonka kanssa mennään ikäänkuin laina-ajalla.
Se tulee taas olemaan kova paikka, vaikka jotenkin mulla on semmoinen kutina, että meidän ei sitä päätöstä tarvise tehdä, vaan luonto tekee sen ihan itse. Siksi tässä aina aaumusella mieskin tsekkaa koiran, kun herää, ettei muksut sitä yksinään löydä jos vaikka onkin kuollut yön aikana.
Ja mitään varsinaista vikaa ei koirassa ole, ikä painaa ja vähän ilmeisesti alkaa pumppu olla väsynyt.
S
Sisu harmaana
Vieras
Niin, meillähän tämä lopettaminen tuli aikalailla puskasta. Viikossa meni koira siihen kuntoon, että olis muutamassa päivässä kuollu itsekseen. Ja ikää kuitenkin oli vaan 9v 8kk, eli ei mikään päätähuimaan vanha, vaikka suht lyhytikäistä rotua olikin.
On se aina vaan surullista tämmönen... Ja vaikka meilläkin on toinen koira edelleen, niin silti se tuntuu, että yksi on joukosta poissa
On se aina vaan surullista tämmönen... Ja vaikka meilläkin on toinen koira edelleen, niin silti se tuntuu, että yksi on joukosta poissa
A
ap.
Vieras
Nyt on vaan pakko kylmettää itsensä. Jos alan itkeä, pelkään ettei loppua tule enkä pysty olemaan koiran vierellä :'(
Aion ell kysyä vielä, että onhan tämä nyt varmasti ainoa vaihtoehto, etten ala jälkikäteen jossitella.
Aion ell kysyä vielä, että onhan tämä nyt varmasti ainoa vaihtoehto, etten ala jälkikäteen jossitella.
F
fairy godmom
Vieras
S
Sisu harmaana
Vieras
Hei, ajattelehan siltä kannalta, että koira on jo hyvinkin elämän ehtoopuolella jo pelkästään ikänsä puolesta. Haluatko pitkittää tilannetta, ja antaa koiralle ehkä puolivuotta pillerinhuuruista elämää, minkä aikana koira ei ole enää oma itsensä, eikä se todennäköisesti elämästään kovin nauti?
Raskas päätös, mutta teet ihan varmasti koiran parhaaksi tämän asian. Me ihmiset valitettavan usein päätetään jatkaa karvaisen kaverin elämää itsekkäistä syistä.
A
ap.
Vieras
Ohi on.
Itse operaatio meni nätisti ja rauhallisesti. Silitin, rapsutin ja juttelin. Kunnes ystäväni ei enää hengittänyt... :'(
Kasvain oli erittäin ärhäkkä. Juttelin ell kanssa, joka pisti kylmät faktat kehiin ja niiden siivittämänä selvisin itkemättä -kotiin asti. Nyt ei tule itkusta loppua.
Itse operaatio meni nätisti ja rauhallisesti. Silitin, rapsutin ja juttelin. Kunnes ystäväni ei enää hengittänyt... :'(
Kasvain oli erittäin ärhäkkä. Juttelin ell kanssa, joka pisti kylmät faktat kehiin ja niiden siivittämänä selvisin itkemättä -kotiin asti. Nyt ei tule itkusta loppua.
A
*A*
Vieras
Lämmin osanottoni ja kovasti voimia teille.
Anna itkun tulla ja muistele koiraasi lämmöllä. Se sai kuitenkin pitkän ja hyvän elämän ja sinä olit riittävän rohkea tehdäksesi viimeisen palveluksen ajoissa, eikä toisen tarvinnut liikaa kärsiä. Lopettamispäätös on aina yhtä helvettiä ja väkisinkin sitä miettii, että teinkö nyt kaikkeni ja teinkö tarpeeksi rakkaani hyväksi. Itseäni kuitenkin lohduttaa ajatus, että pienokaisemme ei tarvinnut kärsiä ja nyt hän elää enkelinämme suojellen jokaista päiväämme.
Karvakaverillenne turvallista matkaa kohti sateenkaarisiltaa!
Anna itkun tulla ja muistele koiraasi lämmöllä. Se sai kuitenkin pitkän ja hyvän elämän ja sinä olit riittävän rohkea tehdäksesi viimeisen palveluksen ajoissa, eikä toisen tarvinnut liikaa kärsiä. Lopettamispäätös on aina yhtä helvettiä ja väkisinkin sitä miettii, että teinkö nyt kaikkeni ja teinkö tarpeeksi rakkaani hyväksi. Itseäni kuitenkin lohduttaa ajatus, että pienokaisemme ei tarvinnut kärsiä ja nyt hän elää enkelinämme suojellen jokaista päiväämme.
Karvakaverillenne turvallista matkaa kohti sateenkaarisiltaa!
L
"Lucy"
Vieras
Otan osaa Itkettää ajatuskin :'(
Lemmikit tuovat elämään paljon iloa ja rakkautta, mutta niistä on aivan hirvittävää joutua luopumaan :'(
"Eilen kävelimme puiden alla, olit iloinen tiesin sen.
Iloinen metsän tuoksuista ja iloinen seurastani.
Eilen kävelimme pellolla, olin iloinen tiesit sen.
Iloinen lintujen laulusta ja iloinen seurastasi.
Illalla katsoit surullisin silmin, sinä tiesit jo silloin sen,
on tiemme yhteinen loppunut ja aika on jäähyväisten.
Pääsi syliini painoit tuhahtaen, tuuli keinutti pellolla viljaa.
Kyyneleet tipahtivat turkkiisi, "kiitos seurastasi" kuiskasin hiljaa."
Itkettää ajatuskin :'(Lemmikit tuovat elämään paljon iloa ja rakkautta, mutta niistä on aivan hirvittävää joutua luopumaan :'(
"Eilen kävelimme puiden alla, olit iloinen tiesin sen.
Iloinen metsän tuoksuista ja iloinen seurastani.
Eilen kävelimme pellolla, olin iloinen tiesit sen.
Iloinen lintujen laulusta ja iloinen seurastasi.
Illalla katsoit surullisin silmin, sinä tiesit jo silloin sen,
on tiemme yhteinen loppunut ja aika on jäähyväisten.
Pääsi syliini painoit tuhahtaen, tuuli keinutti pellolla viljaa.
Kyyneleet tipahtivat turkkiisi, "kiitos seurastasi" kuiskasin hiljaa."
Voi. :'( Osanottoni. On varmasti rankkaa lopettamispäätös, mutta koirallesi helpotus. Itku tuli mullakin, kun muistelin lapsuuden koiraa, joka vietiin piikille suunnilleen samanikäisenä. Nyt oma koiruus on vasta 1,5-vuotias, joten toivottavasti ei kymmeneen vuoteen ainakaan tule eteen.
:hug:
:hug:
A
ap.
Vieras
Kiitos teille kaikille, olette ihania <3
Helpottaa vähän, kun voi jonkun kanssa "puhua". Siis kirjoittaa. Puhumaan en pysty, repeän samantien
Helpottaa vähän, kun voi jonkun kanssa "puhua". Siis kirjoittaa. Puhumaan en pysty, repeän samantien
