Tunnetko ketään naisnarsistia?

  • Viestiketjun aloittaja "venla"
  • Ensimmäinen viesti
"venla"
Tai tiedätkö yhtään parisuhdetta, jossa nainen olisi (ollut) narsisti? Millainen suhde oli/on? Millainen on mies, joka ajautuu parisuhteeseen naisnarsistin kanssa? Vai onko ennemmin niin päin, että jos miehen mielestä (es)kumppani on narsisti, niin mies onkin sitä itse?
 
"yksvaan"
[QUOTE="venla";30009940]Tai tiedätkö yhtään parisuhdetta, jossa nainen olisi (ollut) narsisti? Millainen suhde oli/on? Millainen on mies, joka ajautuu parisuhteeseen naisnarsistin kanssa? Vai onko ennemmin niin päin, että jos miehen mielestä (es)kumppani on narsisti, niin mies onkin sitä itse?[/QUOTE]

Mies on tossun alla ja hiljainen hissukka. Nainen tekee mitä haluaa, käskee,komentaa ja "johtaa" perhettä. Nainen pitää kaikki rahat ja maksaa laskut. Nainenpäättää mitä tehdään,minne mennään ja mitä syödään.
Mies saa kuulla olevansa tyhmä, saamaton ja kaikkea hyvin suorapuheista. Mies suhtautuu,kuin ei välittäisi ja tottelee vain hiljaa.
Nainen käy ravintoloissa ja juopottelee, mies hoitaa lapset.
 
"muumimamma"
Ikävä kyllä tunnen, oma siskoni... ei olla oltu tekemisissä nyt 15vuoteen, sitä ennen sisko koetti järjestelmällisesti tuhota elämääni joka tavalla. Onneksi pääsin eroon hänestä, viranomaisten avulla.
 
"Liisis"
Tunnen yhden, lähipiirissä. Tuo narsismi ei välittömästi tule esiin. Tämä nainen on päällisin puolin hyvin miellyttävä ja oikein sievä muutenkin eli hänestä ei heti uskoisi mitään pahaa. Hän on tehnyt vahinkoa muille ihmisille hyvin paljon. Pettänyt monen ihmisen luottamuksen aivan totaalisesti. Ei mitä ilmeisimminkään koe teoistaan huonoa omaatuntoa. Jos taas häntä kohtaan tehdään jotain vääryyttä, niin kosto on tiedossa.

Tämä nainen on hyvää pataa vain niitten kanssa, joista on hänelle jotain hyötyä, esimerkiksi työpaikan esimies. Onkin päässyt vaativampiin tehtäviin, koska esimies pitää tästä naisesta. Hän usein itse kehuskeleekin, kuinka on hyvissä väleissä pomon kanssa. Tämän naisen parisuhteet eivät ole kestäneet....
 
"Tiina"
tulevat esille kokemukseni mukaan eri tavoin kuin miehessä. Ex-mieheni äiti oli narsisti, pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän käytti valtaansa lapsiinsa, nostamalla ex-ukkoni jalustalle ja alistamalla tämän siskon. Yritti samaa minuun, esim. muiden käsnä ollessa puhumalla säälivästi ja halveksuvasti henkilökohtaisista asioistani, työstäni sekä meidän parisuhteesta. Ihan suoraan valehtelemalla, mutta aina julkisesti ja niin hienovaraisesti, että se ei edes kuulostanut ulkopuolisen korvaan ilkeältä, paremminkin ymmärtäväiseltä ja säälivältä. "Kun tuo Tiina nt ei ole niitä kaikista fiksuimpia ihmisiä, mutta kyllähän se yrittää".

Exäni ja hänen siskonsa olivat niin vahvoja, että pystyivät irrottautumaan tästä valheiden ja vallan verkostosta, mikä loppujen lopuksi ajoi heidän äitinsä vetämään esiin viimeisen mahdollisen "valttikortin". Hän teki itsemurhan, ja syytti lähettämässään kirjeessä lähes kolmekymmpisiä lapsiaan väittämällä ettei hänellä ollut enää syytä elää, koska nämä olivat "hylänneet hänet ja löytäneet uuden äidin". Oikea narsismi on hengen vaarallinen sairaus, sekä sairaalle itselleen, että hänen läheisilleen.
 
"Jane"
Minä olen vasta hiljattain tajunnut, että oma äitini on narsisti. Hänen käyttäytymisensä on aina ollut huomionhakuista ja muita väheksyvää. Itse olen neljästä lapsesta vanhin ja saanut aina kokea äidiltäni väheksymistä ja jopa syyttelyä. Äiti esittää perheen ulkopuolisille ihanaa ja sympaattista ihmistä mutta se naamio putoaa saman tien, kun vieraat lähteävät pihasta... Olen noin vuosi sitten yksinkertaisesti katkaissut välit äitiini. En enää jaksanut hänen valitustaan ja syyttelyään. Hän jopa yritti kääntää minun tyttäreni minua vastaan. Se oli viimeinen pisara. Olen valinnut totaalisen vaikenemisen hänen suuntaansa. En ole vastannut hänen kymmeniin katkeriin viesteihinsä mitään. Siitähän ei olisi mitään hyötyäkään... Äiti puhuu kylillä, että meillä on riita. Niin, hänen riitansa, johon minä en vain lähtenyt mukaan. Minä lakkasin tuntemasta ikuista huonoa oloa ja painostavaa ahdistusta sydänalassani, kun tein päätöksen irtaantua äidin vaikutuspiiristä. Narsisti myrkyttää lähipiirinsä elämän tuntematta huonoa omatuntoa. Narsistiäiti ei halua lapselleen hyvää, vaan on kateellinen tämän menestyksestä ja jopa tämän hyvistä väleistä omiin lapsiinsa. Surullista todeta, että oma äiti narsistina voi olla jopa julmempi kuin aviomies...
Minulla siis on äiti, mutta minulla ei ole äitiä. Siihen on vain pakko tottua.
 
"voivoi"
Jane, tiedän niiin mistä puhut. Mun äiti on kanssa narsisti. Kaikki nuo mitä kuvailit on tuttua.

Pahinta lienee se että äiti todellakin on monen muun mielestä niin sympaattinen ja empaattinen ja ties mitä. Isää ja minua kohtaa hän kuitenkin on täysi natsi. Se alistaminen ihan järkyttävää. Hän puhuu minusta ja isästä aina halvetavasti. Milloin kenellekin. Tekee itsestään uhrin. Reppanan joka elä on tuhottu kamalan miehen ja kamalan lapsen toimesta. Me olemme isän kanssa narsisteja. Niin hän toistuvasti muistuttaa. Myös äitini sisko on hänen mielestään narsisti (paska elämä mun äidillä kun ympärillä on vaan narsisteja ;) ). Joku vuosi sitten yritti itsaria. Ei onnistunut. Ensimmäiset sanat tuon jälkeen oli minulle: Siitäs saitte, isäsi ja sinä. Mitäs olette hänelle ilkeitä.

Äiti - mitä äiti on, se käsite minulla on aivan jotain muuta kuin suurimmalla osalla muulla. Itse olen joutunut rakentamaan oman äitiyteni tyhjästä. Kyllä osaan olla muutamista asioista kiitollinen jopa äidilleni. Onhan hän imettänyt minua pitkään( ja muistaa toki aina mainostaa tästä). Siivonnut paskani kestovaipoista, valvonut kun olen ollut kipeä (niin kuin muut äidit ei tietäsi tätä), viennyt minua harrastuksiin (hänen valitsemat).... No joo, en ole fyysisesti ollut koskaan heitteillä. Mutta psyykkinen väkivalta on ollut jotain mitä edelleen koitan käsitellä terapiassa.
 
Liskonkaa
Minulla oli eksä varsinainen narsisti. Ja valitettavasti myös neljän lapsen äiti. Kaikki meidän yhteisiä. Ja en voi kyllä muuta kuin ihmetellä miten selvisin kaikki nuo vuodet ( kahdeksan ) hengissä. Siis aivan uskomatonta touhua.

Ja vastauksena aloittajan kysymykseen miten sellaiseen naiseen voi sotkeutua, niin aluksi seurusteluvaiheessa antoi kuvan miten rakastava ja huolehtiva nainen on. Kaikki mahdolliset hellyydenosoitukset, on aamulla ruoka valmiina, eväät tehtynä, pyykit pestynä. Siis aivan unelmien nainen. Ja tästä tuli facebookkiin silloin hehkutettua onnen hetkillä miten ihanan naisen olen löytänyt.

Mutta sitten tuleekin se toinen puoli. Ensimmäisen lapsen myötä. Aivan täysi piru pääsee irti. Harrastukset, joita molemmat on harrastaneet siis useita vuosia, täytyy jättää kaikki, koska pahimmillaan saa tekstiviestejä heti kun on kotoa lähtenyt tyyliin "kiitos taas tästä" ja tulee itselle huoli perheen turvallisuudesta. Pahimmillaan on uhannut stressin alla ajaa rekan alle lapset kyydissä, mutta käyttää tätä täysin uhkailuna. Toivottavasti.

Käytännössä elämä meni loppuvuosina niin, että minä tein aamulla ennen töihin lähtöä aamupalan, koska hänen mielestään se oli pakko, hän ei jaksa, on loppuunpalanut jne. Töissä ollessa saan multimediavistinä kuvia asioista joita en ole tehnyt ja hän ylistää joka vistissä miten joutuu kaikki työt kotona tekemään ja miten raskasta on minun kanssani elää.

Kotiin päästyäni otan lapset, että hän pääsee harrastuksiensa pariin tai kavereidensa kanssa shoppailemaan. Minun ollessani kotona lasten kanssa meillähän ei siis saanut esim minun kaverit käydä koskaan, koska hänen henkilökohtaisia tavaroitaan on näkyvillä ja hän haluaa olla paikalla koska joku kavereistani voi olla varas (!!?). Ihan kuin hänen kavereistaan joku ei voisi vessareissun aikana viedä meikkejä tai hajuvesiä kaapista(??)

Sitten kun olen tehnyt iltaruoan, syöttänyt lapset, ollut heidän kanssaan pihalla, kerhoissa ja harrastuksissa, saattaa puoliso tulla kotiin räyhäämään tekemättömistä asioista kuten pyykinpesusta tai astioista. Ja loppupelissä koska en halua lapsille aiheuttaa enempää riitaa, suostun hoitamaan ne lasten nukkumaanmenon jälkeen. Ja käytännössä siis puoliso istuu tuon ajan puhelimessa kavereidensa kanssa juoruamassa. Siis siitä kun tulee kotiin ja lapset menevät nukkumaan. Ja totta kai kehuu kaikille kavereilleen facebookissa mitä hän on saanut kotona aikaiseksi. Esimerkiksi kaksi kesää sitten kun istutettiin omenapuita, hän laitteli kuvia lapiosta ja puusta ja valitteli miten hiki tässä tulee kun kaivaa kuoppaa. Ja käytännössä minä kävin ne hiton kuopat kaivamassa salaojituksen yhteydessä pienoiskaivurilla.

Sama homma jatkui kaikissa asioissa. Jatkuvia kuvapäivityksiä facebookkiin "tänään leivottiin pullaa", "olipa raskas lenkki" ja kuva jostakin polkupyörälenkistä sportstrakkerissa jne. Siis aivan puhasta sooppaa muille. Ja sitten kun erehdyn vähänkään hänen kuullen jollekkin jostakin sanomaan, niin hyvä ettei veitsestä tule silmään. Vähintään viikko jatkuvaa vittuilua ja täysi mykkäkoulu, lapsiin en saa koskeakkaan ja joka ikinen mustelma on valokuvattuna kameralla ja uhkailee terveyshuollon ammattihenkilöillä. Siis aivan tajutonta.

Että jos aloittaja kysyy voiko nainen olla narsisti, niin kyllä, todellakin. Ja todella lähellä, etkä edes sitä tajua.

Ja pahintahan tuossa on, että hän soitteli sisaruksillenikin ja siinä "ohessa" valitti miten minä en tee mitään kotona. Kesti puoli vuotta saada omiin sisaruksiin tuon eron jälkeen edes jonkin lainen puheyhteys, koska kaikki luulivat minun olevan täysi kusipää.

Ja aina kun kaupoilla tai muualla oltiin yhdessä, oli se jatkuvaa vittuilua miksi en ole hoitanut tuota, miksi tämä on näin, oi kun nuokin on romanttisesti kahdestaan lomalla, miksi et meille hommaa ikinä lapsenvahtia että pääsisimme kylpylälomalle jne. No, ensinnäkään kukaan lähisuvusta ei kelvannut lapsenvahdiksi ja toisekseen mikään minun ehdotus mihinkään ei koskaan käynyt, mutta heti jos hänen päänsä mukaan tehtiin ja se ei toiminut, oli se totta kai minun vika. Ja jos joku tuttu tuli vastaan, niin heti oli kyynerpäätä tykkimässä kylkeen että pitäisi näyttää iloiselta ja heti oli toinen ääni kellossa ja kyllä olikin yllättäen ollut niin hiton hyvä kesäloma että ei toista ja mies hoitanut kaikki valmiiksi jne että varmasti vitutti santaparkissa joulupukkiakin.

Että. Siitäpä.

Ja yllättäen lapset eivät saa olla minun kanssa missään tekemisissä eron jälkeen. Eivätkä sisarukseni tai vanhempani saa heitä nähdä koska olen täysi mulkku ja pahoinpitelen lapsiani. Kertoo hän. Ja tässä ymmärryksessä ovat sisarukseni siis vieläkin, kiitos hänen ja valokuvien, vaikka en ole koskaan lapsiani lyönyt tai kurittanut millään tavalla.
 
Narsisti introvertti
Jos yhtä ihmistä on uskominen niin tunnen, minä itse olisin narsisti. Hän syytti minua vaikka mistä ja vihjasi että minulla on mielenterveysongelmia, ja että olen narsisti. Outoa, sillä hän on ainoa joka on sanonut minulle näin. Kun olette luetelleet narsistin ominaisuuksia niin nuo piirteet sopii hämmästyttävän hyvin häneen, ei minuun niinkään. Siksi ihmettelen miten hän on päätellyt että olisin narsisti?
 
eipä tartte kaukaa hakea
Ei tarvitse kaukaa hakea. Yleensä kaveri haluaa olla kaikessa se tähtipiste. Vaikka olisi vain illanistujaiset, niin jo on kaikki niin huonosti miehensä kanssa tai lapset kieenä että pitää sitä voivotella ja muutenkin mukamas tietää kaikesta kaiken. Ja sitten jos itse kaipaa puhekaveria niin sitten ei haluta kuunnella, aina on itellään asiat mukamas huonommin.
 
Joo tunnen. Tai siis tiedän. Itse en varsinaisesti koskaan ole ollut hänen kanssaan tekemisissä kovinkaan intensiivisesti mutta valitettavasti kyseinen ihminen tulee olemaan osa elämäämme hamaan tulevaisuuteen. On nimittäin mieheni ex-vaimo, tytärpuoleni äiti.

Oikein miellyttävä ja pirtsakka ihminen, sellainen rempseä ja lempeä ja eläinrakas ja pullantuoksuinen kotiäiti.. No ainakin noin niinkuin ulkopuolisen silmissä. Todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta.

Kenenkään muun tarpeilla ei ole väliä. Vain hänellä on oikeus asioihin, ei muilla. Vain hänen aikataulunsa ovat tärkeitä. Vain hänen toiveensa ja unelmansa. Lapsen etu on lapsen etu vain jos se on ensisijaisesti hänen etunsa. Lapsen omilla toiveilla ei ole väliä. Lapselle kelpaa vain ne tapaamisajat isän kanssa, jotka sopivat äidin omiin aikatauluihin. Jos lapsi haluaa olla isän luona, lähtökohtaisesti se ei käy. Mutta, jos äidillä itsellään on jokin meno, silloin se käy. Lapsi ei voi olla viikolla isänsä luona yötä "koska se katkaisee lapsen viikkorytmin ja on lapsen edun vastaista". Paitsi jos äidillä on jotain menoja. Silloin lapsi voi olla missä vaan vaikka pari yötä, eikä se ole lainkaan lapsen edun vastaista tai katkaise mitään rytmejä. Tärkeintä on, että äiti saa määrätä miten asiat milloinkin menevät. Lapsella ei ole oikeuksia. Lapsen isällä ei ole oikeuksia. Ainoastaan äidillä on.

Joustaminen on sitä, että kyseinen henkilö saa jotain itselleen. Hän ei anna, koskaan. Hän ottaa. Ja hän käy kauppaa. Hän vaatii joustamista muilta, muttei ikinä jousta itse. Hänelle kompromissi on täysin vieras käsite. Asioiden on mentävä niinkuin hän haluaa.

Lapselle kelpaa vain ne harrastukset jotka äiti valitsee. Lapsi on äidin omaisuutta, tai vähintäänkin äidin oman persoonallisuuden jatke. Lapselle valehdellaan ja häntä manipuloidaan jotta hän käyttäytyisi ja tekisi kuten äiti haluaa. Lapsi velvoitetaan viestinviejäksi ja lasta painostetaan uskomaan vain äidin näkemykset (esim tapaamisista, ja kaikesta muustakin) oikeiksi. Lapsi velvoitetaan olemaan äitiin yhteydessä päivittäin, tai muuten äiti suuttuu. Kaikki tämä verhoillaan "äidinrakkauteen".

Parisuhteessa kyseinen henkilö ei tee myöskään kompromisseja. Hänellä on oikeus tavoitella unelmiaan, harrastaa ja viettää aikansa kuten parhaaksi näkee. Muiden velvollisuus on hoitaa pakolliset työnteot sun muut, koska hänhän ei tee mitään mikä ei ole hänen unelmiensa mukaista. Hän saattaa potkia aviomiehen pellolle koska mies saa lomautuksen töistä ja potee burnoutia. Sitten hän hommaa uuden miehen, vaikka on vielä naimisissa. Nauraa paskaisesti kun aviomies pitkään tilannetta katseltuaan ilmoittaa hakevansa avioeroa. Ja sitten narsisti vetää martyyrishown kun saa avioeropaperit postissa. Ja tietysti myöhemmin väittää hakeneensa itse eroa.

Kaikin puolin mukava ihminen siis. Oikein valloittava.

Ja miksi mieheni sitten oli tuon hirviön kanssa reilun kymmenen vuotta? No, he alkoivat seurustella 16-17-vuotiaina. Mies kertoo, että tuossa naisessa oli potentiaalia kasvaa mukavammaksikin, mutta otti jossain kohtaa väärän suunnan ja lopputulos nähdään nyt. Mies pärjäsi hänen kanssaan vuosikausia olemalla itse kusipää, laittamalla naisen ahtaalle jolloin narsistinen käytös pysyi jotakuinkin kurissa. Lopulta mies päätti, ettei jaksa olla kusipää enää, se ei sovi hänelle eikä hän halua olla sellainen ihminen. Siitä alkoi lopullinen alamäki ja ei mennyt kauaa kun ero sitten tulikin.

Nyt kauhulla seurataan vierestä kun tämä ihminen tuhoaa heidän lapsensa psyykeen pikkuhiljaa. Kädet selän taakse sidottuina ei voida muuta tehdä kuin toivoa parasta ja tehdä lapselle selväksi että me ollaan täällä häntä varten aina olemassa.
 
kyttääjä
Naapurissa asuu ilmeisesti. Siis ihan seinänaapurina. Ei tarvitse edes kummoinen kyttääjä olla kun pystyy huudon ja valituksen kuulemaan seinän läpi makkariin ja ilmastointihorneista keittiöön.

Ilmeisesti kyseinen nainen tykkää räyhätä miehelleen laittaessaan ruokaa koska ääni kuuluu todella selvästi. Esimerkkinä nyt vuodettakoon muunmuassa itsensä ylistäminen ja miten on hoitanut kaikki kotityöt sillä välillä kun mies on töissä. Viime viikolla oli trendinä "kehua" itseään vauvakoneeksi ja miten mies kuuntelee pelkästään muilta naisilta saamiaan kommentteja mutta ei miitän hänen.

Ilmeisesti heillä on miehensä kanssa mennyt jossakin välissä paremmin (tai mies on näin luullut) koska vielä kesällä huusi ja räyhäsi luultavasti puhelimeen hakevansa miehestä eroa ja imevänsä sen puille paljaille. Mutta nähtävästi on mies erehtynyt tökkäämään vaimonsa paksuksi koska usein toistuu miten hän ei voi tehdä kotitöitä tiellä olevan mahan vuoksi.

Olisi joskus kiva olla kärpäsenä katossa ja katsoa mitä tuolla oikeasti tapahtuu. Mutta mies ei tuolla näihin vaimonsa kommentteihin totea juuri kuin "joo" tai sitten "ei se niin......*vaimonsa huutoa*".

Ja pihalla kun on oltu omien lasten kanssa, on tuo naapurin nainen niin mukava ja mies totesikin ettei ota selvää onko se lintu vai kala kun tulee pihassa olevalla leikkikentälläkin penkille aivan viereen istumaan ja kehumaan miten hyvin hänellä ja minun miehellä sopii jutut yhteen. Ja on monesti pyytänyt miestä puhdistamaan lumet autopaikaltakin, mutta mies on ikään kuin unohtanut. Vaikka hänellä olisi oma miehensäkin lumet poistamaan.

Ihme tyyppi kaikin puolin. Ja osakeyhtiön hallitukselle tullut tutuksi vaikka asuukin vuokralla. Paras veto oli vaatia pihavaloja pois päältä illalla kymmeneltä koska valo paistaa suoraan hänen ja miehensä makuuhuoneeseen, eikä siellä voi nukkua sen vuoksi kunnolla. Tästä on useampaan otteeseen tullut kaikille yhtiön asukkaille kierje postitse, jossa kyseinen nainen on vaatinut myös muita pyytämään tätä asiaa että asia huomioitaisiin kokouksessa.

Mutta näitä riittää. Ja niihin ei tutustu kuin läheiset ihmiset. Tai seinänaapurit. Harvinaisen kaksinaamaista sakkia tosissaan.
 
Pitää lisätä vielä muutama asia.

Täydellinen empatiakyvyn puute. Kyseinen nainen ei kykene asettumaan toisen asemaan. Jos häneltä yrittää kysyä, että olisiko hänen näkemysten mukainen etävanhemman tapaamisaikataulu reilu jos hän olisikin itse tapaajavanhemman asemassa, niin hän ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä kysymystä.

Jos hänelle yrittää selvittää, että säännöllinen tapaamisaikataulu olisi lapsen etu (kun äiti itse on hetkeä aiemmin vedonnut lapsen rytmien tärkeyteen) niin hän ei ymmärrä. Hänelle lapsen edulla ei ole väliä jos se ei ole hänen etunsa. Hän pitää kynsin hampain kiinni valta-asemastaan vaikka se olisi lapsen edun ja tahdon vastaista.

Hän myös järjestelmällisesti syyttää muita niistä asioista mihin itse syyllistyy. Esim nyt vaikka lapsen manipulointi, lapsen sekoittaminen aikuisten riitoihin tai päihteiden käyttö.

Hänelle tuottaa iloa ajaa muut ihmiset ahtaalle joka asiassa. Kaikesta pitää haastaa riitaa. Kaikesta pitää neuvotella vaikka olemassa olisi selkeä ja sanatarkka sopimus. Paitsi jos joku muu yrittää neuvotella. Silloin häneen ei saa mitää yhteyttä.

Jos hän toimii sopimuksen vastaisesti, hän ei tee mitään väärää vaan sopimuksessa on virhe.

Ja kaikki tämä on vain jäävuoren huippu. Vaikea sitä on tarkkaan kuvailla. Narsisti pitää kokea jotta asian ymmärtää.
 
Samanlaisen äidin tytär
Tiedän, oma äitini. Oli suhteessa toiseen narsistiin eli isääni. Siinä mielessä siis täydellinen pari. Isä ei välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään ja eli täysin itsenäistä elämäänsä perheen keskellä, ja äiti välitti vain itsestään ja eli marttyyrin elämää huonon miehen ja vaikean lapsen (eli minun) kanssa. Paljon voin allekirjoittaa täällä sanotusta, turha toistella samoja kokemuksia...

Molempiin olen katkaissut välit ja hetkeäkään en ole ratkaisua katunut. Kenenkään ei tarvitse sietää jatkuvaa mitätöintiä ja ignoorausta.

Ja munkin äidin mielestä meillä on "riitaa", kun se "riita" oli se että vihdoinkin vaadin väheneltä asiallista käytöstä -> hän ei suostunut -> sanoin että sitten en voi olla tekemisissä -> hän suuttui ja haukkui minut lyttyyn. Melko yksipuolinen riita minun näkökulmastani, mutta yksi pääpointti tässä onkin se että enää en välitä siitä mitä hän minusta ajattelee tai mitä valheita muille levittää. Siinäpä ajattelee, mulle riittää että itse tiedän mikä on totuus. Jos joku häntä uskoo eikä edes kysy minun kantaani, niin en sellaistakaan ihmisitä elämääni kaipaa.
 
"Sisko"
Oma sisko. Pienestä pitäen vedättänyt muita oman etunsa nimissä. Ala ja yläasteella alisti niitä, jotka eivät häntä miellyttäneet. Ja tottakai ei tehnyt sitä suoraan vaan hänen lähellään olevat ihmiset tekivät sen. Itse oli kympin oppilas. Ja on edelleenitsekäs paskiainen näin rehellisesti sanottuna.

Hommautui vielä tahallaan raskaaksi ja miesraukka meni jopa avioliittoon ja sitten erosivat vuoden jälkeen ja sai puolet miehen talon arvosta.

Oikea mulkku ihan oikeesti. Ja totta kai muille on niin prinsessa ja hakee ymmärrystä. Omat vanhempansakin luulevat niin kiltiksi, mutta me sisarukset on saatu kyllä sitä itsekkyyttä nähdä heti alkuajoista lähtien.
 

Yhteistyössä