Tunnetko itsesi ulkopuoliseksi avoimissa päiväkodeissa?

Lähinnä tarkoitan iän puolesta, kun suurin osa niissä kävijöistä on kuitenkin (ainakin täällä) alle kolmikymppisiä..

Joitakin ystävyyssuhteita olen saanut syntymään (muutettiin pari vuotta sitten), mutta usein kyllä tuntuu jotenkin ulkopuoliselta. Olen saanut omat lapseni suht "vanhana", ja välillä harmittaa, kun heille on vaikea löytää kyläilyseuraa..tuntuu, että nuoremmat äidit haluavat tapaillakin vain ikäistensä kanssa.

Itselleni on samantekevää, minkä ikäisiä toiset ovat, on aina ollut (ystävähaitarini koostuu 26-yli 50vuotiaista), mutta joillekin se on tärkeää. Vähän sama juttu on tuntunut olevat etsin ystävää-palstojen suhteen..harmittaa :/

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

 

Vähän samasta aiheesta itse aloittelin tuossa keskustelua, joten vastaan tähän. Olen käynyt vauvaharrastuksissa muita äitejä tapaamassa, mutta en ole vielä tutustunut kehenkään äitiin niin hyvin, että olisin tavannut harrastusten ulkopuolella.
Toisaalta tutustuminen ottaa aikuiselta ihmiseltä aina aikansa, ja ainakin minulta. On varmaan nuoriakin äitejä, joiden on vaikea löytää kavereita. Sehän tässä kypsällä iällä äidiksi tulemisessa on, että omat kaverini saivat lapsia jo kauan sitten, ja nyt heillä alkaa olla lapset jo aika isoja, ja he vapautuvat taas menemään ja harrastamaan.

 

Kyllä meihin vanhempiin äiteihin suhtaudutaan eri tavalla. Mutta minä ainakin huomasin senkin, etten hakenut seuraa sillä perusteella, onko millainen auto, missä asemassa mies ym. Kuten monet nuoret äidit tekivät. Joten loppujen lopuksi aika yksin sitä jäi.

 

\

Lähinnä tarkoitan iän puolesta, kun suurin osa niissä kävijöistä on kuitenkin (ainakin täällä) alle kolmikymppisiä..

Joitakin ystävyyssuhteita olen saanut syntymään (muutettiin pari vuotta sitten), mutta usein kyllä tuntuu jotenkin ulkopuoliselta. Olen saanut omat lapseni suht "vanhana", ja välillä harmittaa, kun heille on vaikea löytää kyläilyseuraa..tuntuu, että nuoremmat äidit haluavat tapaillakin vain ikäistensä kanssa.

Itselleni on samantekevää, minkä ikäisiä toiset ovat, on aina ollut (ystävähaitarini koostuu 26-yli 50vuotiaista), mutta joillekin se on tärkeää. Vähän sama juttu on tuntunut olevat etsin ystävää-palstojen suhteen..harmittaa :/

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Kyllä tunsin,kun kävimme noiden poikien kanssa muutamia kertoja tuossa viimetalvena,minä olen nyt 40v pojat s.8-02 ja 3-04 tuntui että kaikki tunsi toisensa,ja ilmeisesti tunsikin,minäkin täällä vasta asunut reilut 3v,eikä ole tuttuja kuin yksi naapuri jolla samanikäisiä lapsia,eikä pahemmin olla tapailtu,tosin nyt ollaan molemmat töissä.
Missäpäin asustat?
Profiilissani lisää,Y-viestit tervetulleita.

 

Muksu on synt. vm. 2003 ja kävin useammassakin seurakunnan äiti-lapsi-ryhmässä ja useammassakin avoimessa päiväkodissa koska niitä on aika paljon tällä alueella, tämä on iso pk-seudun alue..
Toisissa paikoissa oli semmonen sisäpiirin tunnelma, ettei sinne huolittu uutta tulijaa joukkoon, varsinkin kun oli "väärän ikäinen".

Toisissaa paikoissa oli avoimempi ilmapiiri ja monen ikäisiä äitejä, ja siinä mielessä sitten aloin käydä siellä, mutta ystäviä en löytänyt. Juttukaveriakin vain sen verran, että kun se oma käsikynkkäkaveri tuli, minut jätettiin yksin.

Ikä se ei ollut, siis pelkästään ikä, sillä saman ikäisiä naisia/ äitjeä oli myös. Asuinaluekin oli sama, melkein naapurissa asuttiin.
Juttelin ja olin avoin, miksi minua ei sitten huolittu kaveriksi?
Oletusvastauksia:
-sosioekonominen asema. Olemme duunareita, ja etenkin hoitovapaalla kun raha oli tiukalla, se näkyi - minun vaatteet eivät olleet trendikkäitä, en raskinut käydä kampaajalla.
- "paremmilla" asuinalueella tämä on ilmeisesti tärkeää, että millainen auto, mikä koulutus, jne.
- minun ulkonäköni, En ole kaunis.

Tuolloin yksinäisyys oli toisinaan niin totaalista, olin lyhistyä sen alle. Mies teki pitkää päivää, lapsi oli pieni, olisi ollut helppo liikkua sinne sun tänne, olisi ollut siinä mielessä aikaa ja mahdollisuutta tavata, käydä, liikkua, viettää aikaa jonkun toisen äidin ja hänen lastensa kanssa..
Mutta ei.

Tälläkin palstalla olen törmännyt yksinäisyyteen. Ja sitten kuitenkin siihen, ettei niitä kavereita huolita, ei vastata, olemus ei vastaa sitä mitä haetaa jne, rajataan sellaisia joilla on sama elämäntilanne / ikä / tai mitä tahansa liekään...


Nyt olen töissä. Vapaa-ajalla keskityn perheeseen. Enää yksinäisyys ei haittaa. Ei minulla aikaa olisikaan.

 

\

Muksu on synt. vm. 2003 ja kävin useammassakin seurakunnan äiti-lapsi-ryhmässä ja useammassakin avoimessa päiväkodissa koska niitä on aika paljon tällä alueella, tämä on iso pk-seudun alue..
Toisissa paikoissa oli semmonen sisäpiirin tunnelma, ettei sinne huolittu uutta tulijaa joukkoon, varsinkin kun oli "väärän ikäinen".

Toisissaa paikoissa oli avoimempi ilmapiiri ja monen ikäisiä äitejä, ja siinä mielessä sitten aloin käydä siellä, mutta ystäviä en löytänyt. Juttukaveriakin vain sen verran, että kun se oma käsikynkkäkaveri tuli, minut jätettiin yksin.

Ikä se ei ollut, siis pelkästään ikä, sillä saman ikäisiä naisia/ äitjeä oli myös. Asuinaluekin oli sama, melkein naapurissa asuttiin.
Juttelin ja olin avoin, miksi minua ei sitten huolittu kaveriksi?
Oletusvastauksia:
-sosioekonominen asema. Olemme duunareita, ja etenkin hoitovapaalla kun raha oli tiukalla, se näkyi - minun vaatteet eivät olleet trendikkäitä, en raskinut käydä kampaajalla.
- "paremmilla" asuinalueella tämä on ilmeisesti tärkeää, että millainen auto, mikä koulutus, jne.
- minun ulkonäköni, En ole kaunis.

Tuolloin yksinäisyys oli toisinaan niin totaalista, olin lyhistyä sen alle. Mies teki pitkää päivää, lapsi oli pieni, olisi ollut helppo liikkua sinne sun tänne, olisi ollut siinä mielessä aikaa ja mahdollisuutta tavata, käydä, liikkua, viettää aikaa jonkun toisen äidin ja hänen lastensa kanssa..
Mutta ei.

Tälläkin palstalla olen törmännyt yksinäisyyteen. Ja sitten kuitenkin siihen, ettei niitä kavereita huolita, ei vastata, olemus ei vastaa sitä mitä haetaa jne, rajataan sellaisia joilla on sama elämäntilanne / ikä / tai mitä tahansa liekään...


Nyt olen töissä. Vapaa-ajalla keskityn perheeseen. Enää yksinäisyys ei haittaa. Ei minulla aikaa olisikaan.

Tuttua tuo yksinäisyys ja se,että tuntuu seinät kaatuu niskaan,etenkin viellä ollessani hoitovapaalla ja poikien kanssa kotona.
Täällä tosiaan asuttu vasta se reilut 3v ja ei ole ystäviä täällä kuin se yksi ainoa naapuri,jota nyt ei voi luonnehtia kuin kaveriksi,kanssakäyminen on jäänyt,kun ollaan nyt molemmat töissä,niin kyllä välillä vielläkin tuntuu että "tulee mökkihöperöksi" vaikka töissä onkin,minulla on kyllä auto käytössä,vaan ei tahdo saada itseään liikkeelle silti,suku&ystävä on tuolla 40 km päässä ja miehen suku tuolla 70km tai reilun 200km päässä on hänen veljensä.
Minä olen muutenkin vähän ujohko&hiljainen luonteelta,niin sekin sitten vaikuttaa,että vaikea tutustua uusiin ihmisiin.
Niin ja ei minullakaan mitkään muodikkaat vaatteet ole-vaan semmoiset missä viihdyn ja ilman mukaan,talvella toppahousut,ja autokin on jo yli 10v vanha. Ulkonäöstä en osaa itse sanoa,tavallinen,ei pelästy katsoessa,ainakaan kukaan töissä,profiilista näkyy sekin.
Muuten täällä maalla on mukava asua oma rauha ja piha.

 

En tiedä johtuuko se iästä tuo ystävien saanti uudella paikkakunnalla. Me ollaan asuttu täällä -99 vuodesta lähtien (hupsis, ollaanko oltu jo niin kauan) Muutettiin paikkakunnalle jossa ei ollut ollenkaan tuttuja. No, onneksi suku ja ystäviäkin on muutama tässä 30-40km säteellä. Silloin, kun tuntuu et seinät meinaa kaatua niin silloin tarvii lähteä kylättelemään.
Mä lähdin aika pian lasten kanssa perhekerhoon, josta sain pikkuhiljaa juttuseuraa. Naapurin kanssa on oltu vähän enemmän tekemisissä, mutta vieläkään ei ole täältä ystäviä löytynyt.
Minulle saa laittaa yytä. Uudet tuttavuudet on enemmän kuin tervetulleita. Tosin olen huono kirjoittelemaan, joten enemmänkin kaipaan kylättelypaikkaa. Profiilissa löytyy vähän lisää.

 

Olen itse asunut täällä pääkaupunkiseudulla, tässä samassa kaupungissa, yli 10 vuotta. Alkuun eri suunnalla kuin nyt, vanhemmat lapset oli ala-asteella. Minä töissä.
Ystävä löytyi eron jälkeen, kun muutin vuokrataloon !!! Olemme edelleenkin hyviä ystäviä, vaikka olemme muuttaneet kumpikin eri suuntiin.

Nyt siis on tuon hännänhuippu.. Kuvittelin, että kun vauva syntyy, saan varmasti paljon kavereita kunhan vain alan käymään näissä avoimissa perhekerhoissa ja äiti-lapsi-ryhmissä ynnä muissa; että hiekkalaatikon reunalta löytyy kavereita kuten ennenkin, kun olivat pieniä nuo isommat (ja minänuorempi) .
Samassa pihapiirissä oli myös paljon pikkulapsia ja kotiäitejä.
En silti saanut kavereita enkä kunnolla edes juttukumppaneita siitä talon hiekkalaatikolta. Ikäkysymys, samoin se, ettei meillä ollut mitään hienoa autoa tms.

Perhekerhoon menin jo heti kun vauva oli aivan pienen pieni rääpäle. Lopetin, kun vauva häiriintyi melusta, ja olin ikään kuin kummajainen: muut vauvojen äidit toivat mukanaan sen leikki-ikäisenkin, ja siirtyivät sitten keskenään vahtimaan lastensa leikkejä, minä jäin vauvan kanssa juttelemaan ohjaajan kanssa..
Palasin perhekerho-kierroksille kun vauva oli isompi mutta toisinaan oli aika tyhjä olo kun lähdin kotiin, itkua pidättelin. Onneksi siis tämä alue on sillä tavalla laaja, ja perhekerhoja monenlaisia on suunnilleen viikon jokaiselle päivälle ja kävelymatkan päässä. Kun muutimme tuosta edellä kerrotusta pihapiiristä, löysin uusia äiti-lapsi-ryhmiä, ja sieltä löytyi sitten yksi tai kaksi sellaista, missä kävin, mutta yksin olin silti, yksinäinen, eli vaikka juttukaveria sain, en saanut muuten kaveria, jäin yksin. Kaikilla oli jo kaverit.

Minäkin olen siis tänne muualta muuttanut, mutta olen siis asunut täällä yli 10 vuotta, eikä työkavereistakaan ole vapaa-ajan kavereita tullut, ei lasten koulukavereiden vanhemmista, ei naapureista, ei vauvan kanssa tms.
Tuolloin hoitovapaalla ja äitiyslomalla se todella rassasi, itkin yksinäisyyttäni. Yrtin kovasti, eli en jäänyt kotiin, en istunut mykkänä nurkassa tms. silti, ei mitään.

Enää tämä yksinäisyys ei haittaa.

 

Olipa mukavaa, kun näin paljon oli tullut vastauksia )

Itselläni on kyllä moniin vastauksiin nähden ollut ihan positiivisiakin kokemuksia; kyllä saan juttuseuraa kahviloissa ihan hyvin (olen ehkä ikäistäni hieman nuoremman näköinen ja muotihömpötyksiäkin tulee hankittua, joskaan en usko että ne ovat mitään oleellisia juttuja tääläpäin ainakaan tuttavuussuhteiden syntyä ajatellen), mutta se varsinainen ystävyyssuhde jää siitä huolimatta syntymättä ja sitä myötä ne kyläpaikat..niitä eniten kaipaisin etenkin lasten kannalta.

Kun on vähän väkeä koolla, olen seurallisempi, mutta jos on vähäkään enemmän ja etenkin jos huomaan, että toiset ovat muutenkin olleet tekemisissä keskenään, niin jättäydyn taka-alalle. Eli pienissä piireissä olen seurallinen ja puhelias, isoissa hiljaisempi sivustaseuraaja.
Onneksi vanhoja ystäviäni asuu muutamien kymmenien kilometyrien säteellä, niin voi heidän kanssaan kyläillä viikonloppuisin - joskin monilla jo paljon vanhemmat lapset kuin itselläni, se on kyllä harmi, eikä niin ollen tuo apua lasteni kaveritarpeisiin :/

Jos sattuu Seinäjoen seudulta joku vastaamaan, niin sielä asustelen

 

Mä olen seinäjoelta. Käymme silloin tällöin parissa kerhossa. Tyttö on jo kerhoikäinen mutta ei halua mennä sinne ilman äitiä. Olemme asuneet Seinäjoella n. vuoden. En kyllä liioin kovin hyvin viihdy noissa avoimissa kerhoissa, muuta lasten takia niihin tulee mentyä silloin tällöin. Joutaisin kyllä tutustua uusiin ystäviin! Tavattaisko vaikka avoimessa kerhossa?

 

Myöhäisiltaa Hiiralle,

huomennakin olemme tällä tietoa menossa Lastenkamariin, jos tuon nuoremman yskä ei aamulla vaikuta kovin pahalta. Sielä käymme silloin tällöin, jos ei sinulle sovi vielä huominen näin lyhyellä varoitusajalla, niin katsotaan joku toinen keskiviikko

Ke-aamuisin klo 10-12 sielä on avoin kerhontapainen, en nyt muista virallista nimeä sille. Sielä tuntuu käyvän aika vähän väkeä tai ainakin silloin ollut vähän, kun ollaan oltu, joten jos huomenna satutte pääsemään niin varmaan sinut erotan sieltä tyttösi perusteella

Kuulumisiin!

 

Hei Pupsu05!

Me ei olla koskaan käyty Lastenkamarissa mutta voimme toki tulla sinne sit kun tenavien räkätauti vähän hellittää. Tyttö oli kuumeessakin monta päivää. Meillä on myös 2,5 vuotias poika. Perjantaina olen menossa tytön kanssa muskariin just sinne lastenkamariin. Nähdään siellä vaikka ens ke jos ei olla kipeenä tms. Maanantaisin ja tiistaisin me ollaan käyty srk:n perhekerhoissa.

 

Myöhäisiltoja Hiiralle (ja toki muillekin

Mekään ei sattuneesta syystä oltu sittenkään Lastenkamarilla ke:na. Ensi viikko on aika täynnä, jos lapset menee tätinsä luo joiksikin päiviksi (vielä auki), ei taideta päästä silloin ke tulemaan .

Mutta onko sinulla sähköpostiosoitetta, jossa joku tunnistamaton nimi, niin voisin laittaa vaikka suoraan postia sinne? Omaani en viitsisi tänne laittaa, kun on omalla nimelläni. Olisi mukavampi kirjoittaa tapaamisista sinne kuin tähän, tai olisiko sinulla yksityisviestiin mahdollisuutta, oletko rekisteröitynyt näille sivuille?

palataan asiaan!
Mukavaa alkavaa viikonloppua toivottelee Pupsu

 

Hei pupsu!

mun sähköposti on hiira64@luukku.com, kirjoittelemisiin !

 

Kiitokset osoitteesta

ja jos löytyy muita uusia ystäviä täältä maisemista etsiviä, niin laittakaa postia yksityiseen

-pupsu

 

Oli tosiaankin outo olo kun käytiin lapsen kanssa kerhossa puolisen vuotta ja tuntui todella olevan vaikeaa päästä piireihin sisään.

Oli toisaalta kiva olla ulkopuolinen, koska olen aina ollut se jonka ympärillä kaikki pyörii, eli olen keksinyt kaikkea tekemistä ja järjestänyt sitä sun tätä sekä kaveripiirissä että työporukoissa.

Itse kyllä pidin sitten huolta, että jos kerhoon tuli uusi naama aloin jutella, jotteivät joutuisi kokemaan sellaista ulkopuolisuutta.

Sitten tapahtui jotakin kummaa, kun yksi äiti, ilmeisesti porukan pomo, pyysi sähköpostiosoitteeni ja sanoi laittavansa postia, kun he puuhasivat tämän kerhoporukan kanssa muutakin. Kerho oli siis kerran viikossa ja nämä äidit tekivät sitten jotain tempauksia mulla ajalla.
No, juuri kun olisi päässyt piireihin ( B) ) sanoin että kiitos ei, menen töihin ja nämä kerhohommat jäävät meiltä.

En ole myöskään kovin trendikäs ja läskiäkin on kerääntynyt, auto on ihan romu ja talo remontissa =) . Käydään kirpputorilla ja lapsen kärrytkin on käytettynä hankittu...
Silti en kyllä tuntenut mitään alemmuutta mersu- ja Kannustalo-äitien rinnalla, rahat on pertaskussa ja mies on varakas... :wave:
...ja vaikka ukko ei oliskaan varakas, en tuntisi alemmuutta siltikään. Kaikki ollaan samassa veneessä.