Tunnesolmu?

[Ariel]

Olisin varovaisesti kysynyt seuraavaa kanssanaisilta.. Jos itse ette ole olleet/joutuneet avioliittoon entisten poikaystävienne tai lapsenne isän kanssa, miten suhtaudutte uuden seurustelukumppaninne avioliittoon (vaikkakin se eroon on päättynyt)? Itse olen nyt vastaavassa tilanteessa, olen aloittanut ihmissuhteen todella ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa ja uskon että todella rakastamme toisiamme! Mutta miksi itseäni alkaa lähestulkoon ahdistaa, jos ajattelen hänen naimisiinmenoaan ja sitä, että hän on elämässään tuntenut niin suuria tunteita toiseen naiseen että olisi ollut valmis viettämään loppuelämänsä hänen kanssaan? Tunnen oloni todella typeräksi, koska tiedän sisimmässäni että minun ei pitäisi tuntea näin, päinvastoin olla onnellinen suhteestani tähän mieheen.. Auttakaa, onko kellään ollut vastaavia tunteita, miten niistä pääsee eroon? En kuitenkaan havaitse itsessäni mustasukkaisuutta tähän naiseen, vaan se ajatus että tulen olemaan aina se nro. 2..Onko se todella näin?

 

[minä]

tiedätkö oosuhteita kun hän on mennyt naimisiin?? meillä miehen meni ns. pakosta naimisiin oli käynyt tämä surulline vahinko ?? ja meni ns velvollisuudesta ei ollut mitään pileitä ym.. oli ollut jättämässä tätä kyseista juuri ennen tätä uutista!! ja oli kok ajan eälänyt niin että kun lapset isoja hälähtee saman tien!! mutta tuli kyseiseen ns. ämmään kuten itse sano mittä täyteen!! ja lähti jo kun lapset pienenmpiä!! tapasimme ja nyt menimme vuosi siten naimisiinkiin suurten juhlien kera, joten en tunne mustasukkaisuutta, sillä olen aivan varma että hänen rakkautensa minuun on aitoa!!! ja kun olen tavannut tämän naisen en todellakaa tunne mustasukkaisuutta!!!!! ihminen erehtyy välillä pahastin!! uskon että miehesi uskoo nyt sinun olevan se oikea!!! unohda se ex ja elä kuin häntä ei olisikaan!!

 

[Fabulous Patsy Stone]

\

Olisin varovaisesti kysynyt seuraavaa kanssanaisilta.. Jos itse ette ole olleet/joutuneet avioliittoon entisten poikaystävienne tai lapsenne isän kanssa, miten suhtaudutte uuden seurustelukumppaninne avioliittoon (vaikkakin se eroon on päättynyt)? Itse olen nyt vastaavassa tilanteessa, olen aloittanut ihmissuhteen todella ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa ja uskon että todella rakastamme toisiamme! Mutta miksi itseäni alkaa lähestulkoon ahdistaa, jos ajattelen hänen naimisiinmenoaan ja sitä, että hän on elämässään tuntenut niin suuria tunteita toiseen naiseen että olisi ollut valmis viettämään loppuelämänsä hänen kanssaan? Tunnen oloni todella typeräksi, koska tiedän sisimmässäni että minun ei pitäisi tuntea näin, päinvastoin olla onnellinen suhteestani tähän mieheen.. Auttakaa, onko kellään ollut vastaavia tunteita, miten niistä pääsee eroon? En kuitenkaan havaitse itsessäni mustasukkaisuutta tähän naiseen, vaan se ajatus että tulen olemaan aina se nro. 2..Onko se todella näin?

Miten niin numero 2. Menneet on menneitä ja te olette aloittaneet puhtaalta pöydältä eli sinä olet hänen loppuelämänsä numero yksi

 

[minä]

Minä ajattelin myös alkuaikoina juuri noin typerästi ja rääkkäsin joskus itseäni katsomalla heidän hääkuvia yms.tyhmää.
Mies jaksoi vannoa rakkauttaan ja kertoi kuinka myös hän meni pakosta naimisiin kun exä tuli vahingosta raskaaksi ja suku painosti naimisiin...
Unohda tuollaiset ajatukset ja keskity vain teihin!
Tuskinpa miehesi on huonompaan naiseen vaihtanut...

 

[taustalla]

Minäkin olen vaimo numero kaksi, mutta mieheni suurin rakkaus. Sanoo menneensä naimisiin ensimmäisellä kerralla ennen kuin tiesi, miltä todellinen rakkaus tuntuu, ja siksipä tämä vaimo numero yksi onkin entinen.

 

[Mie vaan]

Täällä myös toinen kierros.
Tosin mieheni jäänyt leskeksi. Alkuun minäkin tunsin tuollaisia ajatuksia ja ajattelin kenties olevani korvike tuolle ekalle vaimolle, mutta ajan myötä olen saanut varmuuden, että olen mieheni ykkönen ja nimenomaan ykkönen nyt tässähetkessä ja tulevaisuudessa ja sehän on liitossa tärkeintä.
Yhteen mennessä mieheni surutyö osittain käymättä joten sekin vielä tuntui alkuaikoina hän oli sulkeutunut surunsa ulkopuolelle jaksaakseen lapsensa kanssa, mutta kun tulin paikalle vahvana aikuisena sai hänkin onneksi käydä läpi myös tuon luopumisen tuskan ennenkuin meidät vihittiin.

 

[taustalla]

\

tiedätkö oosuhteita kun hän on mennyt naimisiin?? meillä miehen meni ns. pakosta naimisiin oli käynyt tämä surulline vahinko ?? ja meni ns velvollisuudesta ei ollut mitään pileitä ym.. oli ollut jättämässä tätä kyseista juuri ennen tätä uutista!! ja oli kok ajan eälänyt niin että kun lapset isoja hälähtee saman tien!! mutta tuli kyseiseen ns. ämmään kuten itse sano mittä täyteen!! ja lähti jo kun lapset pienenmpiä!! tapasimme ja nyt menimme vuosi siten naimisiinkiin suurten juhlien kera, joten en tunne mustasukkaisuutta, sillä olen aivan varma että hänen rakkautensa minuun on aitoa!!! ja kun olen tavannut tämän naisen en todellakaa tunne mustasukkaisuutta!!!!! ihminen erehtyy välillä pahastin!! uskon että miehesi uskoo nyt sinun olevan se oikea!!! unohda se ex ja elä kuin häntä ei olisikaan!!

Ei kai kukaan enää nykyaikana mee sen takia naimisiin että nainen raskaana

 

[Hallatar]

\

\

tiedätkö oosuhteita kun hän on mennyt naimisiin?? meillä miehen meni ns. pakosta naimisiin oli käynyt tämä surulline vahinko ?? ja meni ns velvollisuudesta ei ollut mitään pileitä ym.. oli ollut jättämässä tätä kyseista juuri ennen tätä uutista!! ja oli kok ajan eälänyt niin että kun lapset isoja hälähtee saman tien!! mutta tuli kyseiseen ns. ämmään kuten itse sano mittä täyteen!! ja lähti jo kun lapset pienenmpiä!! tapasimme ja nyt menimme vuosi siten naimisiinkiin suurten juhlien kera, joten en tunne mustasukkaisuutta, sillä olen aivan varma että hänen rakkautensa minuun on aitoa!!! ja kun olen tavannut tämän naisen en todellakaa tunne mustasukkaisuutta!!!!! ihminen erehtyy välillä pahastin!! uskon että miehesi uskoo nyt sinun olevan se oikea!!! unohda se ex ja elä kuin häntä ei olisikaan!!

Ei kai kukaan enää nykyaikana mee sen takia naimisiin että nainen raskaana

Kyllä menee.

 

[Ariel]

Kiitos fabylous patsy stone! Sinun kirjoituksesi pelasti päiväni!!! Juuri niinhän se onkin!

 

[nyt on nyt]

\

\

Olisin varovaisesti kysynyt seuraavaa kanssanaisilta.. Jos itse ette ole olleet/joutuneet avioliittoon entisten poikaystävienne tai lapsenne isän kanssa, miten suhtaudutte uuden seurustelukumppaninne avioliittoon (vaikkakin se eroon on päättynyt)? Itse olen nyt vastaavassa tilanteessa, olen aloittanut ihmissuhteen todella ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa ja uskon että todella rakastamme toisiamme! Mutta miksi itseäni alkaa lähestulkoon ahdistaa, jos ajattelen hänen naimisiinmenoaan ja sitä, että hän on elämässään tuntenut niin suuria tunteita toiseen naiseen että olisi ollut valmis viettämään loppuelämänsä hänen kanssaan? Tunnen oloni todella typeräksi, koska tiedän sisimmässäni että minun ei pitäisi tuntea näin, päinvastoin olla onnellinen suhteestani tähän mieheen.. Auttakaa, onko kellään ollut vastaavia tunteita, miten niistä pääsee eroon? En kuitenkaan havaitse itsessäni mustasukkaisuutta tähän naiseen, vaan se ajatus että tulen olemaan aina se nro. 2..Onko se todella näin?

Miten niin numero 2. Menneet on menneitä ja te olette aloittaneet puhtaalta pöydältä eli sinä olet hänen loppuelämänsä numero yksi

Näin se meilläkin menee.
Minulla menossa kolmas mies eli takana kaksi pitää suhdetta. Miehellä takana teinisuhteita ja sitten pitkä avioliitto.
Menneet on menneitä, ne rakkaustarinta on kuolleita eikä exiä kohtaan ole mitään tunteita... nyt on nyt ja me olemme toisillemme loppuelämämme nro 1.

 

[eräs]

\

Ei kai kukaan enää nykyaikana mee sen takia naimisiin että nainen raskaana

Miksei? Sanotaanhan se vihkikaavassakin:

"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi..."