Tunnen oloni taas niin yksinäiseksi

11.04.2010
48
0
6
Kaverit löytää itselleen miehet seurusteluun tai yhdeksi yöksi. Kaverit saavat lapsia.

Mitä on mulla nyt? Onhan mulla toki yksi lapsi jota rakastan. Mutta mulla ei ole miestä jonka kanssa voisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kotia, lapsia jne. Ei ole miestä edes yhdeksi yöksi, että saisi edes seksiä.

Olen eronnut reilu 4 vuotta sitten lapsen isästä ja mitään pysyvää suhdetta ei ole tänä aikana ollut, vain lyhyitä juttuja. Loppukesästä eronnut ystäväni saa omilla jutuillaan mut välillä ärsyyntymään todella paljon. Hän valittaa seksipuutetta ja ettei saa miehiä jne. vaikka hänellä on ollut enemmän petikumppaneita eronsa jälkeen kuin mulla yli neljän vuoden aikana. Sitten valittaa viikon jälkeen kun ei ole seksiä tiedossa. No mä olen saanut seksiä viimeksi syyskuun lopussa.

Alkaa tuntua niin epätoivoiselta. Ei mua kukaan tunnu huolivan. Saan heittää romukoppaan kaikki haaveet miehestä, lapsista ja omakotitalosta. Enhän mä saa edes yhdeksi yöksi pientä hellyyttä ja läheisyyttä.

Joo mä tiedän, että mun surkea asenne ei kyllä auta tässä nyt yhtään vaan työntää miehet kauemmas. Mutta kun mä en enää jaksaisi tätä yksinoloa. Nytkin itkettää niin etten tahdo nähdä kunnolla mitä kirjoitan.
 
Milloin viimeksi olet ollut ihmisten ilmoilla, viihteellä? Ei ne rakkaudet kotiin kävele... käy vaikka jossain näyttelyissä, markkinoilla tms. baarissa on vaan naistenmiehiä tai renttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Milloin viimeksi olet ollut ihmisten ilmoilla, viihteellä? Ei ne rakkaudet kotiin kävele... käy vaikka jossain näyttelyissä, markkinoilla tms. baarissa on vaan naistenmiehiä tai renttuja.

Viimeksi perjantaina olin baarissa ja olen käynyt aika monta kertaa viime aikoina. Ei täällä pienellä paikkakunnalla pahemmin ole mitään tapahtumia mihin mennä.

Mä en vain kiinnosta miehiä. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Mikä paikkakunta niin pieni on? Kyllä Kuopiossa on liikettä! Lauantaisin on tosi paljon porukkaa liikenteessä.... Kohota itsetuntoasi, uusi kampaus? :)

Reilusti alle 10 000 asukkaan kylä jossa ei todellakaan ole kauheasti tapahtumia vuoden aikana. Eikä mua kiinnosta mitkään hengelliset jutut joita on ehkä enemmän kuin muita.
 
No.... mulla on mies, mulla ei oo lasta enkä koskaan tuu sellaista saamaan. Rehellisesti sanottuna vaihtaisin sun kanssa osia heittämällä koska tahansa.

Tarkoitus ei ollu vähätellä sun surua vaan saada sut oivaltaan että sunkin elämässä on paljon mistä toiset voi vaan haaveilla, ja kahehtia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lapseton:
No.... mulla on mies, mulla ei oo lasta enkä koskaan tuu sellaista saamaan. Rehellisesti sanottuna vaihtaisin sun kanssa osia heittämällä koska tahansa.

Tarkoitus ei ollu vähätellä sun surua vaan saada sut oivaltaan että sunkin elämässä on paljon mistä toiset voi vaan haaveilla, ja kahehtia.

Mulla on toki lapsi, mutta en mä haluaisi lopun elämääni elää ilman parisuhdetta. Lapsikin tuosta kasvaa ja hänellä alkaa olla omat menot, aikuistuu ja muuttaa pois. Sitten olen aivan yksin. :|
 
:(
en oikein osaa asettua sun asemaan.
luulisin että siltä pieneltä paikkakunnalta et seuraa löydä, kun kaikki "tuntee" kaikki jne. on niin pienet piirit.

Entä jos lähtisit vaikka jollekin lyhyelle lomalle johonkin eri ympyröihin? Piristä itseäsi jotenkin uusi kampaus oli hyvä idea, entä vaatekaapin sisällön uusiminen? onko siellä mitään esim taidekursseja? jotain mistä sisältöä elämään..

minun hyvä ystävä oli todella yksinäinen ja onneton pitkään. sittemmin löysi miehen jostain netistä. ihan asiallisen siis ja ovat olleet nyt jo pitkään yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja punkmamma:
:(
en oikein osaa asettua sun asemaan.
luulisin että siltä pieneltä paikkakunnalta et seuraa löydä, kun kaikki "tuntee" kaikki jne. on niin pienet piirit.

Entä jos lähtisit vaikka jollekin lyhyelle lomalle johonkin eri ympyröihin? Piristä itseäsi jotenkin uusi kampaus oli hyvä idea, entä vaatekaapin sisällön uusiminen? onko siellä mitään esim taidekursseja? jotain mistä sisältöä elämään..

minun hyvä ystävä oli todella yksinäinen ja onneton pitkään. sittemmin löysi miehen jostain netistä. ihan asiallisen siis ja ovat olleet nyt jo pitkään yhdessä.

Lomalle mulla ei ole rahaa eikä aikaa lähteä. Olisi kiva saada jotakin uuttaa hiuksiin, mutta siihenkin menee rahaa. :(

Täällä on vain jotakin kansalaisopiston kursseja ja niissä sitten saisin istua muorien seurana. Kivaa.
 
Hali.

Ihan juuri saman asian kanssa tunsin taas niin sunnatonta tuskaa.
Meillä 2-vuotta erosta ja nyt vasta voisin 4edes ajatella tutustuvani johonkuhun. Kuitenkin sitä rakkkautta kaipaa! Vaikka samalla on niin rikki ettei uskalla...

Kun kaverit saa lapsia, se sattuu, niin lujaa! Minäkin olisin halunnut vielä toisen lapsen ja jonkinlaisen elämän. Nyt tuntuu, että samaa rataa joka päivä. Minä en saa edes lasta hoitoon, että pääsisi jonnekin. Tuntuukin olevan toinen jalka haudassa jo :(
 
eipä ole apua aina parisuhteestakaan. mä olen yksinäinen avioliitossa. meillä ei ole läheisyyttä, luottamusta, seksiä tai mitään yhteistä kodin ja lasten lisäksi.
 
En näkisi sitä hyvänä lähtökohtana, että koet itsesi onnettomaksi ja koet, että onnesi olisi Mies. Ikäänkuin laskisit kaiken onnellisuuden miehen varaan. Olet ollut jo neljä vuotta yksin ja yhä itket yksinäisyyttäsi? Nyt olisi viimeistään aika alkaa nauttia omasta ihanasta seurastaan! Onko sinun pakko asua kyseisellä paikkakunnalla, voithan muuttaa muualle? Jos lapsen isä on este muuttoon, niin lähde vapaailtoinasi suurempiin kaupunkeihin pörräämään. Kokeile vaikka netin kautta tutustumista. Epätoivoinen partnerin etsintä ei houkuttele kuin korkeintaan muita epätoivoisia partnerin etsijöitä.

Hmm, joo, itse olen sosiaalinen ja (juttu ja muutakin) seuraa putkahtelee kyllä jos sitä vastaanottaa. Seurustelua taas en itse kaipaa, kahden lapsen kanssa aikani kuluu rattoisasti. Sosiaalisia suhteita kyllä, että on ihmisiä joita tavata etenkin lapsivapailla.

Onni lähtee ensisijaisesti itsestäsi. Vaikka elisit sinkkuna lapsesi aikuisikään asti, sinulla on silti vielä koko loppuelämä aikaa parisuhdeviritelmille.
 
Oliskohan semmosta palvelua, jotta vois olla jonkun yksinäisen kaveri? Mies auttaa näitä sotaveteraaneja selviytymään päivistään kotonaan; tekee puita, leikkaa nurmikkoa ja minä pesen pyykkiä heidän luonaan.

Ei siitä koskaan saa rahaa, mainetta, mammonaa vaan tosi hyvän mielen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
En näkisi sitä hyvänä lähtökohtana, että koet itsesi onnettomaksi ja koet, että onnesi olisi Mies. Ikäänkuin laskisit kaiken onnellisuuden miehen varaan. Olet ollut jo neljä vuotta yksin ja yhä itket yksinäisyyttäsi? Nyt olisi viimeistään aika alkaa nauttia omasta ihanasta seurastaan! Onko sinun pakko asua kyseisellä paikkakunnalla, voithan muuttaa muualle? Jos lapsen isä on este muuttoon, niin lähde vapaailtoinasi suurempiin kaupunkeihin pörräämään. Kokeile vaikka netin kautta tutustumista. Epätoivoinen partnerin etsintä ei houkuttele kuin korkeintaan muita epätoivoisia partnerin etsijöitä.

Hmm, joo, itse olen sosiaalinen ja (juttu ja muutakin) seuraa putkahtelee kyllä jos sitä vastaanottaa. Seurustelua taas en itse kaipaa, kahden lapsen kanssa aikani kuluu rattoisasti. Sosiaalisia suhteita kyllä, että on ihmisiä joita tavata etenkin lapsivapailla.

Onni lähtee ensisijaisesti itsestäsi. Vaikka elisit sinkkuna lapsesi aikuisikään asti, sinulla on silti vielä koko loppuelämä aikaa parisuhdeviritelmille.

Onko jotakin väärää siinä, että haluaa parisuhteen ja lisää lapsia?

Olen kyllä nauttinut yksinolosta, mutta en enää haluaisi olla yksin. Mun mittani on täynnä sen suhteen. Mutta ei auta ei.
 
Yvonne - no ei toki, mutta ainakin tuo pahin epätoivon viitta olisi hyvä heittää yltä pois, koska se sisin kuitenkin hehkuu niille vastapuolille. Kuten joku sanonta meneekin; täytyy ensin rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista.
 

Yhteistyössä