vierailija
..vaikka on kavereita ja parisuhde. Kavereista kukaan ei ole mitenkään läheinen ja harvojen kanssa vietän aikaa opinto- tai harrastusporukoiden ulkopuolella. Poikaystäväkin on, hän vain on aina niin uppoutunut omaan työhönsä ja harrastuksiinsa (hienoa on, että hän on löytänyt ne omat juttunsa!) että jos en laittaisi hänelle viestiä, hän voisi olla useitakin päiviä ottamatta yhteyttä. Ei tee sitä kuitenkaan millään pahalla, on vain niin kiinni omissa jutuissaan ettei ehdi tai muista. Ollaan joskus asiasta juteltukin, ja hän on sanonut ettei pidä päivittäistä viestittelyä välttämättä oleellisena.
Kävin tänään yliopiston valintakokeessa. En kertonut hakemisesta kuin parille ihmiselle plus poikaystävälle. Yksi ihminen kovasti kannusti ja tsemppasi, poikaystävä ei reagoinut asiaan oikein mitenkään. Olisin toivonut häneltä tänään edes yhtä viestiä, jossa hän olisi vaikkakysynyt miten koe meni. Tai aamulla onnentoivotusta kokeeseen. Hän on ihana ihminen ja välittää minusta kyllä, mutta silti tuntuu niin kovin yksinäiseltä ja "turhalta" - siltä ettei ketään oikein kiinnosta mitä minulle kuuluu tai mitä ajattelen.
Kuinka päästä tällaisesta olosta eroon?
Kävin tänään yliopiston valintakokeessa. En kertonut hakemisesta kuin parille ihmiselle plus poikaystävälle. Yksi ihminen kovasti kannusti ja tsemppasi, poikaystävä ei reagoinut asiaan oikein mitenkään. Olisin toivonut häneltä tänään edes yhtä viestiä, jossa hän olisi vaikkakysynyt miten koe meni. Tai aamulla onnentoivotusta kokeeseen. Hän on ihana ihminen ja välittää minusta kyllä, mutta silti tuntuu niin kovin yksinäiseltä ja "turhalta" - siltä ettei ketään oikein kiinnosta mitä minulle kuuluu tai mitä ajattelen.
Kuinka päästä tällaisesta olosta eroon?