tunnen itseni petetyksi "vaimon ad/asperger"

[koivupuu]

siis, vaimoni sai aikuisena ad/hd-diagnoosin & hänellä havaittiin myös lieviä asperger-piirteitä. tunnen itseni petetyksi ja olen vihainen, vaikka onkin toisaalta hyvä tietää mikä vikana. nyt vain haluaisin lähteä, mutten voi lasten vuoksi! ja toisaalta vaimo ei varmaan pärjäisi ilman minua...

olemme olleet yhdessä 10 vuotta, 2 lasta. jo suhteen alussa huomasin ujouden, lukkoon menemisen vieraiden seurassa, taipumuksen hölistä mitä sattuu & kyvyttömyyden katsoa silmiin. ei myöskään pidä suutelusta, eikä ole koskaan ollut innokas harrastamaan seksiä. ei osaa hoitaa raha-asioita, myöhästelee joka paikasta, inhoaa matkustamista. ihastuin kuitenkin hänen herttaisuuteensa ja hymyynsä, lisäksi oli jotenkin söpöä että olin " eka kunnon poikakaveri" ( vaimoni oli 22 kun tapasímme, eikä ollut seurustellut ikinä kunnolla. pieleen menneitä treffejä vain oli kuulemma ollut).

kun aika kului, vaimon avuttomuus muuttui ärsyttäväksi. lapsille on tosin ollut hyvä äiti, heitä kohtaan hyvin empaattinen ja rakastava. tosin melkoisen paskaista täällä olisi, jos en siivoaisi ja minä se myös olen joka kokkaan. jos vaimo saisi päättää, lapset eläisivät mikropitsoilla.. on kyllä yrittänyt esim. leipoa, mutta ei ymmärrä ohjeita!

joten.. mitä minä teen? ilmotanko ottavani eron, kun eihän tuommoista ihmistä voi käsittääkseni kuntouttaa normaaliksi!

 

["kieppi"]

Menkää kelan tai adhd-liiton kurssille.

Voisin kyllä todeta, että on vähän typerää tuntea itsensä petetyksi. Oletko kaikki nämä 10 vuotta kuvitellut, että vaimosi olisi toisenlainen kuin on? Että taikaiskusta muuttuisi "normaaliksi"? Tuollaisen luuleminen on sinun omaa syytäsi, ei vaimon syytä.

 

[vierass]

Ja mitä uutta se diagnoosi muka toi tullessaan. Sama ihminen se on kuitenkin, nyt on vaan joku nimike sille käytökselle.

 

["Jenis"]

Se diagnoosiko tässä nyt on ongelma? Kai olet vuosikaudet tiennyt millainen vaimosi on (ja mikä edes on "normaali"?), harva ihminen täysin erilaiseksi toisen toiveesta muuttuu.

 

[Tallu -]

Muuttiko diagnoosin saaminen kaiken? Ts. sen jälkeenkö aloit tuntemaan itsesi petetyksi? Muuttuiko vaimosi sen jälkeen jotenkin?

 

[..........]

Miten se diagnoosi asiaan vaikuttaa, jos olet suunnilleen alusta asti huomannut nuo piirteet?

 

["kieppi"]

Tartun myös kohtaan "kuntouttaa normaaliksi". Kuka ja mikä on normaali? ADD-oireita pystyy kyllä kuntouttamaan ja lääkityskin on olemassa.

Jos vaimollasi olisi jokin näkyvä fyysinen vamma, jonka takia hän ei pystyisi siivomaan ja laittamaan ruokaa, ärsyttäisikö se yhtä paljon?

Suosittelen, että perehdyt siihen, mitä ADD ja asperger ovat.

 

["hih"]

Vastaukset olisi aika erilaisia jos nainen kirjoitaisi tuollaista miehestään. Naiset kilpaa kehoittaisi eroamaan siasta!

 

[kutt]

Kuten muutkin sanoneet, etköhän tiennyt ennen diagnoosia mihin olit ryhtynyt/ryhtymässä. Itseäsi vain huijaat, jos väität ettet tiennyt. Diagnoosi tuskin tekee mitään muutosta asiaan. Tai mahdollisesti sen avulla vaimosi voi löytää uusia käyttäytymistapoja, jos pystyy diagnoosin myötä ymmärtämään itseään paremmin.

 

["mimmi"]

Joskus lääkitys auttaa oireisiin. Onko kokeiltu? Ymmärrän että sua ärsyttää tuollaiset piirteet vaimossa, mutta sama ihminen hän on johon aikoinaan ihastuit, ei diagnoosi sitä muuta. Itse olisin kovin pettynyt jos saisin jonkun diagnoosin ja mieheni ilmoittaisi sen jälkeen , etten enää kelpaa hänelle kun en ole "normaali".

 

["reetta"]

täällä yksi samanlainen. tai enempi addi mutta myös as-piirteitä.arkea helpottaa (osin kyllä myös vaikeuttaa) se, että mies taitaa olla asperger. yhdessä ollaan oltu kohta 20 vuotta ja arki soljuu omalla painoillaan. molemmat ovat antaneet vähän periksi ja jonkinlainen tasapaino on löytynyt. tingitään myös monesta asiasta eikä yritetäkään olla yhtä täydellisiä kuin muut. saiko vaimosi lääkityksen? mulla se ainakin auttaa kodin siistinä pitämisenä ja arjen pyörittämisessä ja muutenkin musta tulee vähän säyseämpi. diagnoosin ja lääkityksen sain 4 vuotta sitten 30+ vuotiaana.niin ja ainakin toinen lapsistamme on add, luultavasti toinenkin.

eihän noista "parannu" mutta adhd lääkitys voisi olla vaimollesi paikallaan. sen myötä on mahdollista oppia uusia toimintatapoja.

 

[niin ja]

Luulisi että sunkin olisi nyt helpompi ymmärtää vaimoasi. Lue kyseisistä häiriöistä tietoa, sisäistä lukemasi ja kenties alat ymmärtämään vaimoasi paremmin, jolloin ei tarvitsisi välttämättä ärsyyntyä hänen käytöksestään, koska tiedät mistä se johtuu ja tiedät, ettei sille voi mitään.

 

["kieppi"]

[QUOTE="hih";29793099]Vastaukset olisi aika erilaisia jos nainen kirjoitaisi tuollaista miehestään. Naiset kilpaa kehoittaisi eroamaan siasta![/QUOTE]

Tuskin ainakaan ne naiset, joilla on omakohtaista kokemusta asiasta.

 

[Data]

Ja mitä uutta se diagnoosi muka toi tullessaan. Sama ihminen se on kuitenkin, nyt on vaan joku nimike sille käytökselle.

Näin.

 

[burgeri]

Sain diagnoosin parin vuoden seurustelun jälkeen ja ei se tieto mitään muuttanut kun mies tiesi kyllä heti mihin soppaan on lusikkansa työntänyt. Tiesi vain nimen sille erityislaatuisuudelle jota ei tähän päivään mennessä ole osannut pitää pahana asiana ja ylpeänä vei assinsa vihillekin. Ja minulla ei ole mitään "lieviä" piirteitä edes. Koskaan en ole kuullut syyttelyä tästä, vaikka joskus miehen onkin ollut hieman vaikea ymmärtää kaikkea.

Olisin syvästi järkyttynyt jos mies ikinä ehdottaisi mitään lääkkeitä tai vastaavaa tähän, ehkä erokin menisi harkintaan. Ei nämä vikoja ole, vaan ominaisuuksia, osa huonoja, osa taas helkkarin hyviä.

 

[Data]

Sain diagnoosin parin vuoden seurustelun jälkeen ja ei se tieto mitään muuttanut kun mies tiesi kyllä heti mihin soppaan on lusikkansa työntänyt. Tiesi vain nimen sille erityislaatuisuudelle jota ei tähän päivään mennessä ole osannut pitää pahana asiana ja ylpeänä vei assinsa vihillekin. Ja minulla ei ole mitään "lieviä" piirteitä edes. Koskaan en ole kuullut syyttelyä tästä, vaikka joskus miehen onkin ollut hieman vaikea ymmärtää kaikkea.

Olisin syvästi järkyttynyt jos mies ikinä ehdottaisi mitään lääkkeitä tai vastaavaa tähän, ehkä erokin menisi harkintaan. Ei nämä vikoja ole, vaan ominaisuuksia, osa huonoja, osa taas helkkarin hyviä.

Törmäsin äsken tähän, en vielä ehtinyt loppuun mutta ehkä se piristää päiväänne ja jopa lisää ymmärrystä
All cats have asperger's syndrome

 

["reetta"]

Olisin syvästi järkyttynyt jos mies ikinä ehdottaisi mitään lääkkeitä tai vastaavaa tähän, ehkä erokin menisi harkintaan. Ei nämä vikoja ole, vaan ominaisuuksia, osa huonoja, osa taas helkkarin hyviä.

oletko siis addi vai assi? assiuteen ei nyt mitään lääkettä olekaan, mutta addiuteen kyllä. joka henk.koht. kokemuksella voin sanoa auttavan. en ymmärrä mitää pahaa siinä on, jos vaikka saisi apuja kaaottiseen arkeen? jos pärjää oireittensa kanssa hyvin ei tietenkään kannata lääkitystä harkita, mutta en tiedä onko ap:n tilanteessa niin. pitäisi tietty kysyä vaimolta.

 

[kepsis]

ehkä olisi vaimolle parempi että alentuva ahdasmielinen äijä lähtisi kävelemään niin saisi mahdollisuuden järkevään puolisoon sen jälkeen.

 

[burgeri]

[QUOTE="reetta";29793294]oletko siis addi vai assi? assiuteen ei nyt mitään lääkettä olekaan, mutta addiuteen kyllä. joka henk.koht. kokemuksella voin sanoa auttavan. en ymmärrä mitää pahaa siinä on, jos vaikka saisi apuja kaaottiseen arkeen? jos pärjää oireittensa kanssa hyvin ei tietenkään kannata lääkitystä harkita, mutta en tiedä onko ap:n tilanteessa niin. pitäisi tietty kysyä vaimolta. [/QUOTE]

Assi. Ja kyllä lääkkeitäkin on tarjottu, mutta en halua ottaa, vaikka se elämää helpottaisikin todella paljon. Liian suuri vaikutus persoonaan ja tunne-elämään niillä ja sitä hintaa minä en ole valmis maksamaan työkyvystä yms.

 

[vierassssssssssss]

Haetko syytä erota ihan mistä vain? Se, ettei elämäsi rakkaus enää nostata samanlaista intoa kuin suhteenne alussa ja rakkauttanne mitataankin nyt arjen pyörittämisen kautta? Myötä- ja vastamäessä .....Joten nyt voit kätevästi heittäytyä martyyriksi, jonka puoliso ei osaa leipoa ja imurointikin mitä sattuu. Vaikuttaa,että sinä se diagnoosin kaipaisit millä vuosisadalla elät. Listaamalla hänen puutteitaan paljastat eniten sinusta itsestäsi sen, ettet oikeastaan tunne vaimoasi. Näet vain koneen, jonka pitäisi suorittaa sinun mielestäsi tärkeitä asioita ja täyttää sinun odotuksiasi. Ei väliä, jos hän hoitaa upeasti siittämäsi lapset ja kasvattaa muutaman hyvän yksilön yhteiskuntaamme. Ei siis vaikuta erityisen pahalta adhd:lta.

Mitäs jos vähän otat rennommin ja mietit onko imurointi se asia, mikä tekee sinulle elämästä elämän? Vai voisiko se olla jokin, mitä vaimo voisi sinulle tuoda ihan uutena asiana sinun elämääsi? KÄykää terapiassa, mene adhd-läheisten vertaistukiryhmään, tutustu oireisiin ja myös sen mukaviin puoliin.

Olen adhd-vaimo ja onneksi mies on todennut, että maailmaan kyllä huutoa mahtuu ja hän tottuneesti vinkkaa mihin kamani unohdan. Hän on vähän ylpeäkin siitä, etten ole mikään tavismuija ja kohtelee minua usein hellästi juuri oireitteni vuoksi. Ei vaikuta ahdistuneelta ja monesti kiittelee sitä, että tuon vauhtia hänenkin elämäänsä.

 

[ggggg]

Mun isoveli seurusteli vuoden päivät tuollaisen aloittajan kuvaaman naisen kanssa, ehtivät muuttaa jo yhteenkin mutta onneksi älysi sitten erota. Me ihan suoraan kyllä sanottiin, että haluaako alkaa omaishoitajaksi ja pilata elämänsä ja parempi erota ennen kuin teille tulee lapsia jne. Ihan sama niille diagnooseille, mutta kuka sosiaalinen ja terve ihminen jaksaa loppuelämäänsä piinallisen ujoa, erakkomaista, kaikkea pelkäävää ja ihmeellisiä "raivokohtauksia" saavaa ihmistä, kuten tämä veikan ex oli? Voi olla, että tuo pimahtelu ei kuulunut diagnoosiin, tai sitten kuului, mutta jos nainen jostain raivostuu niin että kesken hauskanpitoillan alkaa kirkua yleisellä paikalla, niin kyllä silloin oikea ystävä kehottaa toista juoksemaan ja pitkälle.

 

["Katja"]

Minulla ei ole diagnosoitu mitään sairautta, mutta olen myös luonteeltani ujo ja menen hiljaiseksi vieraiden ihmisten seurassa. En katso ihmisiä mielellään silmiin (johtuu silmäsairaudestani). En halua tuhlata aikaani siivoamiseen, mutta ei myöskään mies, joten meillä on aika paskaista, sillä imuroin vain parin viikon välein. Mies tekee enemmän kotiruokaa meillä, koska inhoan ruoanlaittoa. Käytän eineksiä surutta niin itsellä kuin lapsillani. Leipomisesta pidän, mutta nykyisessä hektisessä arjessa ei siihenkään riitä paukkuja. Kaikki aika menee töiden jälkeen perusarjesta huolehtimiseen ja lasten harrastuskuskauksiin. Viikonloppuisin olen niin naatti, että haluan myös levätä.

Raha-asioissa olen tarkka. En tykkää matkustella, vaan viihdyn kotona. Onneksi meillä ei ole mökkiä, koska koen jatkuvat pakkaamiset ja purkamiset rasittavina. Koulutukseni on insinööri ja olen hyvässä ammatissa.

Oleni täysin terve ja normaali ihminen, vaikka minulla onkin paljon samoja ominaisuuksia kuin vaimollasi. Sinulla taitaa olla vähän epärealistinen kuva ns. normaalista ihmisestä.

 

["reetta"]

Assi. Ja kyllä lääkkeitäkin on tarjottu, mutta en halua ottaa, vaikka se elämää helpottaisikin todella paljon. Liian suuri vaikutus persoonaan ja tunne-elämään niillä ja sitä hintaa minä en ole valmis maksamaan työkyvystä yms.

mitä lääkettä ja mihin ongelmaan?

 

[burgeri]

[QUOTE="reetta";29793370]mitä lääkettä ja mihin ongelmaan?[/QUOTE]

Pakko-oireisiin sun muihin neurooseihin, sosiaalifobiaan ja uusien paikkojen/asioiden aiheuttamaan pelkoon, liikaan emotionaaliseen herkkyyteen ja mielialojen heilahteluun.

 

["henni"]

Jaa, kyllä tuo minun muelestä kuullostaa ihan normaalilta suhteelta, tosin nuo ominaisuudet on yleensä miehessä.

Rakkaudesta sitä yhdessä ollaan. Parisuhteessa olevat muuttuvat, lihovat, laihtuvat, vanhenevat, harmaantuvat, sairastuvat, saavat diagnooseja.

Hei jee ja pisteet sulle kun osallistut siivoamiseen ja ruuan laittoon.