K
koivupuu
Vieras
siis, vaimoni sai aikuisena ad/hd-diagnoosin & hänellä havaittiin myös lieviä asperger-piirteitä. tunnen itseni petetyksi ja olen vihainen, vaikka onkin toisaalta hyvä tietää mikä vikana. nyt vain haluaisin lähteä, mutten voi lasten vuoksi! ja toisaalta vaimo ei varmaan pärjäisi ilman minua...
olemme olleet yhdessä 10 vuotta, 2 lasta. jo suhteen alussa huomasin ujouden, lukkoon menemisen vieraiden seurassa, taipumuksen hölistä mitä sattuu & kyvyttömyyden katsoa silmiin. ei myöskään pidä suutelusta, eikä ole koskaan ollut innokas harrastamaan seksiä. ei osaa hoitaa raha-asioita, myöhästelee joka paikasta, inhoaa matkustamista. ihastuin kuitenkin hänen herttaisuuteensa ja hymyynsä, lisäksi oli jotenkin söpöä että olin " eka kunnon poikakaveri" ( vaimoni oli 22 kun tapasímme, eikä ollut seurustellut ikinä kunnolla. pieleen menneitä treffejä vain oli kuulemma ollut).
kun aika kului, vaimon avuttomuus muuttui ärsyttäväksi. lapsille on tosin ollut hyvä äiti, heitä kohtaan hyvin empaattinen ja rakastava. tosin melkoisen paskaista täällä olisi, jos en siivoaisi ja minä se myös olen joka kokkaan. jos vaimo saisi päättää, lapset eläisivät mikropitsoilla.. on kyllä yrittänyt esim. leipoa, mutta ei ymmärrä ohjeita!
joten.. mitä minä teen? ilmotanko ottavani eron, kun eihän tuommoista ihmistä voi käsittääkseni kuntouttaa normaaliksi!
olemme olleet yhdessä 10 vuotta, 2 lasta. jo suhteen alussa huomasin ujouden, lukkoon menemisen vieraiden seurassa, taipumuksen hölistä mitä sattuu & kyvyttömyyden katsoa silmiin. ei myöskään pidä suutelusta, eikä ole koskaan ollut innokas harrastamaan seksiä. ei osaa hoitaa raha-asioita, myöhästelee joka paikasta, inhoaa matkustamista. ihastuin kuitenkin hänen herttaisuuteensa ja hymyynsä, lisäksi oli jotenkin söpöä että olin " eka kunnon poikakaveri" ( vaimoni oli 22 kun tapasímme, eikä ollut seurustellut ikinä kunnolla. pieleen menneitä treffejä vain oli kuulemma ollut).
kun aika kului, vaimon avuttomuus muuttui ärsyttäväksi. lapsille on tosin ollut hyvä äiti, heitä kohtaan hyvin empaattinen ja rakastava. tosin melkoisen paskaista täällä olisi, jos en siivoaisi ja minä se myös olen joka kokkaan. jos vaimo saisi päättää, lapset eläisivät mikropitsoilla.. on kyllä yrittänyt esim. leipoa, mutta ei ymmärrä ohjeita!
joten.. mitä minä teen? ilmotanko ottavani eron, kun eihän tuommoista ihmistä voi käsittääkseni kuntouttaa normaaliksi!