V
vierailija
Vieras
Sairastuin masennukseen kolme vuotta sitten. Perheessä 2 erityislasta ja 2 "normaalia."
Mies rekkahommissa, viikon poissa ja viikon kotona.
Olen puhunut pahasta olostani ja väsymyksestä avoimesti ammattilaisille ja ystäville.
Nyt olen siinä pisteessä etten vaan jaksa. En jaksa olla äiti, vaimo tai edes päivitisiä kotiaskareita.
Olen kuin yh viikot ja 5 lapsen äiti toisen viikon. Se vaan että olen paljon yksin vastuussa kuitenkin. Olen vakavasti harkinnut eroa.
Kuinka saisin omaa aikaa viikon kun mies joutuisi olemaan lastensa kanssa vapaillaankin. Saisin viikon hengähtää.
Tunnen vain että hylkään lapseni kun ajattelenkin yksinoloa.
Jos lapset jäisivät asumaan isänsä luokse ja minä muuttaisin isosta talosta pois johonkin pikku kaksioon.
Menisin aina miehen työviikolla asumaan lasten kanssa.
Olenko itsekäs, huono äiti?
Mies rekkahommissa, viikon poissa ja viikon kotona.
Olen puhunut pahasta olostani ja väsymyksestä avoimesti ammattilaisille ja ystäville.
Nyt olen siinä pisteessä etten vaan jaksa. En jaksa olla äiti, vaimo tai edes päivitisiä kotiaskareita.
Olen kuin yh viikot ja 5 lapsen äiti toisen viikon. Se vaan että olen paljon yksin vastuussa kuitenkin. Olen vakavasti harkinnut eroa.
Kuinka saisin omaa aikaa viikon kun mies joutuisi olemaan lastensa kanssa vapaillaankin. Saisin viikon hengähtää.
Tunnen vain että hylkään lapseni kun ajattelenkin yksinoloa.
Jos lapset jäisivät asumaan isänsä luokse ja minä muuttaisin isosta talosta pois johonkin pikku kaksioon.
Menisin aina miehen työviikolla asumaan lasten kanssa.
Olenko itsekäs, huono äiti?
