tuloerot ja matkustelu

[sinetti]

Minua askarruttaa se, että miten kaikki jaetaan yhteisessä taloudessa puoliksi, jos on kuitenkin omat rahat. Siis jos on vaikka auto ja toinen ajaa selvästi enemmän. maksetaan auton kulut yhteiseltä tililtä vai sen tililtä, joka kulloinkin käyttää autoa? Jos kummallakin on selvästi omat rahat, niin minulle ainakin tulisi helposti tunne, että en halua maksella toisen omia ajoja.

No tilannekohtaisesti varmaan, meillä on niin, että minä en juurikaan autoa käytä, joten mies maksaa omat bensansa. Jos tehdään yhteisiä matkoja, niin meillä on se yhteinen tili sitä varten. Eli yhteinen tili tarkoittaa, että siellä olevat rahat ovat yhteisiä rahoja ja molemmilla omat tilit omia menoja varten. Kun käymme kaupassa ja ostamme ruokaa, ostamme yhteiseltä tililtä, jos hankimme huonekaluja, ostamme yhteiseltä tililtä jne. Jos minä haluan ostaa 200 euron farkut, ostan ne omalta tililtä jne. ei oo kovin vaikeeta.

 

[mies]

"Jos kummallakin on selvästi omat rahat, niin minulle ainakin tulisi helposti tunne, että en halua maksella toisen omia ajoja."

Teppo sanoi harvinaisen viisaasti, olen samaa mieltä, että kyllä on vaikea vetää rajaa rahoille, jos niitä aletaan laskemaan. Aivan varmasti kytätään myös yhteistä tiliä.

Silloin omat rahat -periaate toimii, kun molemmat ovat samantuloiset. Mutta , jos on tuloeroja, niin kyllä se on parempituloisen v...uilua parisuhteessa, jos pistää toisen kärvistelemään.

 

[Tiinu]

Itse olen seurustellut noin vuoden verran ja itseäni risoo miehen rahankäyttö. Itse teen osa-aikatyötä ja palkka on sen mukainen, mieheni
taas tienaa monta kertaa enemmän. Kesällä oltiin reissussa ja itse tietenkin
maksoin reissuni (en kyllä muuta odottanutkaan), mutta jouduin maksamaan
miehelle bensarahaa tasan tarkkaan puoliksi...Tuntui vähän pahalta, koska matka oli hänen ideansa. Jos joskus käydään ulkona, on itsestäänselvyys
että maksan aina kaiken itse. Turha kuvitellakaan että hän koskaan mitään
tarjoaisi. Samoin kaupassa käydessä aina ruokaostokset tarkasti puoliksi...
En ole koskaan ollut mikään siivelläeläjä, mutta joskus pieni reiluus olisi
paikallaan koska itse elän todella pienillä tuloilla....

 

[Höh teitä]

Ei siinä tarvitse välttämättä kummankaan kärvistellä, jos on omat rahat.

Minä en suostuisi pelkästään yhteisiin tileihin, koska haluan että minulla on OMAA rahaa, OMALLA tilillä, jolla voin tehdä mitä vaan. Se tuo tietyn itsenäisyyden tunteen. Kun kerran kuitenkin käyn työssä ja olen palkkani itse ansainnut, olisi väärin ellei siitä minulle jäisi yhtään mitään törsättäväksi ilman että siitä tehdään toiselle tiliä ja kysellään joka ostokseen lupaa ja vaaditaan neuvon pitoa!

 

[kokemusta on]

Itse olen seurustellut noin vuoden verran ja itseäni risoo miehen rahankäyttö. Itse teen osa-aikatyötä ja palkka on sen mukainen, mieheni
taas tienaa monta kertaa enemmän. Kesällä oltiin reissussa ja itse tietenkin
maksoin reissuni (en kyllä muuta odottanutkaan), mutta jouduin maksamaan
miehelle bensarahaa tasan tarkkaan puoliksi...Tuntui vähän pahalta, koska matka oli hänen ideansa. Jos joskus käydään ulkona, on itsestäänselvyys
että maksan aina kaiken itse. Turha kuvitellakaan että hän koskaan mitään
tarjoaisi. Samoin kaupassa käydessä aina ruokaostokset tarkasti puoliksi...
En ole koskaan ollut mikään siivelläeläjä, mutta joskus pieni reiluus olisi
paikallaan koska itse elän todella pienillä tuloilla....

No onpas harvinaisen pihi äijä! Häivy ja pian vielä kun se on suht helppoa, teille tulee tuosta asiasta vielä monet rajut riidat! Eihän siinä rahasta ole kysymys vaan toisen arvostamisesta, niinkuin joku tuossa sanoi niin varsinaista v..lua ja toisen alistamista se on jos parisuhteessa parempituloinen antaa toisen kärvistellä! Vai vielä bensat puoliksi, voi vee... Jos se ei sua haittais nii ois eri asia mutta selvästi haittaa kun tulit kertomaan siitä!

 

[höh itelles]

Ei siinä tarvitse välttämättä kummankaan kärvistellä, jos on omat rahat.

Minä en suostuisi pelkästään yhteisiin tileihin, koska haluan että minulla on OMAA rahaa, OMALLA tilillä, jolla voin tehdä mitä vaan. Se tuo tietyn itsenäisyyden tunteen. Kun kerran kuitenkin käyn työssä ja olen palkkani itse ansainnut, olisi väärin ellei siitä minulle jäisi yhtään mitään törsättäväksi ilman että siitä tehdään toiselle tiliä ja kysellään joka ostokseen lupaa ja vaaditaan neuvon pitoa!

Tuo järjestely sopii sulle mut et voi mennä saarnaamaan muille miten heidän pitäis tehdä. Kukin tyylillään, pääasia että homma toimii ja molemmat on tyytyväisii

 

[mies]

Tiinu:
Kannattaa miettiä jatkoa.
Tee testi: jätä menemättä yhteisiin juttuihin mukaan, missä sinun taloutesi ei kestä. Sano, että et voi osallistua, koska SINUN VAROIHISI nähden se on kallista.
Jos kauppalasku laitetaan puoliksi, niin se on paskamaista vedätystä, missä parempituloinen maksattaa ruoastaan puolet toisella. Tarkoitan sitä, että jos huonompituloinen tekee ruokaostokset vain itselleen, niin hän selviää halvemmalla ostamalla puoli-ilmaisia raaka-aineita ja valmistaa itselleen edullisen ruuan. Lettuja , broileria, leipää aterian hinnaksi tulee esim. 5 € ja siitä syö kahtena päivänä. Mutta jos kauppakassiin on tavaroita heittelemässä mies-loinen, niin kassin hinta on 30-40€.
Siirtykää kauppalaskun puolittamisesta tekemään omat ostoksenne ja antaa loisen ihmetellä.

 

[Heidi]

No esim. meillä käytännössä nuo omat rahat menee niin, että joka kuukausi molemmat pistää yhteiselle tilille saman summan ruokaa, huonkaluja, talon ylläpitoa, yhteisiä laskuja (sähkö yms.) varten. Yhteiset lainat (eli asuntolaina) maksetaan niin, että yritetään maksaa mahdollisimman nopeasti pois, eli suurituloisempi (minä) maksaa enemmän. Lasten kaikki menot maksetaan puoliksi. Siivouskulut maksetaan puoliksi. Lomamatkat tehdään niin, että lähdetään sinne minne huvittaa ja jos loman hinta on kohtuullinen (esim. 1700 eur/hlö) niin maksetaan puoliksi, muussa tapauksessa suurempituloinen maksaa lomasta enemmän. Lomalla ravintolakulut maksaa se, joka jaksaa, mutta omat ostokset maksetaan erikseen. Kotimaassa kun käydään ulkona syömässä niin se maksaa joka jaksaa.

Autojen suhteen molemmat ostaa sellaiset autot, jotka on varaa maksaa ja ylläpitää.

Muut menot kunpikin maksaa itse.

Tämähän toimii tietysti vain siinä tilanteessa, että molemmat on töissä. Jos toinen jäisi vaikka työttömäksi niin luonnollisesti toinen maksaisi sitten enemmän. En tiedä toimisiko tämä sitten jos toinen olisi esim. pienituloinen ja toinen hyvin suurituloinen. Meillä kumpikin on kuitenkin suomalaisten keskipalkan yläpuolella vaikka toinen tienaakin huomattavasti enemmän.

 

[Lelle]

Yhdessä suhteessa meillä oli yhteinen tili, mies häippäsi ja tyhjensi tilin, menin aamulla palkkapäivänäni automaatille ja saldo oli muistaakseni 6 markkaa...kaikki laskut ja lainanlyhennys jäi sitten maksamatta. Että aika ihme hypnotisoija saa olla jos joku vielä saa mut kusetettua yhteisen tilin avaamiseen.

 

[Xy]

On teillä vaikeita parisuhteita, vai mitä ne nyt sitten on. Olen ollut 28v naimisissa ja koko sen ajan vaimo hoitanut taloudenpidot ja kaikki laskut yhteiseltä tililtä. Samaan kaivoon on kaikki raha aina kannettu, on ne sitten työllä ansaittu tai peritty. Kaikki on yhteistä, niin koti kuin lapsetkin, auto, veneet, kesämökit, etc. Välillä olen tienannut enemmän ja välillä vaimo. Ei olisi tullut mieleenkään tasata tuloja, kun toinen on ollut useikin äitiyslomalla, tai muuta vastaavaa. Itse olen käyttänyt varmasti harrastuksiin moninkerroin enemmän rahaa kuin vaimo, muttei niistäkään ole porua syntynyt. Yhden ainoa kerran olen vaimolle suuttunut, kun oli tilannut itselleen ja kuopukselle etelänmatkan mitään siitä keskustelematta. Matkan hän oli toki ansainnutkin, mutta olisihan se ollut kohtuullista siitä edes keskustella. Muuten en ole koskaan taloudenhoitoon puuttunut, vaikka joskus olisi tehnyt mielikin. Kerran kävi niinkin, että jouduin ajamaan firman alas ja työttömäksi. Vaimo teki silloin kahta duunia, jotta selvisimme kuiville. Luotto vaimon tekemisiin on sataprosenttinen. Meidän parisuhde tarkoittaa sitä, että molemmat yhdessä muodostamme vasta kokonaisuuden. Jännitteitä on purettu ja energioita vaihdettu koko parisuhteen ajan yhtymällä parin päivän välein. Joku voi luulla, että luotan vaimooni liikaa. Mutta miksen luottaisi? Tapasin hänet, kun hän täytti 18v, joten hän on antanut minulle kaikki parhaat vuotensa, enempää en toki voisi vaatia. Noita vuosia ei voi mikään maailman rahamäärä korvata. Rahalla ei ole parisuhteessa ja rakkaudessa paskankaan arvoa. Miettikää sitä.

 

[Heidi]

Ei se parisuhteen laatu kuule riipu siitä onko yhteiset rahat vai ei. Tuskin kellään avioparilla täysin erillistä taloutta on. Esim. vaikka olisikin omat autot yms. kyllä molemmat niillä saa ajaa. Eikä muidenkaan asioiden kanssa niin tarkkaa ole. Mutta jotain omaa täytyy ainakin itsellä olla. Oma työpaikka, jossa on tarpeeksi haasteita ja mahdollisuus päättää siitä mihin osan ansaituista rahoista käyttää toisen kanssa siitä neuvottelematta. Joskus osa rahoista menee yhteisiin asioihin (talo, matkat, ruoka), mutta välillä voi vaikka vaihtaa autoa, ostaa muutamalla tonnilla koruja yms. miehen siitä mitään sanomatta. Kaikesta puhutaan ja keskustellaan, ja esim. jos itse ostan auton mies on myös koeajamassa ja arvostan hänen mielipidettään. Mies toimii samalla tavalla ja kumpikin on tyytyväinen. Esim. mies saattaa sanoa, että ajattelin ostaa uuden Audi A4:sen. Sitten mennään yhdessä autokauppaan ja katsellaan malleja ja hintoja ja koeajetaan yms. Mutta mies tekee ostopäätöksen, neuvottelee mahdollisesta rahoituksesta ym. ja maksaa auton sekä sen kulut.

 

[Heidi]

Eli tarkoitin tietysti sanoa, että joskus suurin osa rahoista menee yhteisiin asioihin. Ei joskus osa rahoista menee yhteisiin asioihin.

 

[Niinpä]

Onpas paljon eri variaatioita yhteisen talouden ylläpitämisestä.
Meillä asuminen, auto ja laskut maksetaan puoliksi, suunnilleen. Ei siis aleta eurollensa laskeskelemaan. Asuntolaina on yhteinen, auto vain minun nimissäni vaikka molemmat sitä käyttävät ja maksavat.

Meillä on omat tilit eikä toisen menoja kyttäillä kunhan laskut tulee hoidetuksi sovitusti. Isommat hankinnat neuvotellaan yhdessä ja se maksaa jolla on rahaa tai sitten yhdessä. Lisäksi meillä on yhteinen tili, johon molemmat laittavat säästöön rahaa kun sitä tuntuu olevan säästettäväksi asti. Niitä rahojakin voidaan sitten käyttää isoihin hankintoihin, lomamatkoihin yms.
Minä tienaan suurimman osan vuodesta enemmän kuin mies, joten maksankin ehkä enemmän kuluja. Enpä ole laskenut. Jos haluamme jotain yhdessä tehdä eikä toisella ole varaa, niin se maksaa molempien puolesta jolla on. Kumpikaan ei jatkuvasti maksa toisen menoja, vaan yhteisetkin menot on suhteutettu yhteisiin tuloihin. En oikein ymmärrä sitä, että pidetään tiukasti molemmilla omat rahat. Rahaahan se vaan on...

 

[mies]

Tässä keskustelussa tulee selvästi esille se, että nykyaikaisen parisuhteen merkitys ei olekaan taloudellinen turvallisuus. Ennen talousasiat olivat olennainen osa suhdetta ja olivat myös suhdetta koossapitävä voima. Nyt kun taloudellinen riippivuus puolisosta on nolla, niin myös kyky sietää virhetiloja suhteessa on laskenut ja kun ottaa huomioon, että virheetöntä ihmistä ei ole olemassa, niin erojen yleisyys ei ole ihme.

Suhteet ovat varmasti siksi aitoja rakkaussuhteita, vai onko kumppanikin vain hankinta, kun sellainenkin pitää olla viihdyttämässä.