tuloerot ja matkustelu

[Jaana]

Mä taas en osaa ajatella, että olisi eroa siinä, onko rahat omat vai yhteiset jonkun hankinnan kannalta. Jos olisi yhteinen käyttötili ja loput kummankin omaa, niin yhtälaillahan voi ajatella, että sekin "oma" raha on tavallaan poissa yhteisistä menoista. Tarkoitan, että oli raha mistä tililtä tahansa, aina voi ajatella, että yhtä hyvin sillä summalla voisi lyhentää lainaa tai ostaa astioita tai huonekaluja tai vaikka vanteet autoon. Ainahan on kyseessä valintatilanne, kun rahojaan käyttelee. Harvalla sitä riittää ihan kaikkeen mahdolliseen.

Joku kirjoitti yllä, että rahat ovat omat, koska hän tienaa kaksi kertaa sen mitä mies. Meilläkin on puhuttu tuloeroista ja oltu aina sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka isot erot, kaikki on yhteistä.

Onkohan kaikki tlleet ajatelleeksi, että esim. avioerotilanteessa rahat menee puoliksi, oli ne kenen tilillä tahansa, jos ei ole avioehtoa. Eli siinä mielessä on ihan sama, kenen nimellä mikin tili on.

 

[46 vee]

No, meillä on kyllä avioehtokin vaikkei sinne pankkitileille rahaa kyllä kerrykkään säästöön, että erotilanteessa meidän rahat on äkkiä jaettu. Yhteinen omaisuus on molempien nimissä. Näin toisella kierroksella ei tee enää ensimmäisen kierroksen virheitä, jotain on sentään oppinut (kuten avioehdon tekemisen ja omat tilit, ekassa liitossa oli toisin, joten siitä on kokemusta kyllä).

Minusta on jotenkin kiva kun voin esimerkiksi antaa aikuiselle lapselleni vaikkapa 500 euroa tuosta vaan, kysymättä keneltäkään muulta mielipidettä asiaan, eikä se kuulu kenellekkään. Se vaan ei tunnu, että se on yhteisestä pois, kun se on "omaa". Yhteisen tilin rahat riittää meillä mainiosti ja yleensä sinne jääkin.

Tyylejä on monta ja pääasia kai on, että pariskunta on itse omaan tyyliinsä tyytyväinen.

 

[Heidi]

Meillä kanssa suurin syy siihen, että tilit erikseen on se, että kun tekee paljon enemmän töitä mitä mies niin ei halua, että joku on sanomassa mihin sitä rahaa saa kuluttaa ja kuinka paljon. Mulla menee esim. kosmetiikkaan, koruihin yms. "humpuukiin" aika paljon rahaa ja jos olisi yhteinen tili, niin varmasti saisi aina kuulla siitä kuinka paljon mikäkin purnukka taas maksoi. Tai jos käyttää esim. 100 eur kampaajalla/kosmetologilla niin miehen mielestä se on järkyttävä summa. Mut hienoa, että jotkut saa ton yhteiset rahat -jutun toimimaan silleen, että molemmat on tyytyväisiä, ei pelkästään se pienituloisempi.

 

[M30]

Meillä jätetään omalle tilille mitä tarvitaan omiin menoihin. Yhteiselle tilille pistetään sama summa. Loppu mitä jää jäljelle pistetään korkotilille, josta sitte ostetaan mm. lomamatkat tai tehdään ylimääräiset lainanlyhennykset. Minulla on ollut enemmän säästöjä ja nyt on perintö tulossa mutta aion nekin käyttää yhteisen kotimme lainaan. Naimisissa ollaan ja avioehtoa ei ole. Mitä sitä omia ja toisen rahoja erottelemaan kun erossa kaikki menee kuitenkin puoliksi

 

[Jaana2]

Samaa mieltä olen kuin M30. Ja meillä ainakin vakaa aikomus edelleen olla yhdessä hamaan kuolemaan asti, joten tuntuu yksinkertaisemmalle, että kaikki on yhteistä.

Toisella kierroksella olevilla tilanne on varmasti vähän toinen. Varsinkin, jos on sun ja mun lapsia, niin ymmärrän, että voi olla parempi olla omat varat.

 

[Yhteiset rahat]

Minä tienaan enemmän kuin mieheni, ja meillä kaikki rahat on yhteisiä. Ei minua ainakaan vaivaa se että mies käyttää "minun" rahojani ostellakseen itselleen vaatteita tai muuta "ei-välttämätöntä", jos hän on tyytyväinen ja näyttää kaiken lisäksi vielä hyvältäkin niin se on minunkin etuni Kyllä itsekin ostelen ja käyn kampaajalla joten puolin ja toisin tietysti. enhän minä niitä rahojani hautaani kuitenkaan saa, joten miksei käyttää niitä siten että molemmilla on hauskaa! Suuremmista ostoksista (kuten esim mies halusi digikameran) keskustellaan tietysti erikseen ja varmistetaan ettei ole lähiaikoina mitään estettä ostamiselle.

 

[Lii]

No, ehkä tilanne voi olla tuollainen, kun on kuitenkin pienituloisista kyse (jos digikamera on iso oston = pienituloinen).

Mulla menee helposti digikameran hinta jo "näyteikkunaostoksilla".

 

[mies]

Lii:

Minusta osoittaa vain harkintaa ja järkevyyttä, jos ostoksista keskustellaan. Tietysti jos on sinkku, niin mitä se kenellekään kuuluu vaikka maksaisi miehille kameran hinnan illassa.

 

[yheiset rahat]

Tottakai isoista hankinnoista voi japitääkin keskustella. Digikameran hintojakin on monenlaisia.

Kohtuus kaikessa

 

[Yhteiset rahat]

Enemmänkin se on periaatekysymys, ja kyllä se on muutenkin järkevää keskustella etukäteen. Jos toinen on esim suunnitellut vaikkapa lomareissua (mutta ei ole ehtinyt ottaa asiaa vielä puheeksi) niin ei ole kivaa jos sitten toinen menee yhtäkkiä ja laittaa menemään omiin juttuihinsa ne rahat joilla olisi voitu tehdä yhdessä jotain kivaa. Ja vaikka ei pienituloinen olisikaan niin harvalla rahat silti riittää ihan suunnittelematta kulutettavaksi

 

[nainen 32v]

Ehdottomasti omat rahat. Meillä se on toiminut kohta kymmenen vuotta, vuoroin alkuaikoina eläteltiinkin toisiamme, kun vielä opiskeltiin. Nykyään olemme aika samantuloisia ja se maksaa joka jaksaa. Kummallakin on tietyt laskut mitkä maksaa, sunnilleen saman verran yhteisiä laskuja. Olemme naimisissa ja tietenkin rahat ovat yhteisiä, vaikka eri tileillä ovatkin. Meillä ei silti kummallakaan ole kovin kalliita harrastuksia, että aikalailla peruselämiseen rahat menee, ettei yhteinen tilikään maata kaataisi. Mutta kyllä minä haluan omat ostokseni tehdä omalta tililtä.

Tämänkesäisen lomareissun mies maksoi käytännössä kokonaan ja puhutaan parista kolmesta tuhannesta eurosta. Nyt minä sitten vuorostani makselen vastikkeita yms. , mitkä mies yleensä hoitaa. Ja se vaan sattui menemään noin, ei oltu sovittu mitään.

 

[Jaana]

Tässä taidetaan nyt vähän sotkea kaksi eri asiaa. Nainen 32 v. puhuu omista tileistä, mutta silti teillä on mielestäni yhteiset rahat. Näin on meilläkin. Sitten on pariskuntia, jotka oikeasti pitävät taloutensa täysin erillään. Siis on sun asuntolaina ja mun asuntolaina, todellakin mun rahat ja sun rahat. Yhteiset menot hoidetaan yhdessä ja loput ovat todellakin OMAA rahaa. Jos toisella on rahaa lähteä reissuun ja toisella ei, se köyhempi ei sitten lähde. Jos toinen on lasten kanssa kotona ja joutuu ehkä lykkäämään lainan lyhennyksiä, hän sitten maksaa velkaa pitempään. Tällaisissa tapauksissa on kyse omista rahoista. Oma tili ei mielestäni vielä tarkoita, että on täysin omat rahat. Meilläkin on omat tilit, mutta kaikkia rahoja kyllä käsitellään niin, että ne ovat yhteisiä.

 

[mies]

Mitäpä jos aviopari on töissä samassa firmassa ja sieltä maksetaan molempien palkka yhdelle tilille erittelemättä, niin silloin rahat mielletään yhteisiksi. Mutta jos näin olisi, niin vaatisiko joku vielä niiden jakamista yhteiseltä tililtä eri tileille, että saisi omaa rahaa? Eikö hän pystyisi mieltämään yhteistä tiliä omaksi rahaksi. Niinkuin huomaatte raha ei muutu vaikka sitä siirrellään tililtä toiselle; se muutos tapahtuu ihmisen aivoissa ja se alkaa jo silloin kun hän oppii puhumaan.

 

[leena]

Voiko se onnistu täysin jos on omat rahat ja tarkka raja.
Jos toisella on reilusti ja toinen joutuu pihistelemään, säilyykö sopu?

Meillä on mielletty perhe yhteiseksi yksiköksi alusta alkaen ja en osaa muuta kuvitella.


Tuntuu, että jos on tarkasti omat rahat, elämäkin on erillään...

 

[Maj]

Olisi aika kamalaa ellei jotain digikameraa voisi ostaa "neuvottelematta". Kyllä minulla pitää kuussa jäädä tilille sitä omaa rahaa, joka on vain minun käyttööni ja jolla voin tehdä ihan mitä vaan. Toki haluan osallistua yhteisiin kuluihin tasapuolisesti. Jostain matkasta nyt pitääkin neuvotella kun on mietittävä loman ajankohdat + muut.

Voin pistää vaikka pari tonnia vaatteisiin sitten kerralla eikä siitä tarvitse keltään kysellä.

 

[Myös yhteiset]

Olisi aika kamalaa ellei jotain digikameraa voisi ostaa "neuvottelematta". Kyllä minulla pitää kuussa jäädä tilille sitä omaa rahaa, joka on vain minun käyttööni ja jolla voin tehdä ihan mitä vaan. Toki haluan osallistua yhteisiin kuluihin tasapuolisesti. Jostain matkasta nyt pitääkin neuvotella kun on mietittävä loman ajankohdat + muut.

Voin pistää vaikka pari tonnia vaatteisiin sitten kerralla eikä siitä tarvitse keltään kysellä.

Niin, kukin tyylillään, pääasia että molemmille osapuolille järjestely sopii. Tuskin tässä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olisikaan, mutta täytyy sanoa että itseä ainakin ahdistaisi syvästi se että pitäisi aina laskea sinun-minun... Paljon helpompaa pistää könttään kaikki ja maksella siitä sitten mitä jaksetaan. Mutta näin meillä, homma toimii toisin kuin teillä, ei siinä mitään.

 

[mies]

Ei liene salaisuus, että rahalla ei voi ostaa onnea. Voi aivan hyvin ostaa maasturin ja parilla tonnilla vaatteita, mutta ihminen on jostain syystä vieläkin enemmän rikki. Ns. köyhät ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, miettikää sitä.

 

[Lii]

Niin, kukin tyylillään, pääasia että molemmille osapuolille järjestely sopii. Tuskin tässä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olisikaan, mutta täytyy sanoa että itseä ainakin ahdistaisi syvästi se että pitäisi aina laskea sinun-minun... Paljon helpompaa pistää könttään kaikki ja maksella siitä sitten mitä jaksetaan. Mutta näin meillä, homma toimii toisin kuin teillä, ei siinä mitään.

Ei meillä mitään erotella tyyliin sulle-mulle. Yhteisen menot maksetaan suurin piirtein puoliksi ja ulkona tai reissuissa käydessä se maksaa, joka jaksaa. Tililtä lähtee yhteiselle tilille automaattisesti rahat kuussa ja vieläpä laskutkin maksavat itse itsensä. Ei meillä erotella erityisesti mitään. Naurettava ajatus, että omat tilit ja rahat tarkoittaisivat pennien laskemista.

Pennin venytys kuului opiskeluvuosiin.

 

[köyhä muttei kade]

Ei liene salaisuus, että rahalla ei voi ostaa onnea. Voi aivan hyvin ostaa maasturin ja parilla tonnilla vaatteita, mutta ihminen on jostain syystä vieläkin enemmän rikki. Ns. köyhät ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, miettikää sitä.

Juu, samaa mieltä olen. Ehkä se johtuu siitä että ns. köyhät joutuvat neuvottelemaan ja miettimään, suunnittelemaan elämää ja hankintojaan yhdessä. He tekevät varmasti kaikkea muutakin enemmän yhdessä, kun oppivat neuvottelutaidot pakostakin. Ei palkata ulkopuolisia ihmisiä tekemään remontteja, tai siivoamaan tai hoitamaanlapsia/puutarhaa ym. koska ei ole varaa, vaan ne tehdään yhdessä koko perheen voimin. Ja jos joskus haluavat lomalle, niin siitä varmasti neuvotellaan mihin on varaa ja mikä on sen arvoista...

 

[Tienaan enemmän...]

Minun tienaamani rahat ovat myös mieheni rahoja. Hän saa käyttää niitä ihan vapaasti. En ymmärrä, miksi rahoja pitäii erotella parisuhteessa.

Olen yrittäjä ja mieheni hoitaa kirjanpidon. Hänellä on täydet valtuudet kaikkiin tuloihini. Rakastan miestäni ja haluaisin, että hänen elämänsä olisi mahdollisimman mukavaa.

 

[leena]

Näitä mielipiteitä lukiessa tuntuu, etten haluaiskaan olla ns. rikas. En kyllä miellä itseöni köyhäksikään, kaikki on mitä tarvin. En himoitse muuta.

Lululen, että juuri siksi olen elämääni tyytyväinen

 

[Maj]

Nyt tuosta kommentistani "voin ostaa vaatteita vaikka kahdella tonnilla" -vedettiin se johtopäätös että olemme rikkaita ja nämä loput kommentit ovatkin sitten siirtyneet siihen! Pointti hukkui tai esitin sen huonosti.

Olemme todellakin pienituloisia, toinen valtion ja toinen kunnan virassa. Molemmat olemme myöskin olleet aikoinaan 10 vuotta totaalisia yksinhuoltajia tahoillamme, eli olemme oppineet niin pennin kuin sentinkin venytyksen. Molemmilla on aikuisia lapsia.

Nykyään olemme todenneet toimivimmaksi systeemiksi, että molemmat laitamme yhteiselle tilille 1000 euroa kuussa, loput eli muutama satanen jää kummallekin omalle tilille ihan omaan käyttöön. Tuo 2000 riittää mainiosti lainan lyhennyksiin, laskuihin, ruokaan ja vähän ylimääräiseenkin mitä kotiin ostellaan tai yhdessä reissataan.

Menee joskus kuukausia, etten käytä "omaa" rahaani ollenkaan, joten tililleni kertyy joskus tuo parikin tonnia eikä minusta olisi ollenkaan oikein että sen käytöstä joutuisin neuvottelemaan sitten mieheni kanssa. Voin tehdä sillä mitä vaan, myöskin vaikka antaa lapsilleni kysymättä keneltäkään mitään. Ostin juuri keväällä opiskelevalle lapselleni uudet silmälasit ja piilolinssit, meni 600 euroa enkä siitä miehelleni mitään edes maininnut.

 

[Teppo]

Minua askarruttaa se, että miten kaikki jaetaan yhteisessä taloudessa puoliksi, jos on kuitenkin omat rahat. Siis jos on vaikka auto ja toinen ajaa selvästi enemmän. maksetaan auton kulut yhteiseltä tililtä vai sen tililtä, joka kulloinkin käyttää autoa? Jos kummallakin on selvästi omat rahat, niin minulle ainakin tulisi helposti tunne, että en halua maksella toisen omia ajoja.

 

[rakkauttako?]

Minua askarruttaa se, että miten kaikki jaetaan yhteisessä taloudessa puoliksi, jos on kuitenkin omat rahat. Siis jos on vaikka auto ja toinen ajaa selvästi enemmän. maksetaan auton kulut yhteiseltä tililtä vai sen tililtä, joka kulloinkin käyttää autoa? Jos kummallakin on selvästi omat rahat, niin minulle ainakin tulisi helposti tunne, että en halua maksella toisen omia ajoja.

Samaten minä olen mietinyt että kun sitten tehdään laps,i niin miten ihmeessä ne ruokakulut ja lasten hankinnat voidaan tasapuolisesti jakaa. Otetaanko huomioon myös sitten kotitöiden määrä ja lasten hoitamiseen käytetyn ajan määrä, vai pitäisikö silloin palkata lapsenvahti hoitamaan, jotta sen palkan vio puolittaa?

Ja kun tehdäänkotona ruokaa, niin miten vi lasteka kumi on ostanut tarvikkeita milläkin summalla. Entäs jos toinen syö enemmän?

Entäs jos toinen on sairas ja häen lääkekuluihinsa mene enemmän, eivätkä rahat riitä, saako silloin käyttää talouskassaa, vai lainataanko vanhemmilta?

Entäs jos toinen jää työttömäksi eikä pystykään maksamaan asumiskuluista puolia, lempataanko hänet silloin?

 

[Lii]

Minua askarruttaa se, että miten kaikki jaetaan yhteisessä taloudessa puoliksi, jos on kuitenkin omat rahat. Siis jos on vaikka auto ja toinen ajaa selvästi enemmän. maksetaan auton kulut yhteiseltä tililtä vai sen tililtä, joka kulloinkin käyttää autoa? Jos kummallakin on selvästi omat rahat, niin minulle ainakin tulisi helposti tunne, että en halua maksella toisen omia ajoja.

Ei tuossa ole mitään ongelmaa. Kummallakin on oma auto. Vaikkei olisi, niin sehän se auton tankkaa ja maksaa, joka sitä käyttää. Noin suurinpiirtein. Jos toinen ajaisi yhteistä autoa vain muutaman kymmenen kilometriä, ei hänen mielestäni tarvitsisi maksaa ollenkaan.

Jos mieheni jäisi jostain syystä työttömäksi, totta kai elättäisin hänetkin. Ei hänen elintasonsa tarvitsisi laskea sen takia.

Edelleenkin, omat rahat EI TARKOITA SITÄ, että venytetään penniä ja kytätään toisen tekemisiä ja kuluttamisia. Minua ei vaivaa, vaikka maksaisin välillä ruokaostoksia enemmän. Maksetaan suurin piirtein vuoron perään. En ole kertaakaan laskenut kauppakuitin perusteella puolison osuutta, jos olen edes katsonut koko kuittia. Tai... ehkä tämä periaate toimii vain talouksissa, jossa molemmilla on sen verran rahaa, ettei tarvitse ajatella, ajoiko kumppani perheen yhteistä autoa kilometrin enemmän kuin itse -ja vääntää sitä senttiä, maksaako toinen 5,32 euroa vai 5,33...